Lehtovaara on Helsingin legendaarisimpia ravintoloita. Viipurissa 1916 perustettu rafla lähti talvisodan melskeissä evakkoon ja päätyi Töölöön, Sibeliuspuiston nurkille.
Taiteilijoiden, poliitikkojen ja muun kerman suosima Lehtovaara on vuosikymmenten saatossa saavuttanut arvovaltaisen klassikkoravintolan statuksen. Lehtovaara on tunnettu erityisesti pihveistään; City valitsi 1996 Lehtovaaran Coeur de filet Provençalen kaupungin parhaaksi pihviksi. Mutta miten Lehtovaaralla menee nykyään?
Lähdimme ottamaan asiasta selvää talvisena perjantai-iltana. Ensimmäinen yllätys oli autius: iltayhdeksältä vain murto-osa laajasta ravintolasta oli miehitetty. Ainoa tuttu naama on lasiterassin nurkassa istuskeleva pianistitähti. Missä on Riitta Uosukainen? Missä sikarinsavu ja vuorineuvokset?
Tilasimme alkuun muikunmädin ja peruslisukkeiden kera tarjottuja blinejä. Isot blinit olivat oivallisen rapeaksi paistettuja ja todella herkullisia.
Pääruoaksi oli suoranainen velvollisuus tilata pihviä. Vuohenjuustolla kuorrutetun artisokan, pinaatin, huhtasienten sekä pinja-perunakakun kera tarjottu chateaubriand kuulosti paperilla paljon paremmalta kuin luonnossa. Sisäfilee ei ole täysin priimaa ja annos tarjoiltiin jäähtyneenä, kuten seuralaisen pääruoaksi tilaama hiillostettu peuratartarpihvikin. Peuran seurana saapuneet tiristetyt perunat oli suolattu lähes syömäkelvottomiksi.
Jälkkärinä maistettu tummasuklaamarkiisi ja asiallisen sulava palvelu paikkasivat vähän tilannetta.
Lehtovaaralla on kenties pientä skarppaamisen varaa, sillä ravintolan hintataso antaa odottaa ruoalta enemmän. Toisaalta tämän paikan kanta-asiakkaat eivät taida kitistä hinnoista.
Kiitämme
- Palvelua
- Perinteikkyyttä.
moitimme
- Hinta-laatu-suhdetta
- Jäähtyneitä pihvejä.
