Blogi

Näytetään kirjoitukset elokuulta 2011.

kaverit vastaan ystävät  4

Isot muutokset elämässä tulevat usein kertarysäyksellä, niin tälläkin kertaa. Muutokset ovat niin hyviä kuin huonojakin ja huonot muutokset syövät melkoisesti tilaa hyvien aiheuttamalta innostukselta.

On silti ilahduttavaa huomata, että lähipiirissä on ihmisiä, jotka todella tahtovat auttaa, kun apua tarvitaan. Sitten on myös SUUUUUUURI joukko niitä, joita ei kiinnosta paskan vertaa ja jotka välttelevät kuin ruttoa, sillä ei kaveri ole kiva silloin, kun se on eksyksissä ja varsin huolestunut. Avuntarjous lämmittää sydäntä ja helpottaa taakkaa. Itsekin varmasti entistä paremmin muistan kysyä kaivataanko apuani pulmatilanteissa, sillä nyt taas muistan kuinka helpottavaa kädenojennus voi olla.

Myrskyä päin, sanon minä.


Jälleennäkemisiä  1

Ilahtuneena: "Hei, mähän olen käynyt täällä ennenkin! Jotain viisi vuotta sitten!"

Nyrpeänä: "Se oli neljä vuotta sitten ja musta ei ole ollenkaan kiva, että olet taas täällä. Ei mitään henkilökohtaista, mutta nämä tapaamisen merkit on vain hieman ikävät joka kerta."

Mutrusuuna (kaapin kokoinen nelikymppinen kalju karski äijä): "Voi sinua. Ihanko yksin joudut nyt tämän hoitamaan?"

*jupinaa*


Pahat sedät, ei kun sudet  7

Olipa kerran pieni punahilkka, jolla oli hyvin häiriintynyt äiti, vielä häiriintyneempi isä ja tosi kummallinen metsämummo. Kuka laittaa lapsensa kuin tarjottimelle kulkemaan pimeän pahan metsän läpi punaisessa, joka hehkuu hekumaa, verta, lämpöä ja vihjeitä? Puiden oksat ojentelevat ryhmyisiä sormiaan viatonta neitsyttä kohti ja paha susi tahtoisi syödä likan suihinsa. Namnam.

Grimmeillä viirasi päässä pahemman kerran. Oletteko huomanneet, että niissä saduissa syödään tosi paljon juttuja ja siitä joutuu vaikeuksiin aika lailla joka kerta? Omena tekee sinusta melkein kuolleen ja houkuttaa ympärille kääpiöitä palvomaan ruumista. Susi mussuttaa yhden pienen tytön ja saa kärsiä toteutettuaan luontoaan. Sisarukset vetelevät makeaa mahan täydeltä ja ovat itse päätyä noidan masuun. Syöminen ei vaikuta olevan kovin hyvä juttu.

Menenkin tästä syömään omenaa ja välttelen matkalla noitia, pahoja susia ja ehkä jopa kääpiöitä.