Mustelmat käsivarressa vihertävät, polven vastaavat ovat jo ruskehtavat (prima ballerina teki vähän lumitöitä viime viikolla ja liukastui...) ja kasvot ovat harmaat. Olen siis varsin värikäs nainen tällä hetkellä. Huomenna pitäisi kokeilla extremelajia nimeltä nukkuminen miehen kanssa. Katsotaan pysyykö mustelmaluku samana vai tuleeko uusia. Toivottavasti veretseisauttavia yöllisiä sekavuuskohtauksia ei enää tule, jotta pääni pysyy kasassa eikä tee mieli kuristaa sitä miestä. Ainakaan ihan niin paljoa verrattuna normaaliin.
Olen maannut nyt neljä vuorokautta vatsatautia potien ja katsonut televisiota enemmän kuin vuosiin. Siis kaikkea sieltä tuleekin. Ruutu on täynnä kaikenkarvaista otusta ja toinen toistaan turhempaa viihdettä. Toisaalta onneksi on televisio, kun olo on ollut liian surkea edes kirjan lukemiseen. Pirteinä hetkinä olen viihdyttänyt itseäni sosiaalisen median parissa ja kuunnellen musiikkia, joka saa minut kitisemään, mikäli en pääse perjantaina tanssimaan.
Eli jaadijaadijaa. Tylsistyn kuoliaaksi sairastaessa. Pelastaa, joku.
Ai niin tuo otsikko. Siihen liittyy tarina ystävän muksun synttäreiltä, joita olin pyörittämässä ystävän tukena. Taisimme näyttää lesboparilta ja jutun kruunasi likka, joka piirsi nätin sateenkaaren ja siihen tyttöpuolisia hahmoja alle. Juu. Ei siitä sen enempää.