Auts

Olen saattanut hukata viimeisetkin rippeet blondinaivoistani tämän viikon aikana. Ensin kotiin kaatoi pieni jälkireaktio pieneen välikohtaukseen ja sitten iski flunssa. On ollut aikaa pelleillä ja leikkiä täälläkin pitkästä aikaa. Lisäksi leikkimistä on tullut harrastettua ihan fyysisestikin ja sitä myöten palaan jännä äärelle. Se jännä on tällä kertaa kipu.

Kipu on ihan ok, jos se on odotettavissa, hallittua ja jossain määrin tilattua ja tietyissä yhteyksissä yhdistettynä muihin tuntemuksiin. Liikkumisen rajoittaminen on myös ajoittain enemmän kuin hyvä. Mutta. Sitten odottamaton kipu odottamattomassa tilanteessa saa sydämen hyppäämään kurkkuun ja tytsän hyperventiloimaan. Siippakokelaani näki ilmeisesti ikäviä unia viime yönä ja minä satuin olemaan tiellä pariin kertaan. Vitun pelottavaa herätä kipuun ja sitten todeta, ettei meinaa saada toista heräämään ja irrottamaan. Menee pieni pää sekaisin.

On suloista tuskaa ja sitten on kirottua tuskaa.