City - saikun piristäjä

Nauraa räkättäen vedet silmissä on mennyt tovi tässä. Kiva, että City ja sen jännät ilmiöt irrottavat käkätykset edelleen, mutta kun sitten alkaa yskittää ja kiva loppuu siihen. Mutta siis oikeasti. Suu vaahdossa huudetaan koetusta vääryydestä ja itse perseillään näkyvästi aivan jatkuvasti. Seriously?

Taidan tästä mennä terottamaan hiekkalapiotani ja alkaa mätkiä. Paitsi, ettei se maksa vaivaa. Sen olen jo oppinut. On parempi siis tyytyä nauramaan partaansa, jos sellainen olisi ja antaa möyhääjän möyhätä omassa napanöyhdässään. Viihdyttäväähän se on jonkin aikaa. Sitten se alkaa säälittää ja sitten taas naurattaa. Sitten voikin unohtaa koko jutun ja keskittyä todellisiin hahmoihin tässä elämässä.

Voisin tarjoilla koko komeuden ja kaksoisstandardit hopeisella tarjottimella kukkanauhoihin kiedottuna takaisin, mutta sekään ei kannata. Peili on vieras monelle.