Olkaa jo hiljaa

Se mikä syttyy nopeasti, sammuu myös nopeasti.

Nuo sanat ovat pyörineet päässäni lähes taukoamatta nyt kohta kolme vuorokautta ja alkavat totta tosiaan tympiä.

Herkästi innostuva on usein myös herkästi kyllästyvä.

Siinä toinen lause, joka ilostuttaa mieltäni jatkuvasti. Olen valmis lyömään noilta sanoilta hampaat kurkkuun ja pyörittelemään ne mudassa.

Minä en usko, että voi olla tunteistaan aidosti tietoinen, jos on yksi iso tuuliviiri. En usko, että silloin on kosketuksissa sisimpäänsä, kun vain kohkaa tunteesta toiseen impulsiivisesti ja ottaa kaiken vastaan tunnekuohulla, usein ääripäiden tunteilla. Ei silloin tiedä, mitä oikeasti tuntee pidemmällä aikavälillä ja mitä todella tahtoo, jos tunteet vievät kuin pässiä narussa.

Sanat, "tämä on erilaista, ihan toisenlaista kuin ennen" ovat usein pelkkää soopaa ja niin moneen kertaan kuultuja, että jokainen nainen osaa suhtautua niihin varauksella. Me? Special? Yeah right.

Tuuliviirit ovat perseestä. Puiminen on perseestä. Luottamuksen menetys on perseestä ja harhaanjohtaminen tai asioiden kaunistelu ovat perseestä. Mutta tiedättekö mikä ei ole perseestä? Se, että on olemassa niin hyvä ystävä, että sen kanssa voi kiusaantumatta puhua omasta perseestään <3