Cityparin elämää

Käytiin Wilman kanssa eläinlääkärissä. Ja tultiin yhdessä takaisinkin, ja elossakin vielä molemmat :) Wilma sai siis vielä jatkoaikaa. En uskalla vielä sanoa mitään varmaa, en nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta pakko todeta että Wilma näyttää piristyneen hieman. Se on jopa syönyt ihan oma-aloitteisesti pellettiä ja juonutkin vähän. Lisäksi vessalaatikkoon on ilmestynyt papanoita; pikkuruisia ja epämuodostuneita mutta papanoita kuitenkin. Suolistossa on siis ainakin jonkinlaista toimintaa. Eikä se ole enää edes yhtä apaattinen kuin aiemmin. Kipulääkettä en ole antanut sitten aamun ja ei se kyllä näytä sitä tarvitsevankaan.

No, aika näyttää miten tässä lopulta käy. Nyt näyttää paremmalta mutta mikä mahtaa olla tilanne huomenna? Sen näkee sitten.

Enää ei taida kipulääkekään ihan täysillä tehota Wilmaan. Se nimittäin nyhjöttää häkin kulmassa silmät sirrillään; se on kivun merkki :( No, ainakaan se ei narskuta hampaitaan mikä tarkoittaa ettei kovin lujaa onneksi satu. Vielä pari tuntia niin se saa seuraavan kipulääkkeen.

En ole pahemmin nukkunut viime öinä. Huoli Wilmasta on valvottanut. Lisäksi kipulääkettä pitää nousta antamaan yölläkin. Viime yönä Wilma tosin tuntui olevan aika aktiivinen; se yritti jatkuvasti jyrsiä pahvilaatikkoa ja nakersi myös vanhan matkalaukun kulmaa :) Mutta tänään tilanne on aiempaa huonompi; apaattisuus ja ruokahaluttomuus on vain lisääntynyt. Onneksi olen sentään saanut edelleen porkkanasosetta ja nestettä ruiskun avulla sen kurkusta alas.

Huomenna on sitten kolmelta eläinlääkäri. Toivon niin paljon että jotakin olisi vielä tehtävissä. Hieman piristi se kun muistin että erään tutun kani on vastaavasta selvinnyt. Oikeastaan piti ihan soittaa sille tutulle ja kysellä miten siinä silloin kävikään. Hän kertoi että kanin tilanne oli ollut todella paha; ilmaa mahassa oli vaikka kuinka paljon. Lopulta kani oli otettu sisään eläinklinikalle ja laitettu tiputukseen. Ja se selvisi ja on nyt hyvässä kunnossa! Olen menossa huomenna juuri sille samalle eläinklinikalle. Vaikka Wilma pitäisikin lopettaa, olen sitten ainakin tehnyt kaikkeni sen hyväksi. Mutta tietysti toivon että Wilmakin pääsisi tiputukseen ja selviytyisi.

Viheliäisintä tässä on se, että nyt Mustikin on lakannut syömästä ja juomasta ja muuttunut apaattiseksi. Koska kyseessä ei ole tarttuva tauti, epäilen että Mustia stressaa Wilman sairastelu. Eläinlääkärikin oli samaa mieltä. Onhan kani laumaeläin ja kun yksi lakkaa syömästä, helposti toinen tekee saman. Olenkin päättänyt siirtää Mustin toiseen huoneeseen. Jos se vaikka siitä piristyisi. Tällä hetkellä tilanne kun on se, että kumpaakin kania täytyy pakkoruokkia ja -juottaa. Mustilla tosin vielä suolisto pelaa mutta syömättömyys voi vaurioittaa suolistoa joten siksi Mustikin on saatava syömään.

Tulisipa jo huominen. Pelkään että Wilman tila huononee eikä se kestä lääkärille asti :/

En oikeasti, tosissani uskonut että Wilmalla olisi lähtö lähellä. Toki olen koko ajan pyöritellyt mielessäni sitäkin vaihtoehtoa mutta luulin ylireagoivani. En ylireagoinut. Eläinlääkäri antoi enää kaksi päivää armonaikaa.

Wilmalla on joku suolitukos tai sitten suolen toiminnan hidastuminen/loppuminen. Se ei syö, ei juo, ja on tosi apaattinen. Aiemmin huomasin sen syövän vähän aina lääkärillä käynnin jälkeen ja päättelin kipulääkkeen parantavan ruokahalua. No, tänään eläinlääkäri sitten antoi yhdeksän kipulääkepiikkiä mukaani ja niitä pitäisi pistellä neljän-viiden tunnin välein. Tarkoitus on siis saada Wilma syömään lääkkeen avulla ja näin suoli toimimaan.

Wilman kunto on kuitenkin ilmeisesti mennyt huonompaan suuntaan sillä enää se ei oikeastaan syö edes lääkkeen vaikuttaessa. Ruiskulla olen saanut sen suuhun hiukan porkkanapilttiä ja ananasmehua mutta muuten se on maistellut vain hiukan heinää ja salaattia. Aika apaattisena se makoilee paikoillaan ja sen mahasta kuuluu "kuplintaa". Siellä on ilmaa ja ilma on kaneille vaarallista sillä ne eivät pysty sitä itse poistamaan.

Olen aika epätoivoinen. Aion kuitenkin odottaa ne pari päivää; eihän Wilmalla kauheammin kipuja ole kun lääke vaikuttaa koko ajan. Sitten ylihuomenna vien sen eläinlääkärille arvioitavaksi, tosin eri lääkärille kuin tähän asti. Olen ehkä vainoharhainen mutta haluan toisen lääkärin arvion Wilman tilasta. Tämä nykyinen kun tuntuu olevan kovasti lopetuksen kannalla, ja minä taas en aivan vielä luovuttaisi. Vaikka Wilma on selvästi sairas, se kuitenkin tekee yhä normaalit toimenpiteet; pesee itsensä, nuolee myös Mustia, maistelee heinää ja suolakiveä, tulee jopa ajoittain hiukan loikkimaan.

Haluan siis tietää, onko toinenkin eläinlääkäri lopetuksen kannalla vai onko vielä jotain tehtävissä. Luotan siihen toiseen lääkäriin enemmän siksikin että kyseinen eläinklinikka on erikoistunut pieneläimiin, toisin kuin se jossa tähän asti kävin. No miksi sitten kävin siellä? Siksi etten saanut aikoja muualle. Onneksi nyt sain torstaille. Puhelimeen vastannut eläinhoitaja oli heti sitä mieltä että ehdottomasti ei ihan vielä kannata luovuttaa vaan tosiaan viedä torstaina Wilma sinne tarkistettavaksi ja katsoa sitten asiaa eteenpäin.

Vihoviimeinen keino on laittaa Wilma klinikalle hoitoon, säännölliseen nesteytykseen. Siihen en mielelläni ryhtyisi koska sekin tietysti stressaa eläintä, mutta toisaalta olisi sääli lopettaa "vain" suolistovaivoista kärsivää kania kun muuten se on aivan terve. Ja kun kerran mahdollisuus paranemiseen vielä on eikä Wilman tarvitse edes kestää kipuja... No, nähtäväksi jää miten tässä käy. Nyt en voi muuta kuin lääkitä ja pakkojuottaa sekä -ruokkia Wilmaa. Muuten yritän pysytellä poissa sen luota (mikä tarkoittaa että istun sen vieressä vain joka toinen tunti) sillä tekee niin pahaa katsoa sitä kun ei voi tehdä enempää sen hyväksi :/

Tulin juuri suihkusta. Jep, keskellä yötä. Mutta kun ei nukuta. Ja aamulla en ehkä ehdi käydä jos tulee äkkilähtö eläinlääkärille.

Jos totta puhutaan niin kyllä mua vähäsen väsytti ennen suihkua. En kuitenkaan halua enkä uskalla nukkua tuon Wilman takia. Se on niin tuskainen :/ Kai tässä jossain vaiheessa pitää vähän torkkua mutta haluan tarkkailla sitä siltä varalta että sen kunto romahtaa täysin. Sitten täytyy ehkä lähteä eläinlääkärin yöpäivystykseen tekemään se viimeinen palvelus jonka lemmikilleen voi tehdä :`(. Toisen ei saa antaa kärsiä liikaa ja vain minä voin sen kärsimyksen lopettaa.

No mutta, ajatellaanpa vaihteeksi positiivisesti. Wilma on taistelija joten kyllä se varmaan aamuun kestää. Sitten mennään lääkäriin selvittelemään tilannetta. Äsken se söi jopa heinää vähän joten kenties kaikki kääntyy vielä hyväksi. Toivon sitä ainakin kovasti.

Jeps. Toivottavasti huomenna on siedettävämpi ilma kuin tänään. (Tiedän kyllä että ollaan jo uuden vuorokauden puolella mutta saivartelu on inhaa.)

Öitä.

Vein Wilman päivällä eläinlääkäriin. Se nukutettiin ja sitten sen hampaat tarkistettiin. Pari pientä hammaspiikkiä löytyi ja ne hiottiin pois. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi niiden olleen niin pieniä etteivät ne aiheuta Wilman syömättömyyttä ja apaattisuutta. Edelleen epäillään jotain suolistohäikkää joten sama lääkitys jatkuu.

Kun ajelin kotia kohti yhä nukkuvan Wilman kanssa, tapahtui jotakin mitä juuri silloin ei olisi missään nimessä saanut tapahtua: auto simahti. Bensaa oli ja autossa ei muutenkaan pitäisi olla minkäänlaista vikaa mutta yhtäkkiä se ei enää hievahtanutkaan. Ulkona satoi ja tuuli ja tiesin että Wilma täytyisi pitää lämpimänä sillä nukutuksessa eläimen ruumiinlämpö laskee ja nukutukset ovat muutenkin riskialttiita pienille eläimille. En voinut muuta kuin jättää auton siihen tien reunaan ja juosta kantokoppa kädessä läheiseen kauppaan lämmittelemään. Sieltä sitten soitin taksin jolla pääsin kotiin. Meinasi tuossa tilanteessa syntyä jo pienoinen paniikki mutta onneksi kaikki järjestyi ja sain pidettyä Wilman suhteellisen lämpimänä.

Wilma alkoi heräillä tuossa muutama tunti sitten. Vieläkin se on kyllä aika tokkurassa ja pidänkin sitä edelleen tuolla kantokopassa. Sain sen syömään hiukan porkkanapilttiä, salaattia ja näkkäriä. Vettä se ei suostunut ottamaan mutta ei sen niin väliä sillä se sai aika roiman nesteytyksen eläinlääkärissä. Pelkäänpä vain ettei kyseessä tosiaankaan ole mikään suolisto-ongelma vaan jokin vakavampi juttu... Luulen nimittäin että Wilmalla on kipuja. Se oli lauantaina lääkäriltä tulon jälkeen melko pirteä mutta passivoitui sitten iltaa kohden. Sama on toistunut tänään. Aluksi herättyään pahimmasta koomasta se oli aika virkeä mutta nyt taas apaattisempi :/ Veikkaan että sekä lauantaina että tänään eläinlääkärin antama kipulääke sai sen aktiivisemmaksi ja lääkkeen lakattua vaikuttamasta kivut palasivat ja tekivät Wilmasta passiivisen.

Toivon tietysti että olen väärässä mutta hiukan pahalta näyttää. Enkä keksi muutakaan syytä Wilman käytökselle. Herää vain kysymys, että jos sillä on kipuja, niin mikä kivut aiheuttaa?

Kaikki menee pieleen. Wilma on tullut sairaammaksi ja vasuripuolueet hävisivät vaalit. Voisko huonommin alkaa uusi vuorokausi? Ei oikeastaan.

Huoli Wilmasta on tietysti suurin. Se ei enää syö oikeastaan mitään, hiukan heinää vain. Eikä edes juo. Olen lääkinnyt sitä ja antanut ruiskulla ananasmehua mutta vapaaehtoisesti sen kurkusta ei tosiaankaan mene alas juurikaan mitään. Se on passivoitunut entisestään ja tulee enää vain harvoin ulos häkistä ottaakseen muutaman loikan. Aamulla varaan taas ajan eläinlääkärille. Sitä ennen en oikein uskalla nukkua kun pelkään että Wilman kunto huononee. Täytynee siirtää patja häkin viereen ja torkkua siinä jos väsyttää liikaa.

Pelottaa. Pelkään että sillä on jotain vakavampaa vikaa. Hammaspiikki on yksi mahdollisuus ja sen saa toki hiottua pois, mutta vain nukutuksessa. Ja nukutus taas on pienelle eläimelle aina riski. Varsinkin nyt, kun toinen on syömättömyydestä johtuen muutenkin heikohkossa kunnossa. Ja entä jos kyse on jostakin vielä pahemmasta? Vaikkapa kasvaimesta? Mitä jos se ei paranekaan enää? Ei saisi ajatella näin. Wilma on kuitenkin suhteellisen nuori (2,5-vuotias) ja melkoisen sitkeä kaveri. Ehkei kyse edes ole mistään kovin vakavasta.

Juu. Vaalitulosta en jaksa sen kummemmin tässä puida. Harmittaa (lue: vituttaa) vain aika roimasti.

Olipa loistava keikka Ismolla eilen. Se esiintyi kaksin rumpalinsa kanssa Dominossa, vanhassa elokuvateatterissa. Rumpali oli kyllä enemmän kuin rumpali; soitti vaikka mitä instrumentteja, samoin kuin herra Alanko itse. Täytyy taas kerran sanoa, että Ismo on kyllä musiikillinen nero, aivan uskomaton taiteilija. Sen musiikkia ei voi lokeroida millään tavalla, se on NIIN monipuolista. Ismo laulaa mitä vain ja soittaa mitä vain. Mieletöntä!
Mahtavaa oli myös kun se lauloi pari biisiä ilman mitään säestystä. Ei sellaista ääntä voi ollakaan. Täytyy sanoa että eilinen oli kyllä varmasti paras keikka ikinä, ehkä jopa parempi kuin parin vuoden takainen Tampereen keikka jossa Ismo esiintyi yksin pienellä "lavalla" Laternassa. Sekin oli kyllä intiimiydessään upea keikka. Mutta silti, eilinen oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Noin. Hehkutinko tarpeeksi?

Kävin aamulla kampaajalla. Tukasta tuli ihan ok, muttei aivan sellainen kuin olisin halunnut. Ehkä menen uudestaan toiselle kampaajalle muutaman viikon sisällä. Kiva kuitenkin että viimeinkin loputkin värit lähti tukasta ja nyt siinä on enää pelkkä oma väri jäljellä.

Pitihän sitä sitten lähteä eläinlääkäriin tänään. Wilmalla on joku suolisto-ongelma, tyypillistä kaneille kuulemma. Se sai lääkäriltä ruiskullisen lääkettä siihen ongelmaan ja toisen ruiskullisen kipulääkettä. Sitten sille laitettiin hetkeksi tiputuspussi josta se sai jotain suolaliuosta. Sain myös kotiin lääkkeitä. Wilman tuntien joudun käymään aikamoisia taisteluja jotta lääke saadaan sen kurkusta alas...

Odotushuoneessa oli samaan aikaan nainen joka oli tuonut kissaansa lopetettavaksi. Se nyyhki siinä aika paljon enkä oikein osannut aloittaa keskustelua sen kanssa kun en tiennyt mitä sanoa. Hetkisen kuluttua nainen alkoi kuitenkin itse jutella ja puheltiinkin siinä sitten puolisen tuntia. Onhan se tietysti aina kova paikka kun joutuu luopumaan pitkäaikaisesta lemmikistä. Onneksi Wilman ongelma on niin lievää sorttia ettei sellaisiin toimenpiteisiin tarvinnut edes pelätä joutuvansa.

Kohta pitäisi lähteä taas kaupunkiin ja Ismon keikalle. Muut tuossa ottaa hiukan alkudrinksua, mä lupauduin kuskiksi. Tai olisihan sinne voinut mennä bussillakin mutta ei nyt oikein huvita juoda. Eikä nuo muutkaan niin hirveästi juo, kunhan vähän tissuttelevat. Mulle tulee jo tissuttelustakin krapula, joten en viitsi ottaa mitään. Riittää se että eilen olin kaverin kanssa muutamalla (2 siideriä ja lasi viiniä) ja sain jo siitäkin pienen kankkusen.

Ai niin, Little Children oli muuten ihan hyvä elokuva. Aika erikoinen, mutta juuri sen takia mielenkiintoinen. Se sai miettimään joitakin asioita uudesta näkökulmasta. Ja tykkään sitäpaitsi Kate Winsletistä.

Taitaa olla lähdön aika käsillä.

Jesh, sauna alkaa olla lämmin, sinne siis. Sitten elokuviin katsomaan Little Children. Se sai jopa legendaariselta Tapani Maskulalta hyvät arvostelut neljällä tähdellä höystettynä, joten voipi olla aika mielenkiintoinen.

Ehkei sittenkään niin kamala perjantai. Ja huomenna ohjelmassa on Ismon keikka, jihuu.

Tämä päivä on ollut tylsyyden huipentuma. Ei niin mitään tekemistä! Iltasella piti mennä kaverin kanssa leffaan mutta nyt sekään ei enää ole varmaa. Lähtisin Tampereelle miittailemaan ja ryypiskelemään jos olisi varaa junamatkoihin ja jos en olisi varannut kampaajaa huomiselle aamupäivälle. Tukasta lähtee 10cm.