Cityparin elämää

Ihme herkkistelyä ollut koko päivä tähän asti. Olen haaveillut jostakin Suuresta Rakkaudesta vaikka tuskin sellaista koskaan löydän. Alkaa mennä usko pysyviin tunteisiin. Viimeisin suhde oli kyllä rakkautta tulvillaan kunnes se sitten omalta puoleltani lopahti ilman minkäänlaista "järkevää" syytä. Sittemmin olenkin pohtinut että miten uskallan enää suhteilla tai mitä järkeä muutenkaan on missään jos kaikki voi loppua noin vain, vaikka suhde olisi kuinka mallillaan. Uskon kyllä että joidenkin kohdalla rakkaus säilyy mutta omakohtaisesti ja kokemusteni mukaan se tuntuu vain niin kovin mahdottomalta.

Miksi elokuvissa ja musiikissa aina kuvaillaan kaiken voittavaa rakkautta, kun tosielämässä sellainen tuntuu olevan kadoksissa? Kai meille halutaan tuoda esiin jonkinlainen ideaali vaikkemme sitten itse sellaista koskaan tavoittaisikaan. On kuitenkin vaikea lakata haaveilemasta Suuresta Tunteesta ja tyytyä vähempään. Se aiheuttaa ahdistusta ja lopulta pakenemisreaktion sillä tietää olevansa kykenemätön moiseen.

Jatkan odottamista. Ja mikäs tässä odotellessa, kunhan ei koko elämä vilahda ohi.

Missä on Jämsä? Täytyy taas myöntää tietämättömyyteni. Pohjolan kaveri pyysi mut sinne viikonlopuksi kun on siellä työkeikalla eikä olla nähty aikoihin. Harkitsen menoa heti kun tiedän missä kyseinen paikka on :) Karttatutkailua luvassa siis. Kyllä mulla hiukkanen haju on että millä pituuspiirillä se on muttei kovin tarkkaa tietoa.

Jalkoja paleltaa --> peiton alle, yksin, se OnNiinTyhmää.

Lenkkeily auttoi vähäsen tähän ihmeelliseen kaiho-oloon. Vaikkei kyllä ollut hyvä lenkki. Askelvikaani korjaavat juoksulenkkarit ovat Helsingissä joten piti juosta kakkoskengillä jotka on ikivanhat eikä niissä ole _yhtään_ joustoa jäljellä. Eivätkä ne myöskään tue tuota yli-pronaatiota laisinkaan. Noh, menihän se siinä, jotenkuten kuitenkin. Täytynee tällä viikolla poiketa noutamassa ne paremmat kengät ja samalla vähän muutakin kamaa.

Mun pitäisi olla kahlaamassa pääsykoekirjaa läpi eikä vaeltaa cityssä. Ei vaan millään jaksaisi. Eka kirja oli enemmän kuin ok, tosi kiintoisaa tekstiä ja erittäin nopeasti luettava opus. Tämä toinenkin on kyllä aiheeltaan mielenkiintoinen mutta teksti on paikoin aika tahmeaa.

Ouh, alkoi joku ihmeellinen selkäkipu. Selän vasen puoli kipuilee inhasti. Jos olisi varaa niin hieroja voisi olla aika jees. On meinaan muutenkin ollut paikat hieman jumissa viime aikoina. Urheiluhieroja-exä varmasti auttaisi mieluusti mutta enpä aio häneen turvautua.

Ihan melankolinen ja irrallinen olo. En saa mitään aikaiseksi ja ajattelen liikaa liian vaikeita asioita. Kuuntelen Guns N´ Rosesia ja yritän saada aivot tyhjäkäynnille siinä onnistumatta.

Täytyy kai lähteä ulos, ehkä se auttaa. Ei tästä ainakaan huonompaan suuntaan pääse.

Hirveä krapula ja pää ihan jumissa. Nukuin meikit naamassa mikä todistaa eilisen humalatilani sillä normaalisti pesen ne aina pois.

Oli kiva ilta. Tosin aivan liian kännissä olin. Ilta toi taas tullessaan jos jonkinlaisia oletuksia; kuinkahan monta kertaa selitin etten seurustele Jukan kanssa :D Se oli ykkösoletus koko illan.

Mutta ei, kavereitahan tässä ollaan tai yritetään olla. Omalta puoleltani se onnistuu mutta Jukan puolelta onnistuminen on ajoittaista. Ymmärtäähän sen. Eilen tuli tyhmä riita vielä tyhmemmästä asiasta ja seurauksena heitin tilkan viiniä kohti Jukkaa. Olipas dramaattista ja idioottimaista mutta alkoi vain kiukuttaa nuo iänikuiset jutut. Toinen ei _ihan_ ole sisäistänyt sitä ettemme tosiaan seurustele emmekä ole seurustelleet puoleen vuoteen. No, se siitä.

Nyt mun pitäisi olla itsepuolustusmestari, kiitos Licornen x)

Huh, tuntuu että olen vieläkin kännissä.