Cityparin elämää

Cityn kautta alkunsa saaneen parisuhteen ja sittemmin uusperheen arkea.

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2008.

Aika omaperäistä  5

Näin tosiaan viime yönä unta, jossa Psykolofi pyysi allekirjoittanutta treffeille avaruuteen. Otin tarjouksen vastaan. Pyyntö saapui tekstiviestitse, mutta teksti näytti värikynin lapsen käsialalla kirjoitetuilta harakanvarpailta. Tässä näemme, ettei se, miten pyytää tai minne pyytää, kunhan pyytää! Harmi vain, etten koskaan päässyt perille asti, vaikka olin kyllä jo avaruusaluksessa. Tiesin Psykolofin odottavan mua avaruudessa, ja jotenkin näinkin sen leijumassa jossain siellä planeettojen keskellä.

Mitähän seuraavaksi? Romanttinen illallinen Morfeuksen kanssa maan sisässä?


M ei ollut yhtä kuin miehet  1

Meinasin siirtyä seuraavaan aakkoseen, mutta just nyt ei tullut mieleen mitään sopivaa. Jääköön se siis vaikka huomiselle. Samalla mietin hetken noita muita aakkosiani, ja tajusin erään Psykolofin kommentin juolahtaessa mieleeni, että M:n kohdalla eivät miehet edes käyneet mielessäni. Oivalsin vasta nyt, että sellainenkin sana on olemassa. :) No juu, eipä tuo mitään; en olisi kuitenkaan miehiä aakkosissani nimennyt. Nuo aakkoset kun kuvastavat ennen kaikkea sitä, mikä on pinnalla elämässäni juuri nyt ja sitä miehet eivät ole. On siellä toki muuttumattomiakin sanoja, mutta osa kertoo siitä, mikä merkitsee nyt eniten. Ja täytyy sanoa, että miehillä ei järin suurta roolia ole elämässäni tällä hetkellä - paitsi siis tietysti isän ja veljien muodossa.

Ai niin, törmäsin tänään ohimennen siihen yhteen mieheen, jota tapailin lokakuun lopulle asti. Olin puhelimessa juuri silloin, joten ei sitten tullut muuta kuin moikattua. Taidettiin nähdä itse asiassa ekaa kertaa sen jälkeen kun tuon tapailun lopetin. Ihan hyvissä väleissä se loppui, ei siinä mitään, mutta jotenkin vähän huvitti törmätä siihen just sillon kun puhuin puhelimessa exän kanssa. No, ei mulla kyllä ole huonoja välejä yhdenkään sellaisen kanssa, jonka kanssa on joskus ollut jotain muuta kuin ystävyyttä, että ei sinänsä.

Joo, olipa taas asiapitoinen kirjoitus. Öitä vaan.

Edit: Musti on kyllä ovelin mies, jonka tiedän!


Salaisuuksia  2

Oon koko päivän harmittelut sitä, etten onnistunut siinä yhdessä lehtijutussani loistavasti. On vaikeaa tämä perfektionistin elämä, juu. Vähän kyllä mielialaa nosti yks toinen oikein kiva ja yllättävä juttu töiden tiimoilta. En paljasta, mistä on kyse, koska taikauskoisuuttani pelkään hyvien asioiden katoavan, jos niistä kuuluttaa liian aikaisin. Mutta mikäli siitä tosiaan tulee jotain, kerron sitten. :) Ja nyt oikeasti lupaan lopettaa harmittelun ja keskittyä onnistumaan jatkossa paremmin.

Jätin sitten avaimen kotiin tänään lähtiessäni työkeikalle. Onneksi oli isännöitsijä kotosalla ja sain häneltä vara-avaimen. Ei tarvinnut tehdä niin kuin kerran eräässä toisessa asunnossa, jolloin vastaavassa tilanteessa jouduin kiipeämään ikkunasta, joka siis ei ollut ihan matalalla. :)

No juu, nyt voisi koittaa siivoilla vähän. Tein mustikkarahkaa, jota en syö ennen kuin täällä on paikat edes jossain määrin järjestyksessä. Eli luultavasti se rahka vanhenee tuonne jääkaappiin. x)


Harmitus  1

Hitsin hitsi. Tiesin että meni yks juttu vähän penkin alle. Tiesin heti sen tehtyäni, mutta siinä kohtaa sille ei oikein mitään enää voinut. Tänään se oli lehdessä ja joo, aika paska oli. Pyysin siitä palautetta; se kun oli eka sen tyyppinen juttu jonka olen tehnyt ja oli vähän hakusessa ylipäänsä se, miten sellanen pitäisi toteuttaa. Sanottiin että se oli ihan hyvä, muttei loistava. Käskettiin olla jäämättä murehtimaan sitä, koska ihan kelpo juttu kuulemma oli kuitenkin. Murehdin silti. Ei mulle riitä "ihan hyvä" tai "kelpo". Pakko myöntää, että haluan tehdä niitä loistavia juttuja. No, välillä teenkin. Nyt en, ja se harmittaa. Pitääkin olla näin itsekriittinen. Mutta hitot, ens kerralla varmasti onnistun!


Eilisen viimeinen merkintä...  9

...ja tämän päivän ensimmäinen. Ai ei voi sanoa noin? No sanon silti.

Kuuntelen taas SMG:tä. Nyt soi `Kun tuuli oli viilee`. Siinä on tämä kohta:

"Ja kun halusin olla
riipuvainen monesta pahasta
sä rakastit mua
niin kuin täydellistä"

Tuli tuosta entinen suhde mieleen - tuollaista se oli. Tein pahojani, ja silti mut vain nostettiin jalustalle yhä uudelleen. Voisi luulla, että se olisi ollut hyvää ja helpottavaa, mutta ei se ollut. Se oli ahdistavaa. Joskus olisi tehnyt mieli ravistella exää: "Etkö näe etten ole läheskään täydellinen? Etkö näe todellista minua?" Ei se nähnyt. Se näki mitä halusi nähdä.

Se siitä. Päätin lähteä maaliskuussa Ismon keikalle Helsinkiin. Joten jos aakoo luet tämän, tiedät että olen tulossa. Kunhan sitten viet mut Helsingin yöhön sen jälkeen.


Kahvi, kesä ja kommuuni  3

Olipa taas fiksua juoda viisi isoa kahvikupillista iltaseitsemän ja -kymmenen välillä. Muutenkin kun menin nukkumaan kuuden jälkeen (siis aamulla) ja nukuin yli yhteen päivällä, on varmasti hiukan hankaluuksia saada unta tulevana yönä. Ja aamulla ois suht´ aikasin herätys palaverin takia. No, ei mahda mitään. Mutta hitto että toi kahvimäärä sai kehon ja mielen käymään ylikierroksilla - on varsin kummallinen olo.

Sain iltasella yllätysvieraita. Törmäsin pariin kaveriin kaupalla; olivat tulleet sinne kärkkymään kun tiesivät että olin menossa kauppaan, ja kutsuivat sitten itsensä kahville luokseni. :) Onneksi niiden takia ei tarvinnut hävetä tätä ikuista kaaosta kodissani, samanlaisia hulttioita kun ovat. Istuskeltiin täällä pari tuntia ja suunniteltiin kesää. Vähän puheltiin, josko punkkaisin niillä kesällä parin kuukauden ajan. Muutan meinaan luultavasti kesäkuussa pois tästä kämpästä, kun veli meinaa laajentaa tätä ja sitten myydä. Saan todennäköisesti naapurikämpän käyttööni jahka naapurit muuttavat isompaan asuntoon, mutta siihen väliin saattaa jäädä vähän aikaa, ja siis sen voisin asua noilla kavereilla. Ne asuvat kämppiksinä tossa keskustassa ja kyllä siihen kolmioon yks "pieni" Satu mahtuisi pariksi kuukaudeksi jonnekin sohvatyynyjen väliin. Kaikkihan me siinä rahaa säästettäisi ja siten sitä jäisi enemmän festareilla juoksemiseen. :) Eikä ahdistussunnuntaita tarvitsisi viettää yksin. Nuo ovat samanlaisia hällä väliä -tyyppejä kuten mäkin, joten tuskin kommuuniasuminen ongelmia tuottaisi. Siinä on vain yksi mutta. Nimittäin tämä puolittainen erakkoluonteeni. Sosiaalisena kautena voin kyllä hengailla muiden kanssa miten paljon hyvänsä, mutta sitten kun koittaa erakkousaika, täytyy saada olla yksin. Tosin kaksi kuukautta on lyhyt aika, joten enköhän kykenisi siihen.

Erakkoudesta puheen ollen, koko alkuvuosi on ollut melkoista vetäytymisaikaa. Sosialisoiminen on jäänyt todella vähiin. Viime päivinä on tuntunut siltä, että voisi alkaa taas nähdä ihmisiä, ja nyt olikin tosi kivaa kun nuo kaksi tulivat kylään. Taitaa siis olla erakkoaika taas ohi tältä erää. Hassua, miten elämä tuntuu jakautuvan sosialisointi- ja vetäytymiskausiin. Aina se jakautuminen tosin ei ole yhtä kokonaisvaltaista.

Ei hitto, elimistössä taitaa tosiaan olla vähän liikaa kofeiinia nyt. TOSI outo olo.


Aakkostelua, osa 14  2

N = nautinto

Tarviiko perustella? No, jokunen sana silti.

En katso olevani varsinainen hedonisti, sillä vaikka allekirjoitankin eettisen hedonismin kannan "mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi" (kunhan se ei vahingoita ketään), hakeudun myös mielipahan pariin ja vielä tarkoituksellisesti. Siinä missä olen hymyilevä idealisti, olen taipuvainen myös melankolisuuteen ja tuskan maksimointiin. Olen hyvä menemään asioissa niin sanotusti "yli", jatkamaan vielä kauan sen jälkeen kun raja hyvän ja pahan olon välillä on ylitetty. Tästä syystä aikoinaan sairastuin siihen syömishäiriöönkin ja tästä syystä olen yhä edelleen taipuvainen kehittämään itselleni pakkomielteen erinäisistä asioista, esimerkiksi liikunnasta. Olen vahvasti joko-tai -ihminen, äärimmäisyyksiin menevä heittäytyjä. Joko vallitsee kuri ja järjestys - tai sitten totaalinen kaaos. Viime aikoina useasti jälkimmäinen.

No mutta takaisin siihen nautintoon. Yhden itsestäänselvyyden viljelläkseni; onhan se elämän peruselementti. En tavoittele toimillani hyväksyntää, en odotusten täyttämistä, en suorittamista, vaan sitä että tuntuisi hyvältä. Ja vaikka edellä kerroin tähtääväni välillä myös siihen että tuntuisi pahalta, on siinäkin liikellepanijana kai lopulta kuitenkin se, että myös tuskasta saan jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää. Näin ollen voisi todeta, että nautinto ohjaa valtaosaa toimistani - syntyi se sitten siitä, minkä voisi käsittää hyväksi tai vastakohdastaan.

Olen valmis tinkimään paljosta, jotta saan tehdä asioita, joista nautin. Voisin elää "ihan kivaa" elämää tasaisesti, mistään varsinaisesti tinkimättä, mutta vastaavasti vailla suuria nautintoja. En kuitenkaan halua sitä. Mieluummin tingin tasaisuudesta ja elän askeettisia aikoja, jotta voin käydä ulkona syömässä, matkustaa, nähdä mitä haluan nähdä ja kokea mitä tahdon kokea. En tienaa suuria rahamääriä, mutta tällä tavoin en joudu luopumaan asioista, joista todella nautin. Elän mieluummin asioille, jotka merkitsevät jotain, kuin tasaisesti vailla uhrauksia ja vastaavasti vailla suurempia nautintoja.

Toki nautinto syntyy välillä pienemmistäkin jutuista. Hyvä ruoka, juoma, kirja, keskustelu, seksi - mitä näitä nyt on. Tärkeää on keskittyä siihen, mikä tuntuu hyvältä uhraamatta liian montaa ajatusta sille, miten muka pitäisi elää.


Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana  3

Löysin taas itseäni.

"Juon kahvini miten sattuu,
mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä joilla on järkeä
ja niistä joita katsotaan kadulla

Osaan laulaa kuin enkeli
ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa
mutta kotona en uskalla

Mitä tahansa minusta odotat,
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan

Jos olisin tässä pidempään,
saattaisin pitääkin sinusta
tai sitten kyllästyisin
tutkivaan katseeseesi

Jos painaisit selkäni seinää vasten
voisin huokaista
tai kääntää nauraen
kasvosi kauemmaksi

Mitä tahansa minusta odotat
sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat,
et taida saada kuitenkaan

Sinä puhut paljon
näin varhaiseksi aamuksi
Osaan kuunnella tarkasti
mutta muistini on kelvoton

Saatan soittaa huomenna,
kysyä haluaisitko nähdä
Tahdotko suudella
kaulaani porttikäytävässä

Tai sitten keitän muina naisina
kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana,
juon sen miten sattuu"

(Scandinavian Music Group)


Nukkumisen vaikeus  4

Olipa kiva yö taas. Menin kolmen jälkeen sänkyyn, mutten taaskaan saanut unta. Kuulin jotain kummia ääniä ja alkoi mielikuvitus laukata. Pulssi nousi, ja kun huomasin sen, en saanut sitä laskemaan sittenkään vaikka varsinainen pelko oli jo mennyt ohi. En kyennyt keskittymään muuhuin kuin sydämeeni ja veren kohinaan päässäni.

Pitkästä aikaa toivoin, että olisi ollut joku vieressä.


Aakkostelua, osa 13  4

Tämä on selvää.

M = muutos

Muutos täytyy mainita siksi, että nykyisyydessä ja lähimenneisyydessä se on ollut aika olennainen osa elämääni. Kovin moni asia on muuttunut, enkä vähiten minä itse. Viimeisten neljän vuoden aikana koen muuttuneeni ehkä enemmän kuin koskaan ennen vastaavana ajanjaksona. Olen tullut minuksi ja samalla huomannut erehtyneeni itseni suhteen monessakin asiassa. Se ei ole ollut pelkästään helppoa, itse asiassa se ei ole ollut ollenkaan helppoa. On ollut perin vaikea huomata, ettei olekaan sellainen kuin luuli olevansa. Nuorempana sitä nimittäin monesti uskoi olevansa sitä mitä halusi olla, kun taas sittemmin on oppinut erottamaan toisistaan ideaaliminän ja todellisen minä. Ja...no, sanotaanko, että totuutta ei ole aina helppo katsoa silmiin.

On hassua, miten joitakin vuosia sitten sitä uskoi olevansa jotenkin kokonaisempi ja selkeämpi, levollisempi ja ehkä juurtuvampikin. Aika levoton olen ollut aina, mutta nähtävästi levottomammaksi vain tulen. Olen rikkonainen ja rauhaton, oikukas ja hankala. On aika paljon, että tunnistan tämän itsessäni ja vieläpä myönnän sen - muutama vuosi taaksepäin, ja olisin ollut sen kurkussa, joka olisi luonnehtinut mua vaikeaksi. :)

Mutta kai osa on aitoa muutostakin eikä vain sitä, että nykyisin myönnän jotain mitä en ennen myöntänyt. Ainakin olen muuttunut tuhat kertaa itsenäisemmäksi (tiedä sitten, onko se niin hyvä juttu). Ehkä se on osittain sama asia kuin itsenäisyys, mutta myös erakkopuoleni on vahvistunut viime vuosina. Olen tajunnut, että tarvitsen melkoisesti tilaa itselleni, ja että on aikoja, jolloin kaikkein mieluiten olen lähes kokonaan yksin. Tavallaan tämä puoli on tuntunut pelottavaltakin, se, miten kova tarve voi olla pois ihmisten luota. Silti miellän itseni toisaalta myös sosiaaliseksi. Niin, taitaapa myös ristiriitaisuus olla puoli, joka on voimistunut vanhemmiten.

Ja sitten on toisenlaista muutosta, muutosta, jota tarvitsen. En halua olla paikoillani; siten kyllästyn, tylsistyn, passivoidun. Kaipaan usein jotain uutta, on tarve muutokseen. Viimeisen kolmen vuoden sisällä olen muuttanut kahdeksan kertaa - se ehkä kertoo jotain. Olen tehnyt suuria muutoksia myös opinnoissani ja ihmissuhteissani. Se ei ole etsimistä, ennemminkin se on muutosta itseään. En ole pyrkinyt mihinkään tiettyyn tilaan tai jos olenkin, niin korkeintaan juuri siihen muutoksen tilaan. Sanotaan, että usein matkan tarkoitus ei ole määränpää, vaan matka itsessään. Sama pätee tässä.

Kolmas muutoksen laji on itsestäni riippumaton muutos. On tapahtunut paljon: läheinen ihminen on kuollut, toinen sairastunut, veli on muuttanut toiseen maahan, olen lopettanut pitkän ihmissuhteen...ja tämä kaikki lyhyen ajan sisällä. Näistä muutoksista suuri osa ei ole ollut positiivista, mutta kenties nämä asiat ovat lisänneet muuta muutosta. Tarkoitan, että varmasti näillä seikoilla on ollut vaikutuksensa siinä, mihin suuntaan olen kasvanut ihmisenä. Muutos ruokkii muutosta.

Toivon paljon muuttuvuutta ja liikkuvuutta tulevaankin. Seisahtua ehtii myöhemminkin - mikäli edes haluaa.