Cityparin elämää

Kävin päivällä lääkärissä ja sain loppuviikon saikkua. Olen kuumeessa ja päänsäryssä, ylläri. Se idiootti soitti töistä ja kysyi vointiani ennen kun olin käynyt lääkärissä. Sanoin että voin huonosti ja etten usko pääseväni huomenna töihin. Hän vastasi että kyllä mun pitäis tulla töihin vaikka olisin kuumeessa koska nyt on muutenkin niin paljon porukkaa sairaslomalla. "Vaikka sitten kuumelääkkeen voimalla."
Täh? Aivan kuin mulla olisi joku velvollisuus mennä sairaana töihin vain siksi että henkilökuntaa on liian vähän ja moni muukin on sairastunut juuri nyt! Se on kyllä typerämpi tyyppi kuin arvasinkaan. Noh, enpähän mene. Toivottavasti se ihminen ylityöllistyy tällä viikolla. Ei saisi olla ilkeä mutta en vain kykene ajattelemaan häntä kovin suurella lämmöllä...

Muuten oli ihan kiva päivä vaikka vointi ei paras mahdollinen ollutkaan. Lääkärin jälkeen kävin kahvittelemassa yhden kaverin kanssa. Tuli puitua vaikka mitä asioita ja se teki ihan hyvää. Sen jälkeen olen lepäillyt kotona ja koittanut päästä eroon päänsärystä.

Huomenna lähdenkin sitten Turkuun. Kanien kanssa tottakai =)

Pakko vielä vähän kirjoittaa koska ahdistaa. Ahdistaa se kun tuntuu että eräällä ihmisellä on mua kohtaan odotuksia ja pelkään vieläpä itse aiheuttaneeni niitä. En ole tätä asiaa nyt kummemmin ajatellut mutta äsken vaan iski iso ahdistus aiheesta.

Pakko selvittää tälle ihmiselle eräitä asioita. Mä en nyt vaan kykene antamaan itsestäni sitä mitä se ihminen tahtoisi. En kiellä etteikö ajatus välillä viehättäisi, mutta se ei vain sovi tähän hetkeen jossa nyt elän. Tavallaan se on surullista, molempienkin kannalta.

Moni varmasti tietää ihmistyypin joka joko kateellisuuttaan tai puhtaasti ilkeyttään ottaa henkilöitä silmätikuikseen ja yrittää pompotella näitä mielensä mukaan. Itsekin olen toki tuollaiseen persoonaan törmännyt ennenkin, mutten omakohtaisesti. Paitsi nyt, työpaikallani.

Kyseinen ihminen ei varsinaisesti ole esimieheni, mutta itseäni ylempi toimihenkilö kuitenkin. Hänellä on ilmeisesti pakottava tarve olla etenkin mua kohtaan mahdollisimman inhottava. Tietenkään mitään selvää syytä tähän ei ole - hän nimittäin aloitti tämän hetimmiten kun olin työni kyseisessä paikassa aloittanut. Aivan kaikesta täytyy toki valittaa, mahdollisimman ilkeään sävyyn tietenkin. Kuinkas muutenkaan?

Aluksi hänen käytöksensä tuntui todella pahalta. Sittemmin olen yrittänyt antaa noiden asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En jaksa itsekään enää olla häntä kohtaan kovin ystävällinen, en nimittäin tahdo antaa sitä kuvaa että ylitseni voisi kävellä miten tykkää ja että silti olisin aina vain kiltti ja kiva. En toki ilkeile takaisinkaan; lähinnä yritän olla välinpitämätön.

En vain pysty ymmärtämään että mikä allekirjoittaneessa niin kovin tätä ihmistä risoo. Kyseessä on itseäni muutaman vuoden vanhempi naishenkilö ja kuten sanottu, hän on sellaisessa asemassa työssään etten minä ole hänelle ammatillisessa mielessä minkäänlainen uhka. Olisi oikein mukava päästä tämän tyypin pään sisälle näkemään mitä ihmettä siellä oikein pyörii...

Tai sitten olen erehtynyt itseni suhteen ja mussa vain on jotain niin perustavanlaatuista vikaa että olen kerrassaan sietämätön persoona.

=)

...omistaa kaneja. Varsinkaan sellaista yksilöä joka on hylätty luontoon ja joka on sieltä pelastettu ja joka luonnossa oleskelunsa vuoksi on ovela ja utelias kuin kettu! Tunkemassa jatkuvasti joka paikkaan eivätkä mitkään esteet tätä otusta pysäytä. Jos se tahtoo vaatekaappiin, se siirtää vaikka oven eteen laitetun tuolin tieltään. Jos se haluaa sängyn alle, se raivaa kyllä tiensä sinnekin. Eilen se teki juurikin näin ja nettiyhteyteni katkesi ennen kuin huomasinkaan. Tokihan Musti oli syyllineen tähänkin. Modeemista seinään kulkeva johto oli ilmeisesti näyttänyt kerta kaikkiaan vastustamattomalta joten pitihän sitä maistaa. Ja naps - johto oli poikki ja Musti loikkimassa syyllisenä karkuun.

No, onneksi kani itse säilyi vaurioitta. Sen enempää sähkövirta kuin minäkään tuon tekosen jälkeen emme sitä vahingoittaneet :D Harmitti vain pirusti. Yritin aikani teippailla johtoa kuntoon mutta eipä onnistunut. Niinpä sitten tänään hain kokonaan uuden modeemin kun kyseinen piuha olisi pitänyt tilata maahantuojalta ja sellaiseen ei nyt ole aikaa kun alkaa verkko-opinnot huomenna. Onneksi kaksi ystävällistä ihmistä avustivat allekirjoittanutta tässäkin projektissa :)

Mustin kanssa täytyy siis olla jatkossa entistäkin tarkempi kun se on tuollainen veijari.

Aina hauskan ja seurallisen viikonlopun jälkeen tulee tyhjä olo. Vähän samanlainen kun matkalta kotiin palatessa. Nytkin tuntuu sellaiselta. Kun on pari päivää ollut oikein yhteisöllisessä mökkimiitissä niin on ihan kummallista olla taas yksin kotona. Tulee sellainen ´seinät kaatuu päälle´ -fiilis. Krapula tietysti pahentaa tätä olotilaa entisestään.

Mutta hauskaa oli, oikein todella. Pari päivää uusia ihmisiä, juttelua, naurua ja alkomaholia - voisko se edes olla tylsää? Tapasin tosi paljon tosi mukavia persoonia, juurikaan kestään ei ole pahaa sanottavaa - ainakaan tämän ajanjakson perusteella :) Ja orastavaa rakkautta on toki aina kiva katsella ;)

Niin juu, kummallisen monella tuntui olevan semmoinen käsitys että seurustelisin genin kanssa. Sanon nyt vielä kerran: en seurustele. Kyseessä on ystävyyssuhde, ei sen enempää eikä vähempää. Ettäs tiedätte! =)

Selvisin tästäkin työpäivästä. Huomenna taas uus, onneks viimeinen ennen vapaita. Ei oo reilua että joudun ensin olemaan iltavuorossa ja sitten heti seuraavana päivänä aamussa! Tätä se vuorotyö on, tiedän, mutta inhottavaa silti. Muutenkin nukun huonosti ja nyt en todellakaan saa unta kun oon vasta hiljattain kotiutunut.

Äiti kävi tänään kattomassa mua työpaikalla. Alkoi heti naurattaa kun näin sen, sillä on semmonen vaikutus muhun. Muut ihmiset varmaan ihmetteli että mitä oikein hihittelin :) Äiti odotti että pääsin töistä ja tuli sitten hetkeks mun kämpille. Otti sitten taksin täältä hotellilleen. Se on käymässä täällä Turusta kun sillä on jotain seminaareja. Huomenna nähdään paremmalla ajalla kun pääsen töistä ja mennään sitten syömään jonnekin. Kivaa.

Mä en pääse eroon siitä Hotel Californiasta; soi päässä koko ajan. Hyvä biisihän se on, mutta tuo liikaa matkakaipuuta pieneen syrämeen. Suurempaa matkaa odotellessa mulla on onneksi tiedossa huippumatka Kotkaan ihan pian =)

(Mun blogit tuntuu nykyään päättyvän joka kerta mainintaan Kotkasta. Onneks tääkin tuska kohta helpottaa :D)

Se alkoi eilisiltana töissä. Jostain hyökkäsi ihan kummallisen ontto olo. Tuntui haikealta ja melankoliselta ilman mitään järkevää syytä. Asiaa ei parantanut se että radiosta tuli jatkuvasti alakuloisia biisejä. Kummallinen kaipuu voimistui etenkin siinä vaiheessa, kun Hotel California alkoi soida. Tuosta biisistä tulee mieleen elokuinen Barcelona. Niissä illoissa oli tunnelmaa.

Matkakuumeko mua sitten vain vaivaa? Aivan varmasti sekin. Olen tottunut matkustelemaan niin paljon, että siihen liittyvä kaipuu on ihan tuttu tunne. Se tulee aina kerran-pari vuodessa oikein tosi voimakkaana: Pakko päästä jonnekin! Ja se jatkuu niin kauan että matkarahat on taskussa (tai tilillä) ja kohde valittu. Luulen että nytkään en voi odottaa enää kovin kauaa.

Tässä on kuitenkin muutakin nyt. Jokin kaihertaa. Yksinäisyys? En usko, vastahan erosin enkä koe kaipaavani parisuhdetta. Sanoisin silti, että eräs ihminen on mielessä paljon. Näen jatkuvasti unia hänestä ja heräilen kummallisiin tunnetiloihin. Luulin että tämä ihminen olisi jo menneisyyttä mutta enää en olekaan täysin varma. Mitään radikaalia en kuitenkaan aio tehdä vaan hyvin todennäköisesti jätän tämän ajatuksen tasolle. Tiedän että usein tuntemukseni heittelevät laidasta laitaan ja muuttuvat nopeasti vastakohdikseen. Siksi on parempi antaa hyvin epävarmojen asioiden olla.

Mutta matkalle aion lähteä :)

Onnistuin taas aiheuttamaan itselleni uuden pulman. Hyppäsin vahingossa lattialla lojuneen kuumemittarini päälle ja se meni tietysti säpäleiksi. Osa lasista meni ihan pieneksi muruksi eikä mulla ole imuria vielä. Yritin koota säpäleitä jotenkuten pois lattialta käsin ja onnistuin sitten tietysti viiltämään sormeeni mojovan haavan. Ja vielä samaan sormeen johon viilsin just vähän aikaa sitten veitsellä. Argh!

Eipä tässä muuten niinkään hämminkiä, mutta kun on nuo kanit. Ei niitä nyt voi päästää juoksemaan; saavat vielä lasinsirun jalkaansa. Täytyy ainakin rajata tarkasti alue jossa ne saavat olla. Märällä paperilla sain mitä luultavimmin valtaosan siruista pois mutta osa oli tosiaan niin pientä etten varmaan edes näe sitä.

Piti tossa iltasella lähteä vielä talsimaan Hesarin Heselle kun iski ihan mieletön light-sprite -himo. Kävin läpi lähi-Siwat ja ärrät ja muut mutta missään ei ollut sitä. Siispä menin Heselle; sieltä sain sentään puoli litraa tuota litkua. Ja helpotti! Janoa ja mielitekoa siis, ei melkein koko päivän jatkunutta päänsärkyä ja huonoa oloa :/

Kotka lähestyy... =)

Helsinki on ihan kummallinen kaupunki. Tai sitten mut on unohdettu silloin kun suuntavaistoja jaettiin.

Lähdin eilen kävelylle. Kävelin mielestäni vain yhteen suuntaan - poispäin Hakaniementorista. Mielestäni tie ei myöskään kaarrellut pahemmin. Silti aikani käveltyä huomasin saapuvani juurikin kyseiselle torille. En ymmärrä miten tämä on mahdollista. Joko Helsingissä on jotakin pahasti vialla tai sitten multa puuttuu jotain oleellista. Veikkaan ensimmäistä x)

Mökkimiitti lähestyy...jänskättää! Varsinkin kun tiedän yhdellä miekkosella olevan paljon odotuksia mua kohtaan. Tai oikeastaan nauttimieni alkoholiannosten määrää ja niistä aiheutuvia höpinöitä kohtaan. Pitää varmaan pistää leivosjuttuja paremmaksi x)

Päänsärky hellittää pikkuhiljaa, toivottavasti. Herätessä oli ihan järjetön jysäri. Nyt on jo sillä tavalla "hyvä" olo että tekis mieli lähteä kävelylle. Mutta ilma ei oikein houkuta... tulee räntää ja vettä ja kaikkea siltä väliltä. No, ehkä menen myöhemmin jos sää vähän paranee.

Eilen oli ihan kiva ilta. Aika rauhallinen, mutta mukava. Oltiin mun luona ja poikettiin sitten baarissa. Yks ihminen kysyi multa erittäin asiallisesti yöllä että mistä leivoksista mun mummi tykkää. Olipa kysymys :D En edes tajunnut nauraa sille silloin vaan vastasin yhtä asiallisesti. Tänään olen tuolle kyllä repeillyt; eipä multa ole ennen vastaavaa kyselty x)

Huomattiin illalla että mun vessa on tukossa. Yhtäkkiä mikään ei vetänyt; ei vessanpytty, ei lavuaari eikä lattiakaivo. Piti sitten tänään mennä koputtelemaan talonmiehen ovelle. Onneksi se oli kotona ja tuli jonkun pumpun kanssa fiksailemaan vessaa. Ja nyt kaikki toimii taas! On se hyvä että talonmies asuu viereisessä kämpässä.

Mikähän siinä on että krapulassa on jotenkin normaalia herkemmällä mielialalla? Oon tehnyt saman havainnon tuhannesti ennenkin ja nyt taas. Exä lähetti mulle eilen ei-niin-mukavan tekstiviestin jonka sisältöä ihmettelin suuresti. Tänään sitten sanoin sille asiasta ja se vastasi että lähetti sen koska sillä oli niin paha olo meijän eron takia. En tajua. Tiedän että tää ihminen haluais mut takaisin joten miks ihmeessä hän sitten lähettää sellaisia viestejä?! Tuollaiset ei saa aikaan muuta kuin sen että ajattelen hänestä negatiivisesti. Tästä tapauksesta on ollut jotenkin huono mieli nyt. Alkoi melkein itkettää mutta sit ajattelin että mulla on vaan darra enkä aio itkeä näin tyhmän asian takia :)

Hei, ilma alkaa olla parempi, joten kaipa yritän piakkoin raahata itseni ulos.