1. Kevin Smithin huumorista (ketkä jaksoi katsoa Tyttö tuollaisen loppuun, käsi ylös)
2. Simpsonien värimaailmasta ja ääninäyttelijöiden äänistä (ketkä muka ei vielä ole tyystin kyllästyneet niihin?)
3. Erkki Toivasen äänestä (kuka jaksaa kuunnella sitä yli 6 sekuntia?)
4. Dokumenteista joissa asijantuntiat istuu jonkun taustan edessä ja puhuu ohi kameran kädet hillitysti liikehtien (etenkin jos muu osa dokumenttia on sitä että kuvataan hidastetusti arkistovalokuvien alakulmasta yläkulmaan ja sitte joku selostusääni selostaa)
5. Jalis- ja jäkisselostajista jotka sanoo että meni aivan yläkulmaan, vielä hidastuksen aikanakin kun näkyy selvästi että menee melkein keskeltä, voi ehkä mennä maaliverkon yläkulmaan, mutta ketä se kiinnostaa, yläkulma-sana tulisi varata yksinoikeduella maalikehikon yläkulmasta käytettäväksi
6. Jalis- ja jäkisselostajista jotka hehkuttaa maalivahdin upeaa torjuntaa, kun pallo/kiekko tulee suoraan maalivahdin syliin/räpylään, mikä näkyy selvästi etenkin hidastuksesta, mutta silti selostaja vaan jaksaa jauhaa ilmiömäisistä paraatipelastuksista
7. 99,6% jalis- ja jäkisotteluista.
8. Hurjapäistä (tai Vin Dieselistä, Paul Walkerista, kaahailubuumiteinielokuvista). Mutta kokemus sekin.
9. Kun pornossa nainen ähisee eniten silloin kun mies on laukeamassa sen päälle. Ei mene läpi!
10. Elokuva-arvostelut joissa lukee jotain kuten "aivan kuin se ei osaisi päättää olisiko draama, komedia, vai film noir".
Mutta onneksi kaikki nuo voi hetkessä vaihtaa siihen että käppäilee asfalttialustaa ja kiviportaita pitkin tammen varjoon pinkin kameran kanssa nurmella nukkumaan.