Kesän pimeys

Superpallo varpaideni välissä syön tietokonepöydän ääressä maksalaatikkoa kunnes yhtäkkiä ajattelenkin sinua ja sitten aivastan tosi kovaa ja sinkoudun nurin niskoin tuolilta värikkäälle matolle jonka ruutujen yli kierin laminaattilattialla jolla pölyhiukkasten ja serpentiinien yli pyörien päädyn pöydänjalkaan törmäämään ja saan sipsipussit heittäytymään pakoon sohvan kupeeseen ja ryömin yhä syvemmälle pöydän alle ja on jotenkin jano ja koitan ottaa Pommac-pullon mutta haronkin vain ja se kellahtaa ja itkee hiilihapponsa nurkkaan ja jään kuuntelemaan liplatusta ja katselemaan oranssin lasipinnan läpi keltaista lampunvarjostinta kristalleineen kun televisiossa annetaan aplodeja.

Kun aamulla herää - ts tuntee että on taas jossain, ja ensimmäisenä sanana mielessä on, ilman että edes yrittäisi ajatella mitään, vaan automaattisesti: demari; niin sitä vaan säätää herätystä vielä hiukan eteenpäin, vetää peittoa ylemmäs korviin, ottaa tyynyn kyynärpääkoukun ja posken väliin, ja käpertyy tiukemmalle sykkyrälle, ja toivoo että seuraavalla kerralla enkelit heittäisivät keväisemmän ja mukavamman pelastusrenkaan.

Ei, en siksi täytä desin mittaa appelsiinimehulla että saisin tietää paljonko tölkissä sitä yhteensä olisi, vaan koska ei oikein muita astioita ole puhtaana, eikä tullut alunperin otettua puolen litran tuoppia, koska eka tulin ihan vain maitoa juomaan, ja tuntuisi hölmöltä juoda maitoa niin isosta ja vielä sen muotoisesta eli tosi kapeasta, joten eka join desin maitoa, ja sitten huomasinkin kuin mirhaa taivaasta avaamattoman appelsiinimehutölkin kyljellään oven ylähyllyllä, ja juuri kun sängyllä olin ollut sikiöasennossa miettimässä että kunpa olisi sellaista, tai edes jotain marjaista tai hedelmäistä, nimittäin koski ihan sika sairaana mahaan, eikä siksi että olisin ollut lauantaina "jossain", vaan ehkä siksi että olin syönyt vain suklaata niin paljon, kun ei ollut mitään keksejä tai muuta kahvin kanssa, niin siksi tulee kontallaan oltua lattialla keittiön plyyshimaton päällä, koska jääkaappikin on lattiatasossa, ja tietyssä asennossa aivan kuin alkaisi helpottaa, ja juodessani kolmatta desiä, mietin että tämä tapahtuu minulle eikä Jyrki Kataiselle, osaisiko sitä kukaan oikein kuvitellakaan, työnnän tölkin kaappiin ja oven kiinni, sitten otsani painuu jotenkin tyytyväisenä maton pehmeään pintaan, suljen silmäni, maha jotenkin hellittää, ja yläkerrasta alkaa erottua nytkyntää ja naisen ulvontaa, ja tiedän että huhtikuu on täällä.