Uusi ihana alku

Aloitanko,aloitatko?

Päätätkö, päättyykö?

Lähdetkö, lähteekö?

Vai miten niin hankala suhtautua sunnuntaiseen työpäivään? =D

Kiva, kiva. Kylki kipeä kun yksi ääliö purki vitutuksiaan minuun.

Väsymys on ihan perseestä. Syytelista sen suhteen on moninainen.

A. Teet sekavia
B. Puhut sekavia
C. Teet näitä molempia samaan aikaan.

Siis juokaa paljon kaffia ettei mokoma tila vaivaa.

Minä ainakin myönnän että vähän masentaa. Monet jutut tuntuvat niin kovin paljon raskaammilta. Asiat ovat näin vaikka monet jutut elämässä menevät oikeaan suuntaan.Virtaa saan kyllä paljon toisilta ihmisiltä.

Työni on muuttunut viime viikoina ihan älyttömäksi kiire helvetiksi. Aikaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Toinen juttu on se että pomona olo ei oikein nappaa. Sovittavien asioiden määrä tuntuu jyräävän minut.

Kaiken huipuksi itsestä on tullut epäilevä itsensä suhteen. Sitä kun joutuu tarpeeksi tiukoille niin hukkaa itsensä. Suorittaa elämämäänsä ihan hullun lailla eikä tiedä mitä itseasiassa oikein haluaa.

Välistä asiat voisivat tapahtua nyt eikä 15. päivä. Ensi viikolla pistän tuulemaan. Aina tälläisinä iltoina tulee vain mieleen vetää känni päälle. Ja dokaaminen se on hyvä ratkaisu on levottomuuteen.

Välistä tekee ihmiselle hyvää vain kestää näitäkin tunteita. Toisaalta alkava flunssa kiristää hermoja. Hommaa ei yhtään paranna pitkäaikaisten projektien piakkoinen käynnistyminen. Jos on huono odottamaan niin on.

Monta asiaa pitäisi tehrä taas vklp:na.
Olisi kai hyvä aloittaa tuosta valmiista pesukoneesta.

Miten voi ihminen omata ferrarin kiihtyvyyden suuttumisessa? Koska kyseessä oli nainen niin kai tuokin on mahdollista. Mukavaa olla palvelutyössä.:)

Huomenna laitetaan rima korkealle joten tänään voidaan vetää lonkkaa. Lepoa ja palautumista. Toivottavasti yksi ilta riittää tuohonkin.

Tänään tuli mieleen ihmeellisiä flashbackkejä menneisyydestä. Tarkoitan vanhojen muistelua ja yhtäkkiä tulee vahva tunne että ei saatana, noin sen täytyy olla. Selvittelet juttujasi ja tajuat olevasi oikeassa. Ihme säkää törmätä samoihin asiohin elämässään uudestaan ja uudestaan.

Mitään ei ole siis opittu. Koska minusta oikeasti tulee minä?

Viime viikot työn puolesta ihan helvetillisiä. Lisäksi ahdistus tulee jatkumaan viikkoja. Ihan ufo tunne kaiken kaikkiaan.

Onneksi on viikonloput jolloin voi ladata akkuja. Nytkin oli aivan mielettömän makee weekend. Perjantaina firman bileet, lauantaina vanhojen kavereiden kanssa äijien ilta ja sunnuntaina koko päivä ulkohommia. Tietysti kaikkeen tähän liityi muutamia outoja sattumuksia. Osa tosi hauskoja ja osa vähemmän hauskoja. Jäin kuitenkin voiton puolelle mikä oli tärkeintä.

Selkä tosin on alkanut hieman oireilemaan. Epäilen vahvasti pelkää stressiä.

Tavoite 1. jäin 10%
Tavoite 2. meni 50% yli tavoitteesta.

Huokaus,koita tässä sitten olla tyytyväinen. :(

Ne on turhaa. :)