Uusi ihana alku

Uusi kannettava on pop,
nyt raikuu rock.

Kaikki ne tavarallaan pätee,
nainen sekä ukko.

Vaik sydämmessä ahdistais hirveä munalukko.

Aloitin tämän viikonlopun iloisesti kiroillen. Manasin itseäni mitä olinkaan luvannut. Lauantaiaamuna piti herätä klo 7, eikä töihin lähdöstä ollut edes kyse. Koko päiväksi tuntemattomien ihmisten kanssa metsiin samoilemaan.

Aamusta asti oli kuitenkin mitä hienoin ilma. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja arvasin että illalla naama näyttäisi kuin pahimmalla spurkulla. Koko päivä puhtailla hangilla kuljeskelua, kyllä siinä kunnon heloituksen nassuunsa saa.

Onneksi tapahtumaan osallistui ilokseni muutama puolituttu niin ei tarvinnut olla aivan yksin. Ainut asia joka harmitti oli ettei mukaan tullut kunnon kameraa. Ei ole ensimmäinen kerta kun kamera puuttuu tarvittaessa.

Kyllähän puhelimella saa jonkinlaisia otoksi mutta silti. Joitain kuvia räpsin kun jotain muistoja piti saada. Saaplari kun paikat olisi pitänyt ikuistaa arvoisellaan tavalla.

Nautin kuitenkin täysin luonnosta ja sään upeudesta. Eikä ne ihmisetkään olleet mitään tylsiä kunhan itse pääsin eroon alkujännityksestä. Hyvä reissuhan tuli taas tehtyä.

Illansuussa valmistautuessani palaamaan kotiin vanha kaverini soitti. Arvasin heti että siellä oltiin kunnon sievässä ennen kuutta. Oli nähnyt minut jossain julkaisussa työasioihin liittyen. Alkoi sitten ihmettelemään siinä puhelimessa leuhkuuttani. Just joo.

Pääsimme kuitenkin yhteiymmäkseen kuinka asia minulla on. Kyselin kaveriltani miten menee. Kertoi että ovat ottaneet yhden kaverinsa kanssa hieman kuppia ja päätyneensä syömään hampparia ennen illan finaalia.

Toivottelin hyvät jatkot ja suljin puhelimen. En kertonut koko puhelun aikana missä olin, mitä tekemässä ja millä fiiliksellä. Eipä sitä oltu paljon kyselty.Säälin vanhaa ystävääni joka on etääntynyt kovin minusta. Siinä meneen hyvä mies hukkaan. Pullo vie miestä eikä toisinpäin.

Saatana kun elämänhalun voisi pullottaa ja kaataa kuutiokaupalla ihmisten sisään. Eiköhän siten loppuisi tuo paska itsesääli ruikutus. Äääh,auts!

Lähden,en lähde,lähden,en lähde,lähden?!?!?
Päätetty. Moro ja molskis.

Pakko se on hokea kulunutta lisettä "Liikunta on ihanaa". Reilu puolituntia uimassa ja mieli on todella raukea. Itse en pidä itseäni minään himoliikkujana. Korkeintaan joka toinen päivä lähden tekemään jotain. Tosin joskus pitää mennä useana päivänä peräkkäin rääkkäämään itseään. Liikunnan harrastus menee minulla fiiliksen mukaan.

Hyvään mieleen taitaa vaikuttaa myös tämä lisääntyvä valonmäärä. En tiedä kuvittelenko? Ovatko ihmiset tosiaan paremmalla tuulella aurinkoisen kevätpäivänä vai ainoastaan minä?

Yhtäkaikki, huomenna ostan kauan haaveilemani hyllystön. Sitten hommaan myös tarpeeksi kansioita jotta saan kaikki paperini järjestykseen. Uusi työpöytä pitäisi hommata mutta en ole vielä varma mitä haluan. Sen aika ei siis ole vielä.

Tänään taas sain kokea ystävien tärkeyden. Ne auttavat elämässä kunhan heitäkin auttaa tarvittaessa. Ei sitä rahalla tee hevon vittua jollei ole ystäviä. Kuinkahan monesti tämäkin pitää hokea itselleen jotta sen oikeasti tajuaisi?

Vihdoinkin se on ohi. Enää ei tarvitse odotella. Hieman jännittää tuleva mutta mitä siitä. Tästä eteenpäin täytyy olla systemaattinen ja tarkka. Minun tulee kunnioittaa niitä neuvoja joita sain tänään. Tuntuu tosi hienolta olla taas oman elämänsä puikoissa.

Päivä oli työnkin puolesta hyvä. Perusduuni menee helposti ja onnistuin vielä kiristämään aikatauluja. Tosi eräs asiakas meinasi hermostua kun ilmestyin paikalle 3 tuntia etuajassa. Kohteliaisuudella siitäkin selvittiin.

Katse silmiin kun puhut ihmisille. Teitittelyä aluksi ja jos ihminen leppyy,nopeasti sinunkaupat. Naisille avataan ovea kohteliaasti ja pyydetään lupa tekemisille vaikka työntakia ei tarvitsisi.

Tänäänkin sama ihminen joka kolmesti kärttyisesti muistutti sovitusta aikataulusta kiitteli tekemisiäni loppujen lopuksi. Homma keikahti alkutilanteesta täysin toisin päin.

Jouduin odottelemaan tunnin koska itse sotkin aikataulut. Asiakas noteerasi venttailuni ja oli pahoillaan siitä. Tosin en maininnut asiakkaalleni omista kiireistäni lopettaa työpäivä pian.

Lopputulos oli kehut työstä ja minun päivä loppui 2 tuntia aikaisemmin. Ei paha.

Poliisi vei neidin pääsiäismunan. Tarkalleen ottaen niitä poliiseja oli kaksi.

Tänä aamuna heräsin kauniiseen auringon paisteeseen. Tuli hieman kiireinen aamu kun olin sopinut tapaamisen vanhan ystäväni kanssa ja nukuin pommiin. Ei muuta kuin nopeasti kahvia keittämään ja aamiainen naamariin.

Katsoessani keittiön ikkunasta mikä härdelli on naapurissa. Pihalla oli kuusi pikkupoikaa jotka juoksentelivat tohkeissaan sinne tänne. Pihalla oli myös nuori nainen joka poltti hermostuneesti tupakkaa. Pistin kahvin tippumaan ja hain aamun lehden. Katsoessani uudelleen ulos oli nainen laittanut jo seuraavan röökin palamaan.

Silloin meinasin että mitä helvettiä. Mitä tuolla oikein tapahtuu. No,siellä oli meneillään perinteinen kotikonflikti. Poliisit vievät mukanaan urhon. Nainen pääsi useamman imutetun röökin jälkeen sisälle, pikku pojat näkivät poliisin työtä livenä ja naapurit saivat hyvän shown.

Hyvää pääsiäistä ja toivottavasti rauhallista sellaista.

että taas mua syytetään kusetuksesta. Kyllähän tilanteessa sana oli vapaa ja sanomalla ne mielipiteet ilmaistaan. Kai se on hyväksyttävä se totuus että kaikkia ei voi miellyttää.

Elämän aikana on oppinut että ongelmien tullessa pitää olla luova. Kaikkeen olen löytynyt jonkin ratkaisun. Tämäkin "traama" on minusta vain pelkkää ilkeilyä. Jostain vanhoista pitää taas jauhaa. Kaiken piti olla niin rehellistä ja reilua.

Ainut vika tapahtuneessa on että luulin asioiden olevan sovittavissa. Selvisin kuiville pikku ansasta ja palkinnoksi saan vihaa. No,taidan olla tulevaisuudessa erittäin hyvän tuulinen ja kohtelias. Silloin kun itse ei lähde heittämään alatyylin lokaa., paras vittuilu on olla loputtoman kohtelias.

On se kumma kun monta kertaa elämässä törmää samaan ilmiöön. Pitäisi ottaa kunnolla turpaan eikä selvitä. "ketku mikä ketku","eikö noi varasuunnitelmat voisi loppua?", "sinä olet kuule, liian sutki!"

Joka tapauksessa, hyvinhän minun taas kävi. Pääsen tekemään asioita oman pääni mukaan ja se on tärkeintä. Vähän yksinäistä touhuahan tämä varoilla olo on. Parempi se yksin meneminen on kuin totella kyselemättä oikeuksiaan toisten käskemänä.

Vittu kun minä vihaan kusettajia.

Yritetty on. On soitettu ja lähetetty tekstiviestiä. No,teen asiat oman mieleni mukaan kun sopiminen ei kiinnosta.

Onkohan ärsyttävämpää asiaa olemassa kuin aikuiset jotka käyttäytyvät kuin pikkulapset?

Se hyväpuoli asiassa on että en enään tarvitse odotella turhia. Olen hoitanut asiat niin että vastaan itse tekemisistäni. Pitää vain muistaa tarkasti mitä on luvannut. Teen tarkasti mitä olen luvannut ja kaikki mikä tulee vielä homman päälle on omaa "bonusta".

Kyllä ihmissuhteet voi olla hankalia kun niikseen tulee.