viikonlopun pituus on vain kaksi päivää? Minulle sopisi viikonloppu kuukausi. 5 päivää duunia ja 30 päivää lomaa. Ei olisi mitään vaikeuksia keksiä vaihtoehtoista tekemistä.
Perkuleen arki ja tylsyys.
Puhdasta tajunnan virtaa.
viikonlopun pituus on vain kaksi päivää? Minulle sopisi viikonloppu kuukausi. 5 päivää duunia ja 30 päivää lomaa. Ei olisi mitään vaikeuksia keksiä vaihtoehtoista tekemistä.
Perkuleen arki ja tylsyys.
Kunnon suomalainen ei sitten iloitse mistään koska kaikki voi koska vain mennä ihan vituiksi. Tämä oli päälimmäinen oppi jonka sain aikanaan vanhemmiltani. Kun ei iloitse mistään niin mikään ei voi kolahtaakaan. Sairasta.
Viime aikoina olen tehnyt kaikkeni etten vertaisi itseäni kehenkään toiseen. Olen vain pyrkinyt tietoisesti nauttimaan tästä hetkestä. Kas kummaa, minullahan menee itse asiassa ihan hyvin. Tosin voihan siihen hyvään oloon vaikuttaa säänöllinen liikunta ja monet muutkin jutut. Yhtäkkiä on vain tullut aloittaneeksi monta henkilökohtaista projektia joita on aikaisemmin vain lykännyt.
Vaikka syksy painaa päälle pimenevi iltoineen on mieli kuiten valoisa. Ehkä kaikkein suurin asia on tunne siitä että itse voi vaikuttaa asioihinsa. Työkään ei aiheuta stressiä kun pystyy itse vaikuttamaan työmääräänsä. Osa työkavereista valittaa jatkuvasta liiasta nakituksesta. Olen koko ajan puhunut siitä että junailkaa. Järjestäkää hommanne niin että näytätte kiireisiltä ja tehokkailta. :D
Minä olen koko tämän viikon opettanut yhtä uutta heppua töihimme. Hän on kyllä tuttu jätkä aikaisemmistakin projekteista. Ekana päivänä hän ei oikein tajunnut miksi haalin kolmen päivän työt jo maanantaina. Tänään syy valkeni kun toisilla alkoi puhelimet soida vaan ei minulla. Minulla on ihan "riittämiin" kiireitä. Minusta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin puhelimella tai sähköpostilla tulevat nakkihommat. Ennakointi kunniaan.
Tosiasiassa en usko että tämäkään onni kauan kestää. Sitä kun tarpeeksi kauan töissä vaan viheltelee ja naureskelee niin käry käy. Ja sitten minulla vaihtuu taas työt. Hällä väliä, nautin tästä kikkailusta kun voin.:D
Eräiden se on niin, niin kovin vaikeaa tehdä mitään päätöksiä. NAISTEN! :D
Kylläpä sitä voi yksi puhelinsoitto tehdä ihmisen hyvälle tuulelle. Pitää kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja saada aikaa kalenteriin. Sitä tuppaa helposti unohtamaan vanhat kaverinsa kun tulee säädettyä uusien ihmisten kanssa. :D
Taidanpa lähteä ensiviikonloppuna tapaamaan vanhoja kamuja tuonne Chigakoon. :D
On se kyllä helpottavaa tajuta toisten ihmisten kummat pelit. Suurin helpotus kyllä tulee siitä että päättää jättää ne omalta osaltaan väliin. En lähde pelaamaan mitään pelejä.
Myönnän kaikille kavereilleni olevani sutkiheppu. Yleensä minulla on aina mietittynä varasuunnitelma. Jos sellaista ei ole niin sellainen syntyy nopeasti. Viimeaikaiset tapahtumat ensiksi suututti, sitten ahdisti ja nyt ne alkoivat vain naurattaa. Teen mitä huvittaa ja ihmiset tehkööt omat johtopäätöksensä.
Monta juttua on vireillä ja vielä useampi on ideoitu. Kun pääsis tuosta turhasta ihmisille vittuilusta eroon niin homma olisi bueno. =D
Mukavaa kun saa asiat sujumaan haluamallaan tavalla.:)
Miksi ihminen ei voi olla järjestelmällinen? Taas aiheutin itselleni ihan turhaan sydämmen tykytyksiä kun hukkasin yhden tärkeän paperin. Paperi löytyi kyllä mutta vaivannäkö sen etsimiseksi oli ihan turhaa.
Onneksi se saamarin lappu löytyi ja pääsee tekemään suunnitelmieni mukaan. Moni asia ratkeaa kyllä vasta ensiviikolla. On ilmeisen pakko ottaa myös tulevan viikon perjantai vapaaksi että ehtii hoitaa kaiken suunnittelemansa. Siinä on taas se hyvä puoli että on ajoissa paikalla Kotkassa.
Älä sano heikon itsetunnon omaavalle ihan suoria mielipiteitäsi.
Älä luule asioita.
Itsetuntovammaiset kiljuvat vain omaa heikkouttaan.
Tyhmät tietää kaiken kaikesta.
Ihminen joka haluaa riitaa räjähtää rauhallisuudesta. ( vittu mua vituttaa ja kohta vituttaa sinuakin )
Tänään on tosi rento olo koska kroppa ei ole enään jumissa. Eilinen treeni aukaisi kaikki jumit. Se jumitus tuli lauantaina kun tein oikeaa duunia.
Sitä on vähän vaikea kuvailla tuskaa joka valvottaa ja tulee uniin. Sunnuntaina ja maanantaina päivällä tuli jalkoihin tuskallisia tramppeja. Maitohapon kertyminen jalkoihin oli tosi tuskallinen kokemus. Onneksi tajusin tehdä suunnitelman mukaan enkä vain tyytynyt sohvalla löhöilyyn.
Muuten, tuo vieressäni oleva automaatti kahvi on pahaa.:(
No, eipä mitään tekemistä töissä. Ei kovin uutta. Se hyvä puoli tässä on että voi hoitaa omia katastrofeja kuntoon. Ja kuunnella rauhassa musiikkia ilman että mikään häiritsisi sitä. Huomenna menen kyllä salille riehumaan.
Tänään pitää livistää ennen kuin ruuhka alkaa.