Uusi ihana alku

Hemmetin jääkaappi oli taas liian kylmällä. Kaikki ruuat umpijäässä. Kivaa.:(

Eilen oli sitten toiset bileet tälle viikolle. Sukujuhlat joihin tuli todella runsaasti ihmisiä. Oli mukavaa tavata ihmisiä joita ei ole nähnyt vuosikausiin.

Juttelin erään sukulaisen kanssa johon olen pitänyt yhteyttä viimeksi 15 vuotta sitten. Hän alkoi kertomaan mitä oli tässä välissä tapahtunut hänelle ja täytyy myöntää että se tarina pysäytti.

Ensin oli kuollut oma äiti. Sitten aviomies sairaskohtaukseen. Sukulaisnainen oli jäänyt yksin kahden alle kouluikäisen kanssa. Vuosi miehen poismenon jälkeen vanhempi lapsi sairastui syöpään ja kuoli. Kaiken tämän jälkeen nainen oli sairastunut masennukseen. Mutta hän selvisi.

Perusti muutama vuosi sitten oman firman. Työllistää ulkopuolisia ja tekee luovaa työtä. Entinen työnantaja julkaisi luvalla merkkipäivänään kirjoituksen hänestä. Sukulaisnainen kertoi avoimesti tarinansa. On sitä vielä olemassa todellista rohkeutta elää. Pakko myöntää että olen otettu sukulaisen urhoollisuudesta.

Itse bileissä join 3 paukkua ja jätin känniääliöt pitämään hauskaa. Tuntui jotenkin että tää ei ole minun juttuni. Soitin ystävälle ja menin hänen luokseen puhumaan elämästä ja lasten kasvatuksesta. Lopulta tuntui että tein täysin oikein. Tosi antoisa lauantai kokonaisuudessaan ilman sunnuntai krapulaa.:)

On se sitten uskottava. Eräs cityläinen sen minulle sanoi ja eilen illalla duunikaveri. Liika kiltteys on pahasta ihmiselle. Kaikki paska pitää kokea itse kun ei kuuntele neuvoja. Eilisen opetusta.

Tietysti sopiminen on taitolaji mutta kuinka sovit egoilijan kanssa? Kaikki mulle minä ekaksi....

Taidanpa muuttaa tyyliäni monen asian suhteen.

Ihmisten on hyvä harjoitella luopumista. Luopumista siitä mikä on rakasta ja tärkeää. Joskus vain on asioita jotka ovat tulleet tiensä pääähän. Sitä eivät kymmenet puhelin soitot yhdessä illassa ainakaan auta. Ihmiset vain hätääntyvät, unohda jo, se on ohi!

Toinen pointti on vaikeampi. Kuka ikinä tätä luetkin , rakasta itseäsi. Tämä maailma on niin kova paikka selvitä että ilman itsestä pursuavaa välittämistä homma täällä menee ihan vituiksi.

Voit palkita itsesi tolkuttomalla määrällä viinaa tai pelkästään työtä. Myös himourheilu lasketaan samaan sarjaan. Kaikenlainen kovanaaman esittäminen ei myöskään uppoa millään lailla. Kuunnelkaa seuraavan laulun sanoja ja miettikää ITSEÄNNE, löydättekö mitään mikä puuttuu elämästänne.:)

http://www.youtube.com/watch?v=jHBTD8vpSsk

Tuplaaminen on harrastukseni.:D

Joskus tulee pohdittua minkälaisia rooleja tulee elämässä vedettyä. Minun mielestäni suurin osa ihmisen toimintamalleista tulee lapsuudesta. Tietenkin kaverit ja ympäristö ovat vahvasti mukana ihmisen kehityksessä.

Jotenkin vain tuntuu, että itselläni kaikkein syvimmät tuntemukset tulevat varhaislapsuudesta. Roolimalleja ja arvoja. Kaikki ei ole tiedostettua mutta kuitenkin, aina läsnä.

Isän roolissa pyrin olemaan tietoisesti aivan toisenlainen kuin oma isäni oli. Tykkään kuunnella lasteni höpötyksiä, tehdä yhdessä ruokaa, lähteä ulos kävelylle. Tarvittaessa pyytää anteeksi lapsilta omia kilahtamisia. Kaikkea sitä mitä en itse tullut kokeneeksi.

Työelämässä on tietenkin hyvä olla omat roolinsa ja sääntönsä. Pomot ovat pomoja ja silleen. En tiedä olenko vain kateellinen vai mitä mutta rahalla
päteminen saa minut aina vihaiseksi.

Itse olen pelkästään suorittavassa portaassa työssä. Silti jengi ostaa urheiluauto mallisia pirssejä alleen. Ja vain muutama kuukausi sitten yksi ukkeli ihan vakavissaan valitti työporukan huonoa pukeutumistyyliä. Ok.
Tämän päiväisillä jutuilla joka jätkälle audi quatro alle, tyylikkäät ledjut niskaan niin hyvä tulee.

Päivän kruunasi työkaveri joka alkoi arvioida omaa ikääni. Meni metsään niin että soi. 6 vuotta vikaan ja itseään nuoremmaksi veikkasi. Kyllä vitutti. En kyllä tiedä miksi. Johtunee varmaankin siitä että ihmisiä luokitellaan stereotypioihin. Tietynlainen koulutus,tietynlainen pukeutuminen, jutut ect.

Pitää varmaan ruveta munkiksi niin on vähemmän pohdittavaa.:D

Nyt sekin ihme on koettu että miltä tuntuu olla puhelinhäirikön kohde. Torstaina päivällä se alkoi. Eniten kummastuttaa että soitot tulevat työpuhelimeen.

Iltapäivällä kaksi soittoa,illalla kaksi viimeinen herkistys kello 2.30 torstai perjantai yönä. Kyllä sen täytyy olla sama sankari. Puhelut tulevat salaisesta numerosta ja kun vastaan kuulen vain että linja on auki mutta kukaan ei puhu siihen. Sitten puhelu katkaistaan.Vitun hörhö.

Vielä yksi soitto niin kerron töissä ongelmasta. Kyllä yhdestä hörhöstä eroon pääsee. Nykyaikana ei ole tyhmempää ihmistä olemassa joka kuvittelee että prepaid liittymä, salainen numero tai ulkomaille linkitetty sähköpostipalvelu antaa täyden koskemattomuuden. Paskanmarjat. Aina jää kiinni jos vain tutkitaan tarpeeksi.

Lisätään vihaavani kaikenmaailman kyttääjiä,utelijoita ja stalkkereita. Arvostan yksityisyyttä ja pyrin kunnioittamaan myös itse sitä. Saatanan pelkurit,sanoisivat asiansa suoraan.

Ajoittain olen joutunut miettimään niinkin yksinkertaista asiaa kuin päättäminen. Monesti annan asioiden jäädä aivan viime tippaan. Tunnustaudun olevani todellinen "deathline" ihminen.

Monet päätökset ratkaisen vasta aivan viime hetkellä. Monta kertaa olen yrittänyt muuttaa käyttäytymistäni mutta mikään ei ole muuttunut. Jatkossa en aijo enää surra koko asiaa. Näillä mennään.

Toinen asia joka aiheuttaa sisälläni kuohuntaa on pakottaminen. Olkoon se henkistä tai fyysistä. En voi kertakaikkiaan sietää ihmisiä jotka ajavat ihmisiä nurkkaan tahdollaan tai fyysisellä voimaalla. Saman kohtelun saavat ihmiset jotka yrittävät hyötyä toisesta ihmisestä.

Tiedän että inhoni edellä mainitsemiani asioita kohtaan kumpuaa omasta menneisyydestäni. Menneisyyttäni en voi muuttaa mutta tulevaisuuttani voin. Tere tulemast huominen.! xD