Liikunta on tosi hyvä huume.

Pakko se on hokea kulunutta lisettä "Liikunta on ihanaa". Reilu puolituntia uimassa ja mieli on todella raukea. Itse en pidä itseäni minään himoliikkujana. Korkeintaan joka toinen päivä lähden tekemään jotain. Tosin joskus pitää mennä useana päivänä peräkkäin rääkkäämään itseään. Liikunnan harrastus menee minulla fiiliksen mukaan.

Hyvään mieleen taitaa vaikuttaa myös tämä lisääntyvä valonmäärä. En tiedä kuvittelenko? Ovatko ihmiset tosiaan paremmalla tuulella aurinkoisen kevätpäivänä vai ainoastaan minä?

Yhtäkaikki, huomenna ostan kauan haaveilemani hyllystön. Sitten hommaan myös tarpeeksi kansioita jotta saan kaikki paperini järjestykseen. Uusi työpöytä pitäisi hommata mutta en ole vielä varma mitä haluan. Sen aika ei siis ole vielä.

Tänään taas sain kokea ystävien tärkeyden. Ne auttavat elämässä kunhan heitäkin auttaa tarvittaessa. Ei sitä rahalla tee hevon vittua jollei ole ystäviä. Kuinkahan monesti tämäkin pitää hokea itselleen jotta sen oikeasti tajuaisi?