Rahan korruptio: 10. Kirkon selkäranka katkeaa.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu blogissani etenee lukuun 10. Kirkon selkäranka katkeaa. Jani Laasosen blogissa myös lisämateriaalia koskien lukua.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/10-kirkon-selkaranka-katkeaa.html

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

[LAINAUS]keskiviikkona 10. helmikuuta 2010
10. Kirkon selkäranka katkeaa

Varsinainen korkotuottoon perustuva pankkitoiminta oli keskiajalla papiston toimesta vielä ankarasti kiellettyä. Koronkiskonta oli kirkollisen lainsäädännön mukaan rahan hankkimista ilman työtä ja sillä tarkoitettiin minkä tahansa maksun ottamista rahalainasta.

Rahan tehtävä oli toimia kaupankäynnin helpottajana ja edesauttaa siten ihmisten tyydyttävää elintasoa ja hyveellistä elämää. Koron periminen rahasta oli epäeettistä ja soti ihmisten oikeuskäsityksiä vastaan. Kaikki ymmärsivät että ihmisten - myös koron perijöiden - hyvinvointi syntyi tavallisen kansan tekemästä työstä, joten ylellistä elämää viettävät rahanvaihtajat nähtiin ahkeran ja rehellisen kansan verta imevinä vapaamatkustajina, eräänlaisina parasiitteinä.

Ei ollut oikein tehdä rahaa rahalla. Suljetussa rahajärjestelmässä koron periminen johtaisi väistämättä tavallisen kansan köyhtymiseen. Jokaista, joka harjoitti koronkiskontaa, oli kohdeltava kerettiläisenä, vääräoppisena, ja rangaistava olemassa olevan lainsäädännön mukaan, mikä ei keskiajalla tarkoittanut erityisen lempeää kohtelua.

Keskiajan Italiassa katolilaiset papit olivat kuitenkin hövelimpiä. Kun salaa peritty korko puettiin taidokkaasti valeasuun ja kun samalla huolehdittiin että papitkin saivat oman osansa, koronperijöiden toimintaa ryhdyttiin katsomaan läpi sormien. Ajan saatossa koron perimisestä tuli aina vain julkisempaa ja lopulta katolinen kirkko joutui myös virallisesti tinkimään koron perinnän ehdottomasta kiellosta. Syntyi teoria, jonka mukaan vain määrätyn prosenttimäärän ylittävä korko oli koronkiskontaa. Mitään muuta pankkijärjestelmä ei syntyäkseen tarvinnutkaan.[/LAINAUS]