Rahan korruptio: 11. Ensimmäiset pankit.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvaiilinen julkaisu blogissani harppaa lukuun 11. Ensimmäiset pankit. Jani Laasosen blogissa myös lisämateriaalia.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/11-ensimmaiset-pankit.html

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

[LAINAUS]torstaina 11. helmikuuta 2010
11. Ensimmäiset pankit

Päätös koron perimisen sallimisesta sai aikaan perinpohjaisen muutoksen kultaseppien ja tallettajien välisissä suhteissa. Vanhan järjestelmän aikaan holveihin talletettu kulta oli säilytyksessä ollessaan jatkuvasti tallettajan henkilökohtaista omaisuutta, jonka säilyttämisestä tallettaja maksoi asiaan kuuluvaa vuokraa säilytyspalvelun ylläpitäjälle. Siinä missä kultasepät olivat tähän saakka perustaneet liiketoimintansa asiakkaidensa omaisuuden turvalliseen säilyttämiseen, muuttuivat säilytykset pankkijärjestelmän synnyn myötä pankkiirien asiakkailtaan ottamiksi lainoiksi.

Kullan omistusoikeus vaihtui "talletus" merkintään pankkikirjassa, sekä pankkiirin lupaukseen kullan tai kultaan oikeuttavien seteleiden takaisinmaksusta tarvittaessa. Vaikka muutos saattaa käytännössä tuntua pieneltä, on kysymys varsin merkittävästä asiasta. On eri asia omistaa omaisuutta konkreettisesti, kuin lainata se toiselle osapuolelle ja saada vastineeksi pelkkä lupaus takaisinmaksusta.

Pankkiirit lainasivat ihmisten kultaa pientä korkoa vastaan. Lainaamalla kultaa eteenpäin rahoituksen tarvitsijoille hieman suuremmalla korolla, he tekivät summien erotuksen verran tuottoa itselleen. Talletussopimuksen ehtona oli, että asiakkaat luopuivat määräysvallastaan tallettamaansa kultaan. Pankkiiri sai nyt itse määrätä hallussaan olevan kullan käytöstä.

Vaikka uusi järjestely lisäsi huomattavasti kultatalletusten riskiä, oli kullan tallettaminen pankkeihin kuitenkin myös äärimmäisen houkuttelevaa, sillä talletusta vastaan maksettu korko mahdollisti varakkaille tallettajille hyvän elintason ilman työponnisteluja. Kun pelkkä rahan tallettaminen pankkiin tarkoitti varallisuuden lisääntymistä ilman vaivaa ja työntekoa, vain hyvin harva varakas ihminen jätti tällaisen mahdollisuuden hyödyntämättä.

Ajan saatossa pankkien holveihin virtasi yhä enemmän kultaa. Kun rahoituksen hakija pyysi pankista lainaa, hän ei saanutkaan käteensä konkreettista fyysistä kultaa, vaan kultaan oikeuttavia kuitteja, eli seteleitä. Setelit olivat tulleet aiemmin tunnetuksi varakkaiden kauppiaiden keskinäisessä kaupanteossa, jota tavallinen rahvas oli hieman ihaillen sivusta seurannut - kuten ihmiset aina itseään korkeampiarvoisten ihmisten toimia. Sen vuoksi paperirahalle oli luontaista kysyntää, eikä setelirahan käyttöönottoa tarvinnut juuri tyrkyttää tavalliselle kansalle. Paperiraha oli uuden ajan ja edistyksen merkki, josta jokainen aikaansa seuraava ihminen tahtoi päästä osalliseksi. Näin seteliraha korvasi pikkuhiljaa kokonaan fyysisen kullan vaihdon välineenä.

Jokaista pankin liikkeelle laskemaa seteliä vastaan pankin holveista löytyi vastaava määrä fyysistä kultaa. Kun asiakas toi setelin pankkiin ja tahtoi muuttaa sen fyysiseksi kullaksi, pankkiiri oli velvoitettu tekemään työtä käskettyä. Näin ollen seteliraha oli käytännössä täsmälleen saman arvoista kullan kanssa.

Koska seteliraha oli jo yleisesti korvannut kullan maksuliikenteessä, eikä kullalla ollut sellaisenaan ihmiselle mitään luonnollista arvoa, vain hyvin harva tahtoi koskaan vaihtaa paperirahaansa kultarahaan. Niinpä kulta sai maata pankkien holveissa kaikessa rauhassa. Vaikka kultaa ei enää tarvittu, se ei silti ollut menettänyt arvoaan. Sen arvo oli nyt vain siirtynyt paperiin. Paperi oli korvannut kullan vaihdon välineenä.

Pikaisesti tarkasteltuna järjestelmä vaikutti hyödyttävän sen kaikkia osapuolia. Kullan omistajat olivat nyt parhaassa asemassa. He saivat suhteellisen turvallisen säilytyspaikan kullalleen, sekä passiivista korkotuloa talletuksestaan. Raha tuli rahan luo. Nyt ihminen saattoi rikastua, vaikka hän ei koskaan olisi tehnyt mitään tuottavaa. Rahoituksen hakijat saivat puolestaan tyydytyksen rahoituksen tarpeelleen ja pankkiirit keräsivät saadun ja maksetun koron erotuksesta muodostuneen voiton itselleen.

Pankkijärjestelmä nopeutti rahavirtojen hakeutumista tuottavimpiin kohteisiinsa, mikä yhdessä heikentyneen kirkon määräysvallan kanssa edesauttoi tieteen ja teknologian nopeaa kehitystä, johtaen yleisen elintason ja hyvinvoinnin nousuun.

Jos peruskouluista ja lukioista tai jopa kaupallisen alan korkeakouluista valmistuneilta nuorilta kysytään heidän käsitystään pankkijärjestelmän toiminnan peruslogiikasta, he suurella todennäköisyydellä kertovat kysyjälle juuri edellä esitetyn mekanismin. On loogista olettaa, että pankit todella lainaisivat eteenpäin toisten ihmisten pankkeihin tallettamia rahoja. Tällä tavoin ymmärrettynä pankkijärjestelmä todella tuntuu järkevältä ja pankkien toiminta on helppo oikeuttaa. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole totuus nykypäivän pankkitoiminnasta.

Jos nykyajan pankkijärjestelmä todella perustuisi pelkkään olemassa olevan rahan edelleen lainaamiseen, niin kuinka selitetään kaikki talouteen syntyvät kuplat? Kuinka saavat alkunsa nousu- ja laskukaudet? Entä kuinka selitetään maailman talouksien jatkuva velkaantuminen yhdessä alati lisääntyvän köyhyyden kanssa? Miksi maailmassa on huomattavasti enemmän yhteenlaskettua velkaa kuin yhteenlaskettua rahaa? Miksi planeettamme on niin ylivelkaantunut, että se on käytännöllisesti katsottuna konkurssissa? Kenelle planeettamme on velkaa? Kenen syytä on, että juoksemme ikuisessa ja alati kiihtyvässä oravanpyörässä joko omaa henkilökohtaista köyhyyttämme, tai valtion talouden velkaa pakoon? Miksi työelämän sääntöjä ja tahtia kiristetään jatkuvasti? Miksi hyvinvointipalveluitamme leikataan? Miksi verotusta ja eläkeikää aina vain nostetaan? Miksi voimme niin kokonaisvaltaisesti niin pahoin? Miksi olemme pakotettuja tekemään aina vain enemmän töitä perustoimentulomme eteen?

Kaikki hyvinvointimme on peräisin luonnosta. Eikö jatkuvassa kiihtyvässä kasvussa olevan luonnontieteellisen ja teknologisen ymmärryksemme pitäisi siis näkyä suoraan lisääntyneenä kiireettömyytenä ja parantuneena hyvinvointina? Miksi näin ei ole? Missä vaiheessa meitä on huijattu? Onko jotain hyvin oleellista jätetty kertomatta? Mikä on talous- ja rahajärjestelmämme todellinen luonne?[/LAINAUS]