Rahan korruptio: 27. Vipu valuuttakauppaan.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 27. Vipu valuuttakauppaan. Lisäaineistoa Jani Laasosen blogissa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/27-vipu-valuuttakauppaan.html

[LAINAUS]lauantaina 27. helmikuuta 2010
27. Vipu valuuttakauppaan

Internetissä toimii lukuisia luottolaitoksia, jotka tarjoavat asiakkaidensa pääomille jopa yli 100-kertaista vivutusta ilman sen kummempia fyysisiä vakuuksia tai luottotietojen tarkistuksia. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Kuka tahansa voi avata henkilökohtaisen tilin esimerkiksi 100-kertaista vipua tarjoavan luottolaitoksen valuutta-alustalle. Siirtämällä valuutta-alustan alkupääomaksi esimerkiksi 1 000 euroa, asiakas saa välittömästi käyttöönsä 100 000 euroa pääomaa valuuttakauppaan. 100-kertaisesti vivutetuissa valuuttakaupoissa kaikki voitot ja tappiot ovat satakertaisia, jos niitä verrataan täsmälleen samoihin kauppoihin ilman vipuvaikutusta.

Oletetaan nyt että avaamme valuutta-alustan 100-kertaista vipua tarjoavasta nettipankista ja onnistumme tekemään sen kautta 400 prosentin vuosituoton EUR/USD -valuuttaparia treidaamalla.

Nyt suuri kysymys kuuluu: Kuinka suuri osa treidaajan voitosta on hänen omaa ansiotaan ja kuinka suuri osa on seurausta pankin tarjoamasta satakertaisesta vivusta?

Vastaus:

Treidaajan oman pääoman osuus voitosta: 4%

Pankin tarjoaman vivun osuus voitosta: 396%

Pankin tarjoaman vivutuksen ansiosta mitätön yksinumeroinen vuosituotto saadaan paisutettua satoihin prosentteihin. Vivutetun valuuttakaupan peruslogiikka pohjautuu nimenomaan juuri tähän luottolaitosten synnyttämään velkavipuun. Ilman luottolaitoksen tarjoamaa massiivista vipua treidaajan vuosituotto ei olisi 400%, vaan jäisi vaatimattomaan 4 prosenttiin.

Koska 99 prosenttia satakertaisesti vivutetun valuuttakaupan voitoista ja tappioista syntyy luottolaitosten tarjoaman vivutuksen seurauksena, tulee meidän seuraavaksi ymmärtää täsmällisesti se, kuinka on mahdollista, että pankit voivat tarjota asiakkailleen näin valtavan velkavivun.

Tavallisesta kansalaisesta voi tuntua ihmeelliseltä se, kuinka netissä toimivat luottolaitokset pystyvät lupaamaan asiakkailleen heidän omaa pääomaansa vastaan esimerkiksi 50-, 100- tai jopa 400-kertaisesti luottoa. Kuinka on mahdollista että pankki, jolla on vaikkapa 10 000 asiakasta ja jokaisella heistä esimerkiksi 1000 euroa valuuttatreidauksessa, voi tarjota kaikille asiakkailleen 400-kertaisen lainan suhteessa annettuun talletukseen, vaatimatta asiakkaalta minkäänlaisia fyysisiä vakuuksia?

Jos pankki lainaisi olemassa olevia varojaan, tulisi sen tarkoittaa, että tällaisella nettipankilla, joista harvoilla on olemassa edes fyysistä pankkirakennusta, tulisi olla jatkuvasti kassassaan 10 000 x 1 000 x 400 = neljä tuhatta miljoonaa, siis yli 4 miljardia euroa ylimääräistä rahaa talletuksina vain odottamasta lainatuksi tulemista.

Eihän se voi pitää paikkansa. Eiväthän nämä pankit edes ota vastaan tavallisten kansalaisten talletuksia samalla tavoin kuin perinteisen liikepankit. Niiden toiminta perustuu yksinomaan valuuttatreidaukseen. Kuinka he sitten tuon kaiken vipuna käytettävän rahan saavat kasaan?

Kuten olemme jo oppineet, kaikki raha on velkaa ja pankkien myöntäessä asiakkailleen lainoja, uutta velkaa - siis uutta rahaa - synnytetään tyhjästä. Pankkimaailmassa tätä uuden velkarahan syntyprosessia kutsutaan luottolaajennukseksi. Näin pankit ja luottolaitokset käyttävät valtioiden ja oikeuslaitosten heille antamaa oikeutusta synnyttää uutta velkarahaa tyhjästä.

Valuutta-alustojen toimintalogiikka eroaa hieman tavallisten liikepankkien toiminnasta.

Kun asiakas kävelee tavalliseen liikepankkiin ja kysyy lainaa vaikkapa auton ostoon, pankki ryhtyy heti arvioimaan asiakkaan takaisinmaksukykyä. Yleinen siisteys, perhe, työhistoria, luottotiedot ja varallisuus tarkistetaan heti ensimmäiseksi. Vaikka kaikki vaikuttaisi olevan päällisin puolin kunnossa, pankki ei silti voi varmuudella tietää, kuinka asiakas tulee lainansa takaisinmaksusta selviämään.

Pankinjohtaja ei kävele asiakkaansa kanssa autokauppaan ja varmista siten, että rahat varmasti käytetään oikeaan tarkoitukseen. Pankeilla ei ole mitään realistista mahdollisuutta seurata asiakkaansa lainarahan käyttöä. Lainan saanut asiakas voi halutessaan kävellä suoraan viereiselle Casinolle ja tuhlata kaikki rahansa juhlimiseen vielä saman päivän iltana, eikä kukaan voi estää häntä niin tekemästä. Siksi liikepankit vaativat asiakkailtaan velan vakuudeksi myös kiinteää omaisuutta.

Mutta entä jos pankki voisikin vahtia sataprosenttisesti lainarahan käyttöä? Mihin silloin tarvittaisiin fyysistä velan vakuutta? Ei mihinkään. Pankkiterminologiassa tätä menettelyä kutsutaan "kehittyneeksi riskienhallinnaksi" ja sen seurauksena mahdollistuu luottolaitosten tarjoama huikea velkavipu valuuttakauppaan.

Vipua valuutta-alustoilleen tarjoavat pankit eivät tarvitse asiakkailtaan fyysistä omaisuutta velan vakuudeksi, sillä valuutta-alustoille synnytetty velkaraha on jatkuvasti pankin oman tietokonejärjestelmän valvonnassa, eikä velan myöntämiseen ja asiakkaan rahankäyttöön liity siten mitään sellaista riskiä, joka ei olisi täydellisesti hallittavissa.

Tällaisessa täysin kontrolloidussa ja lyhytkestoisessa velkatapahtumassa velan vakuudeksi ja vakuusvarannoksi riittää pelkkä asiakkaan alkupääoma, varantovaatimuksen ollessa tyypillisesti vain 1-2%.

Velka synnytetään vain treidaustapahtuman ajaksi. Kun kauppa suljetaan, velka maksetaan pois ja treidauksessa käytetty raha katoaa, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Jäljelle jää ainoastaan lyhyen kaupankäynnin seurauksena syntynyt voitto tai tappio.

Finanssialan keskusliittoa lainatakseni kyseessä on "kehittynyt riskienhallintajärjestelmä". Vivutetun valuuttakaupan riskit ovat niin hyvin luottolaitoksen hallinnassa, että valuuttakauppaa varten synnytetyn velkavivun vakuudeksi riittää pelkkä asiakkaan oma pääoma.

Käsitellään esimerkin kautta valuuttaparia EUR/USD. Asiakas tallettaa valuutta-alustalleen alkupääomaa 1 000 euroa vakuusvarantovaatimuksen ollessa 1%. Valuutta-alustalle siirrettynä ja 100 -kertaisen vivun myötävaikutuksesta käytettävissä oleva sijoituspääoma paisutetaan 100 000 euroon, josta 99 000 euroa on tyhjästä synnytettyä velkarahaa.

Kauppaa voidaan käydä yhtä hyvin nousevan kuin laskevankin kurssikehityksen puolesta. Mikäli asiakas on vakuuttunut siitä, että lähitulevaisuudessa euron arvostus suhteessa dollariin tulee nousemaan, niin hän ostaa euroja / myy dollareita koko käytettävissä olevan vivutetun pääoman voimalla.

Oletetaan että valuuttaparin EUR/USD kurssi kaupan aloitushetkellä on tasan 1,000 euroa. Mikäli asiakkaan näkemys toteutuu ja kurssi vahvistuu 0,5 prosentilla kurssiin 1,005, asiakas on tehnyt voittoa alkuperäiselle pääomalleen 50 prosenttia. Hän osti 100 000 eurolla, myi 100 500 eurolla ja teki puolen prosentin heilahduksella 500 euron voiton, eli 50% tuoton sijoittamalleen pääomalle. Kun kauppa avattiin, asiakas otti lainan ja kun kauppa suljettiin, asiakas maksoi lainan pois ja jäi summien erotuksen voitolle.

Jos kurssi olisi kehittynyt epäsuotuisasti ja asiakas olisi tehnyt 0,5 prosenttia tappioita, hän olisi saanut takaisin enää 99 500 euroa alkuperäisestä 100 000 euron lainastaan. Lainan takaisinmaksusta puuttuva 500 euroa olisi otettu hänen vakuudeksi tallettamasta alkupääomastaan, jolloin asiakas olisi kärsinyt 50% tappion. Jos asiakas ei olisi itse kauppaa sulkenut, pankin tietokonejärjestelmä olisi sulkenut sen automaattisesti hyvissä ajoin, ennen kuin tappio olisi kuluttanut asiakkaan velan vakuudeksi asetetun alkupääoman kokonaisuudessaan pois. Näin pankki minimoi oman riskinsä.

Valuuttamarkkinoiden päivävaihto on keskimäärin yli 3 000 miljardia dollaria, josta reilusti yli 90 prosenttia on juuri tällaista luottolaajennuksen avulla synnytettyä vipua valuuttakauppaan. Toisin sanoen, joka päivä maailman valuuttakaupassa vaihtaa omistajaa rahamäärä, joka on yli 15-kertainen Suomen vuotuiseen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Tämä raha on luotu samalla mekanismilla, jolla tavalliset liikepankit synnyttävät rahaa tavallisille kansalaisille lainatapahtumien yhteydessä.

Nykyään ja tulevaisuudessa yhä suurempi osa tästä kaupasta käydään automaattisten treidausohjelmistojen avustuksella. Huippunopeilla tietokoneilla tapahtuva kaupankäynti (high-frequency trading) vie nopean reagoinnin niin valuutta- kuin osakemarkkinoillakin yli-inhimilliselle tasolle. Treidausrobotit huomaavat trendit murto-osa sekunneissa ja ovat tehneet kaupat jo paljon ennen kuin tavalliset sijoittajat ovat ehtineet niihin millään tavoin edes reagoida.

Nämä treidausrobotit eivät tarvitse ruokatunteja eikä lepotaukoja, vaan noudattavat niihin ohjelmoitua strategiaa nöyrän orjallisesti tunti toisensa jälkeen, täysin riippumatta mistään ulkoisista häiriötekijöistä. Ylivoimaisen laskentakapasiteettinsa ansiosta ne pystyvät analysoimaan tietoa miljoonia kertoja nopeammin ja tehokkaammin kuin yksikään ihminen tai mikään asiantuntijaryhmä.

Jotain vastaavan kaltaista automaattista kaupankäyntijärjestelmää väitti kehittelevänsä myös Panamaan rekisteröity, sittemmin pyramidihuijaukseksi epäilty, yksityinen sijoitusklubi WinCapita.[/LAINAUS]