Rahan korruptio: 34. Haluan miellyttää.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 34. Haluan miellyttää. Jani laasosen blogissa jälleen loistavaa lisämateriaalia, käykää katsomassa! :o)

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/34-haluan-miellyttaa.html

[LAINAUS]lauantaina 6. maaliskuuta 2010
34. Haluan miellyttää

Sama miellyttämisen mekanismi toimii myös ihmisten maailmassa. Osoittaakseen kuuluvansa joukkoon, ihmisellä on tarve osoittaa olevansa samaa mieltä valtaeliitin ylläpitämän virallisen totuuden kanssa. Uskonnolliset rituaalit antoivat entisaikojen ihmisille yhteistä tekemistä ja synnyttivät tärkeän yhteenkuuluvuuden tunteen. Rituaalien järkevyydellä ei niinkään ollut väliä. Tärkeintä oli, että kaikki ajattelivat samalla tavoin ja osoittivat sen suorittamalla samat rituaalit yhdessä muiden kanssa.

Raha on nykyajan uskonto ja taloustieteen professorit tämän uskonnon ylipappeja. Kyse on vallasta, kuten aina. Mutta rahan tapauksessa tuo valta on näkymätöntä ja ujutettu kuin salaa jokaisen ihmisen arkipäivään. Ihmisen ei tarvitse kuulla uskonnollisten johtajien saarnoja siitä, kuinka mahtava rahan jumala on. Jokainen, joka on joskus käyttänyt rahaa, tai tullut rahan käyttämäksi, ymmärtää sen sisältämän voiman ilman saarnojakin. Nykymaailmassa rahalta on käytännössä mahdoton välttyä.

Rahajärjestelmän uskontunnustus on kuluttaminen. Niinpä ihminen, joka omistaa paljon rahaa, on yhteiskunnassa tyypillisesti korkealle arvostettu - onhan hänellä paljon ostovoimaa. Jotta tavallinen ihminen voisi saada ostovoimaa jota kuluttaa, on hänen tehtävä työtä. Työ on kuitenkin vain keino hankkia ostovoimaa. Työ itsessään ei ole päätarkoitus - kuluttaminen on.

Tehokkain tapa miellyttää, on panostaa näkyvään kulutukseen, kuten uuteen autoon, asuntoon ja omaan ulkonäköön. Facebookin ja muiden yhteisöpalveluiden aikakaudella mikään uusi ostos ei jää lähipiiriltä huomaamatta. Jokainen arjesta poikkeava tapahtuma tulee dokumentoida värikuvin tai videoin, lähettää yhteisöpalveluun ja saattaa siten netti-yhteisön tietoisuuteen.

Vaikka rahajärjestelmä itsessään on sairas kuin terminaalivaiheeseen edennyt syöpäpotilas, nykyihmisillä ei ole oikeastaan mitään muuta mahdollisuutta, kuin liittyä osaksi sitä. Menemällä työhön ja hankkimalla itselleen ostovoimaa, ihminen tukee järjestelmää, joka lähtökohtaisesti aiheuttaa köyhyyttä, nälänhätää, sotia, ympäristön tuhoutumista sekä lukemattomia kiireestä ja stressistä aiheutuneita ongelmia, kuten päihdeongelmia, masentuneisuutta, perheiden irrallisuutta jne. Järjestelmä, jota me kaikki omalla panoksellamme tuemme, on perustaltaan hyvin sairas.

Kun pelokas nuorukainen menee armeijaan, vastaan kävelee samanikäinen alikersantti, joka huutaa naama punaisena kuinka armeijassa tulee kävellä, tervehtiä ja puhutella, vaikka alokas on osannut kävellä, tervehtiä ja puhutella siviilissä täysin kelvollisesti jo lähes 20 vuotta.

Alokkaasta kaikki tuntuu järjettömältä, vastenmieliseltä ja kieroutuneelta, mutta kun alokas itse toimii 6 kuukauden kuluttua alikersanttina, myös hän huutaa nyt naama punaisena ja opettaa nuoria aikuisia kävelemään, tervehtimään ja puhuttelemaan. Onko alikersantti luontaisesti paha ja henkisesti kieroutunut?

Ei. Hän vain osoittaa oppineensa valtaeliitin asettaman pelin säännöt ja toimii nyt näiden sääntöjen mukaan. Alikersantti haluaa miellyttää.

Sama kieroutunut peli jatkuu kun siirrytään rintamalle tositoimiin. Rintamalinjojen molemmin puolin valtion viralliset instituutiot synnyttävät keinotekoisen vastakkainasettelun ilmapiirin kylvämällä pelkoa lähes epäinhimillisen raa'asta ja armottomasta vihollisesta. Propagandalle altistuneiden ihmisten pelko muuttuu vihaksi.

Nyt tuhannet tavalliset hyvätapaiset, kiltit ja rauhalliset nuoret miehet matkustavat satojen kilometrien päähän, ottavat aseet käsiinsä ja ryhtyvät teurastamaan toisiaan kuin karjaa. He eivät tietenkään toimisi näin normaaliolosuhteissa, mutta armeijassa he hylkäävät järkensä ja omatuntonsa, koska pelin henki vaatii heitä niin tekemään.

Nämä virallisten instituutioiden valheilla aivopestyt massamurhaajat eivät saa työstään rahapalkkaa, eivätkä he sitä vaadikaan, vaikka ovat tuomittuja toimimaan äärimmäisen stressin ja paineen alaisuudessa vuorotta yötä päivää. Kuinka tämä on mahdollista? Eikö raha olekaan ihmisen suurin motivaattori?

Ihmisen luontainen palkkiojärjestelmä ei tunne rahan käsitettä. Ihmisen sisäsyntyinen miellyttämisen tarve on kaikkien keinotekoisten palkkiojärjestelmien yläpuolella. Ihminen on valmis tekemään mitä tahansa tullakseen hyväksytyksi yhteisössään.

Viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana olemme kokeilleet vain pahuuteen (sotaan) ja ahneuteen (rahaan) perustuvia yhteiskuntajärjestelmiä. Onko siis mikään ihme, jos historiamme on ahneuden ja pahuuden kyllästämää?

"Sopeutuminen syvästi sairaaseen yhteiskuntaan ei ole välttämättä osoitus ihmisen terveydestä"

-- J. Krishnamurti--

Se pistää miettimään... Miksi suostumme elämään osana yhteiskuntaa, jonka ylläpitämät arvot niin selkeästi kannustavat meitä kieroutuneeseen käytökseen? Miksi siedämme itsekkyyttä, ahneutta, niukkuutta ja pahuutta ruokkivaa järjestelmää? Miksi kannatamme järjestelmää, jonka perusta on valettu täysin kestämättömälle pohjalle?

Miksi emme rakentaisi yhteiskuntaamme terveiden ja kestävien arvojen pohjalle. Miksi emme perustaisi elämäämme ihmiskunnan ajattomien viisauksien varaan? Miksi emme uudelleensuunnittelisi yhteiskuntaa sellaisten itsestään selvältä tuntuvien periaatteiden pohjalle, ettei yksikään ihminen voisi missään olosuhteissa saada palkkiota toisen ihmisen pahoinvoinnista tai luonnon tuhoutumisesta?

Instituutiot pysyvät elinvoimaisina vain niin kauan, kun ihmiset suostuvat alistumaan niiden ohjattaviksi. Käytöstämme kierouttavat instituutiot tarvitsevat tietoista osallistumistamme, jotta ne voivat säilyä hengissä. Ilman yhteistyömme ja tottelevaisuutemme ravintoa ne kuolevat nälkään. Niiden koko luonne on riippuvainen halustamme tulla hallituksi. Vasta sillä hetkellä, kun instituutio ymmärretään kyseenalaistaa, alkaa sen lumous murentua.[/LAINAUS]