Rahan korruptio: 37. Moderni orjuus.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 37. Moderni orjuus. Jani Laasosen blogissa jälleen loistavaa lisämateriaalia(tosin englanniksi), eli käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/34-moderni-orjuus.html

[LAINAUS]tiistaina 9. maaliskuuta 2010
37. Moderni orjuus

Jos sinulla ei ole omasta takaa varallisuutta, sinun on tehtävä työtä elääksesi. Jos taas varallisuutesi ylittää tietyn kynnyksen, sinun ei tarvitse enää koskaan tehdä mitään vasten tahtoasi, vaan olet aina vapaa tekemään mitä ikinä haluat. Riittävän suuri varallisuus ylläpitää itse itseään. Nyt ne ihmiset, joilla ei ole ostovoimaa ja joutuvat sen vuoksi tekemään työtä, elättävät omalla työnteollaan sinutkin. Ei ole vaikea arvata, kumpaan kategoriaan pelin sääntöjen laatijat ovat itse aikoinaan kuuluneet.

Entisaikoina työpakko tunnettiin orjuutena, mutta koska orjuus on virallisesti lakkautettu, siitä puhuminen kuulostaa nykypäivänä tahdittomalta. Mutta kuinka suuresta erosta lopulta onkaan kyse?

Orjataloudessa orja oli määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioita omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä oli lupa poistua. Palkkioksi tästä orjan isäntä oli velvollinen huolehtimaan orjansa kelvollisesta elatuksesta. Jos isäntä tahtoi päästä orjastaan eroon, orja vietiin orjamarkkinoille, josta uusi isäntä saattoi ostaa hänet mukaansa. Mitä vahvempi tai taitavampi orja oli, sitä parempaa hintaa hänestä saattoi pyytää.

Markkinataloudessa työntekijä on määrätty joka aamu heräämään tiettyyn aikaan, menemään tiettyyn paikkaan ja tekemään tiettyjä asioita omistajien hyväksi siihen saakka, kunnes hänellä on lupa poistua. Palkkioksi tästä työntekijä saa palkan, jolla hän itse ylläpitää omaa elintasoaan. Jos hänet irtisanotaan tai hän irtisanoutuu, myy hän itsensä jollekin toiselle työnantajalle ja mitä taitavampi hän on, sitä suurempaa hintaa hän voi itsestään pyytää.

Ero nykypäivän työmarkkinoiden ja entisaikojen orjamarkkinoiden välillä on vain näennäisessä vapaudessa. Nykyjärjestelmässä työntekijä hankkii itse oman asuntonsa ja huolehtii itse omasta elatuksestaan. Työntekijä voi periaatteessa valita itse työpaikkansakin, mutta käytännössä näin tapahtuu vain hyvin harvoin. Etenkin matalapalkka-aloilla toimivat ihmiset, nuoret ikäluokat ja vaikeasti velkaantuneet kansalaiset joutuvat ottamaan vastaan sen työpaikan, jonka sattuvat saamaan.

Vaikka nykyajalle on tyypillistä asioiden silottelu ja kaunistelu, se ei kuitenkaan muuta totuutta miksikään. Jos ihminen pakotetaan järjestelmän taholta tekemään työtä, kyse on silloin työpakosta. Työpakosta, jota ylläpidetään rahajärjestelmän keinoin, rahan niukkuutta ylläpitämällä. Kyse on edelleen orjataloudesta, nyt vain hieman hienovaraisemmin ja salakavalammin toteutettuna.

"Raha on orjuuden uusi muoto. Vanhasta se eroaa ainoastaan siinä, ettei orjuuttaja ole ihminen, vaan raha itse."

-- Leo Tolstoi --

Työnantajan näkökulmasta työntekijät vapautettiin siirtämällä vastuu heille itselleen. Kun valvontavastuu siirrettiin työnantajalta työntekijöille, työnteosta tuli tehokkaampaa ja tuottavampaa. Työntekijöille annettu näennäinen vapaus sai heidät myymään itse itseään ja valvomaan itse oman työnsä jälkeä. Enää ei tarvittu orjanpiiskuria motivaation synnyttäjäksi. Työntekijästä itsestään tuli itsensä orjanpiiskuri.

"Ketkään eivät ole niin orjuutettuja kuin he, jotka valheellisesti luulevat olevansa vapaita."

-- Johann Wolfgang von Goethe --[/LAINAUS]