Rahan korruptio: 44. Kilpailuyhteiskunta.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 44. Kilpailuyhteiskunta. Jani Laasosen blogissa lisämateriaalia.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/44-kilpailu.html

[LAINAUS]tiistaina 16. maaliskuuta 2010
44. Kilpailuyhteiskunta

Wikipedian määritelmä sanalle kilpailu: "Kilpailu on tapahtuma, jossa useat osanottajat pyrkivät pääsemään sovittuun kohteeseen mahdollisimman nopeasti tai taidokkaasti, taistellen toisiaan vastaan". Sovittuun kohteeseen pääseminen tarkoittaa maalia. Kilpailun voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä maaliin. Tieto maalin olemassaolosta motivoi kilpailijaa. Kilpailu ilman maalia ei ole kilpailu. Kilpailu ilman maalia on pelkkää tavoitteetonta ponnistelua.

Kilpailun voittaminen tarkoittaa kanssakilpailijoiden kukistamista annettujen pelisääntöjen puitteissa. Markkinataloudessa kilpailun voittanutta tuotantoyksikköä kutsutaan monopoliksi. Kiinnostavaksi asian tekee se, että vapaan kilpailun markkinataloudessa monopoli on estetty lailla. Ja tämä on vain yksi markkinataloudelle tyypillisistä paradokseista.

Kilpailuyhteiskunta motivoi kansalaisiaan sillä samalla mekanismilla, jolla kepin päähän sidottu porkkana motivoi aasin liikkumaan eteenpäin. Riippumatta tehdyn työn määrästä, porkkana pysyy ikuisesti sekä aasin että ihmisen tavoittamattomissa. Markkinatalouden tarkoitus ei ole etsiä voittajia. Sen ainoa pyrkimys on ylläpitää kilpailua.

Koska kilpailu tähtää aina voittamiseen, mutta monopolin estävä lainsäädäntö estää maaliin pääsyn, ovat yritykset taipuvaisia hakeutumaan monopolia lähinnä olevaan kilpailuasetelmaan, joka lain sallimissa puitteissa maksimoi voiton. Oligopoli on monopolista seuraava, ensimmäinen laillisesti hyväksytty kilpailuasetelma, jossa muutama suuri yritys hallitsee suvereenisti jonkun tietyn hyödykkeen tuotantoa. Tämän asetelman pitäisi talousteoreetikkojen laskelmissa johtaa vapaaseen kilpailuun ja kuluttajan hyötyyn, mutta voiton maksimointiin perustuvassa talousjärjestelmässä se tarkoittaa sen sijaan käytännössä aina hiljaista kartellia.

Oligopolin muodostama hiljainen kartelli on kuin ennalta määrätty show-painiottelu. Riittää, että yleisölle luodaan vaikutelma kovasta kilpailusta. Koska markkinatalous perustuu voiton maksimointiin, oligopolissa kaikille sen piiriin kuuluville yrityksille on kannattavinta muodostaa hiljainen kartelli, jossa suurimmat yritykset jakavat markkinat keskenään ja pyrkivät siten välttämään liian rajua keskinäistä kilpailua. Hiljaisen kartellin keinoin yritykset pystyvät keskimäärin 20% suurempaan tulokseen, kuin mihin he pääsisivät ilman vastaavaa järjestelyä (Wikipedia).

Jos joku uusi tulokas yrittää vallata markkinaosuutta, kartelli kiristää yhteisellä sopimuksella hinnoitteluaan ja pudottaa yhteisvoimin uuden tulokkaan ulos markkinoilta. Kun ulkopuolinen uhka on torjuttu, hinnat palautetaan alkuperäisille tasoilleen. Markkinatalous ja vapaa kilpailu toimivat käytännössä vain talousteoreetikkojen laskelmissa. Järjestelmä perustuu voiton maksimointiin ja sen se lopulta myös aina tekee lain hengestä tai moraalisäännöistä riippumatta.

Taloustieteen suurin ongelma on sen pyrkimys yksinkertaistaa mahdottoman monimutkaista asiaa, ihmisen kulutuskäyttäytymistä, keinotekoisen rahatalouden maailmassa. Se puhuu abstraktista maailmasta, jota ei ole olemassa muualla kuin talousviisaiden omissa mielissä. Tuloksena on teoria, joka ei ole paljon muuta kuin sisäisesti johdonmukainen.[/LAINAUS]