Rahan korruptio: 45. Rahajärjestelmän ja reaalimaa

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 45. Rahajärjestelmän ja reaalimaailman yhteentörmäys.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/45-rahajarjestelman-ja-reaalimaailman.html

[LAINAUS]keskiviikkona 17. maaliskuuta 2010
45. Rahajärjestelmän ja reaalimaailman yhteentörmäys

Ikuiseen kiihtyvään kasvuun perustuva raha- ja talousjärjestelmämme on utopiaa. Lähi historian ei pidä antaa sumentaa perspektiiviä, saati tervettä järkeä. Kuka tahansa voi ymmärtää, ettei ikuiseen kiihtyvään kasvuun perustuva järjestelmä voi perustua rajallisella maapallollamme mihinkään tasapainoiseen saati kestävään.

Jos emme tyystin tuhoa itseämme ja tulevaisuuttamme tässä rahajärjestelmän kierouttamassa pelissä, tulevat jälkipolvet tarkastelemaan aikaamme suuren huvittuneen hämmennyksen vallassa. Epäuskoisena he tulevat katsomaan uusintoja sellaisista rahan ympärillä pyörivistä televisiosarjoista kuten Diili, Haluatko miljonääriksi tai Lottoarvonta. Meidän silmissämme aivan tavallisilta vaikuttavat televisiouutiset tulevat näyttäytymään terveen arvomaailman omaavan ihmisen silmissä suorastaan perversseiltä. Valitettavasti me kaikki olemme sukeltaneet niin syvällä kieroutuneiden arvojen maailmaan, ettemme näe nälänhädässä, sodassa, asunnottomuudessa tai asevarustelussa mitään kummallista. Pelkästä tottumuksesta tyydymme maailmaan, joka on todellisuudessa kaikkea muuta kuin tyydyttävä.

Epäuskoisina tulevat sukupolvet meidän jälkeemme ihmettelemään nykyihmisten naivia luottamusta valtaeliitin käymien sotien oikeutukseen. Toisaalta ikuisen kasvun ideologiaa ja markkinatalouden ihanuutta paasaavia poliitikkoja he tarkastelevat yhtä tyrmistyneinä kuin nykyihminen, joka kuuntelee 1930-luvulla nauhoitettuja puheita natsi-Saksan johtajilta. Kuinka ihmiset saattoivatkaan olla niin sokeita? Heidän on vaikea ymmärtää sotien, köyhyyden, työpakon ja nälänhädän maailmaa, jossa valheet ja ihmisten keskinäinen epäluottamus olivat luonnollinen ja päivänselvä osa maailmanjärjestystä, mutta johon ihmiset siitä huolimatta ilman vastarintaa alistuivat.

Kuten jo aiemmin olen todennut, ihmismieli voi tuskin kehittää mitään niin järjetöntä yhteiskunta- ja arvojärjestelmää, etteikö ikuista miellyttämisen tarvetta poteva ihmisyksilö voisi sitä omaksua ja sisällyttää sen periaatteet oman käyttäytymisensä ohjenuoraksi. Näin on tapahtunut historiassa kerta toisensa jälkeen. Näin tapahtuu juuri tälläkin hetkellä.

Yhteistä ja varsin lohdullista näille kaikille reaalimaailmasta ja korkeammasta oikeudenmukaisuudesta (divine justice) poikkeaville yhteiskuntaideologisille ajatuspieruille on se, ettei mikään ihmisen luoma keinotekoinen instituutio voi koskaan olla ikuinen.

Vasta kun yhteiskunta on rakennettu niin sanottujen ajattomien totuuksien varaan, voi ihmisten keskuuteen syntyä jotain kestävää. Jotain sellaista, jonka ylläpitämiseen ei tarvita poliiseja, lainsäädäntöä tai armeijoita. Valitettavasti meidän vain on opittava läksymme kantapään kautta. Meillä ei ole muuta opettajaa kuin omat kokemuksemme. Elämme ihmiskunnan puberteettivaihetta.

Kaikesta nykyjärjestelmälle tyypillisestä arvojen rappiotilasta huolimatta maailmassa on yhä silti totuuksia, jotka eivät vanhene koskaan. Ehkäpä juuri seuraava globaali kriisi laukaisee ihmiskunnan sosiaalisen evoluution seuraavan vaiheen, jonka perustavalaatuisin oivallus tulee olemaan yhteistyön, jakamisen, avoimen lähdekoodin, tasapainon, rauhallisen yhteiselon, yltäkylläisyyden, vapaan saatavuuden, vapaan ajattelun, rakkauden ja ykseyden ylivertaisuuden oivaltaminen verrattuna kilpailuun, patentteihin, tekijänoikeuksiin, epätasapainoon, sotaisuuteen, niukkuuteen, omistusoikeuteen, byrokratiaan, vihaan ja vastakkainasetteluun.

Ehkäpä juuri velkaperusteisen rahajärjestelmän romahdus saa aikaan sen, mistä kaikkien valtauskontojen suuret filosofit ovat kaikkina aikoina puhuneet ja mitä minä tässä kirjassa tarkoitan puhuessani resurssipohjaisesta talousjärjestelmästä. Tosiasia on, ettei ihmiskunta voi selvitä muuten kuin toimimalla ympäristönsä kanssa täydellisessä tasapainotilassa. Kaikki muu kuin täydellinen tasapaino on todellista utopiaa.

Ennen pitkää tämä vuosikymmenten saatossa jättimäiseksi puhallettu kupla tulee puhkeamaan samalla tavoin kuin kaikki muutkin valhetta palvelevat ja totuutta vääristelevät keinotekoiset valtainstituutiot.

Tosiasia on, että koko globaali maailmantaloutemme on käytännöllisesti katsoen konkurssissa. Globaali velkaan perustuva rahajärjestelmä on luonut omien mekanismiensa kautta niin paljon kumulatiivista velkaa, että sen paino tukahduttaa alleen kaikki elvytysyritykset, jotka tragikoomisesti perustuvat niin ikään korolliseen ja maksettavaksi erääntyvään velkarahaan.

Koko globaalin velkaan perustuvan rahajärjestelmän romahdus on alkanut. Kukaan ei tiedä koska ja kuinka tilanne kärjistyy, kuinka kauan se kestää tai mitä siitä seuraa, mutta varmaa on, että kohtalokas luisu kohti mittavaa järjestelmätason muutosta on parhaillaan käynnissä.

Romahdus ei tule tapahtumaan yhdessä päivässä, vaan ilmenee pikemminkin tasaisena, mutta jatkuvana luisuna kohti alati kasvavaa ympäristön ja ihmisten pahoinvointia. Tämän tosiasian oivaltaminen ei edellytä muuta, kuin perusteellista ja totuudenmukaista ymmärrystä nykyisestä velkaan perustuvasta talousjärjestelmästämme.

Mutta olipa tuleva rahajärjestelmän kriisi kuinka paha tahansa, ei se kuitenkaan vie maapallon resursseja mihinkään. Reaalimaailma ja ihmisten ylläpitämä keinotekoinen rahatalousjärjestelmä, ovat kaksi toisistaan irrallista käsitettä.

Paljon vakavampi ja todellisempi ongelma, kuin keinotekoisen rahajärjestelmän romahtaminen, tulee olemaan hyvin pian konkretisoituva rajallisten resurssien, kuten öljyn, niukkuus.[/LAINAUS]