Rahan korruptio: 47. Instituutioiden ongelma.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 47. Instituutioiden ongelma. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia(tosin englanniksi).

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/47-instituutioiden-ongelma.html

[LAINAUS]perjantaina 19. maaliskuuta 2010
47. Instituutioiden ongelma

"Ahneus ja kilpailu eivät ole kiinteä osa ihmisluonnetta... Ahneus ja pelko synnytetään ja niitä ylläpidetään niukkuutta luovan rahajärjestelmän avulla... Me voimme tuottaa enemmän kuin tarpeeksi ruokaa kaikille...mutta liikkeellä ei selvästikään ole riittävästi rahaa maksaa sitä kaikkea. Niukkuus on sisäänrakennettuina kansallisiin rahajärjestelmiimme. Itse asiassa, keskuspankkien työ on luoda ja ylläpitää valuutan niukkuutta. Tämän suora seuraus on, että joudumme jatkuvasti taistelemaan toinen toisiamme vastaan pysyäksemme hengissä."

-- Bernard Lietar - Euroopan Unionin rahajärjestelmän suunnittelija --

Rahajärjestelmä ruokkii ahneutta ja pahuutta. Ihmiset jotka väittävät ihmisen olevan luontaisesti ahne ja paha, viittaavat niin sanoessaan ihmiskunnan kirjoitettuun historiaan muistamatta samalla, että koko kirjoitettu ihmiskunnan historia on itse asiassa rahan historiaa.

Raha on kaikkina aikoina tarjonnut palkinnon ihmisten kieroutuneelle käytökselle. Taloustiede on uskonto siinä missä mikä tahansa uskonto. Esimerkiksi kristinuskoon verrattuna taloususkonto ylläpitää itseään täysin samankaltaisin olettamuksiin perustaen - vieläpä toinen toistaan tukien. Siinä missä kristityt lähtevät olettamuksesta, että ihminen on luontaisesti syntinen ja paha, taloustieteilijät puolestaan perustavat oppirakennelmansa ihmisen ahneuden varaan.

Taloustieteilijän mukaan luontaisesti ahneelle ihmiselle ainoa oikea resurssienhallintajärjestelmä on ahneuteen perustuva markkinatalous. Löytääkseen pelastuksen syntiselle sielulleen, luontaisesti ahneen ja pahan ihmisen tulee kääntyä kirkon puoleen. Valtio puolestaan tukee omalta osaltaan sekä kirkkoa että pankki- ja rahajärjestelmää. Raha, kirkko ja valtio ovat kaikkina aikoina muodostaneet valtaeliitin pyhän kolmiyhteyden, saaden aikaan mitä hirvittävämpiä inhimillisiä katastrofeja.

Uskonto-instituutioiden läksyt opittiin Euroopassa pimeän keskiajan ja ristiretkien muodossa. 1900-luku puolestaan keskittyi oppitunteihin valtio-instituutioiden rikoksista. Nyt parhaillaan olemme saamassa perusteellista oppituntia raha-instituutiolta. Ehkäpä juuri tämä kolmivaiheisen koulutusohjelma valmistaa ihmiskuntaa kohti kokonaan uutta yhteiskunta- ja arvojärjestelmää?

Se mikä kaikille näille keinotekoisille instituutioille on luonteenomaista, on ihmisten ongelmakäyttäytymiseen sopeutuminen ja niiden varaan rakentaminen. Ongelmalähtöinen yhteiskuntajärjestelmä saa ravintonsa ihmisten pahoinvoinnista. Niin poliitikot, kirkonmiehet kuin pankkiiritkin hyötyvät ihmisten ongelmista. Kaikki nämä instituutiot rakentuvat ongelmien varaan. Ilman ongelmia ei olisi tarvetta instituutioille. Siksi kieroutuneen ihmiskäytöksen todellisia syitä ei tahdota ryhtyä etsimään, eikä ongelmien aiheuttajia poistamaan, sillä samalla syötäisiin perustaa instituutioiden itsensä alta. Nämä instituutiot perustavat olemassaolon oikeutuksensa ihmisolennon luontaiseen pahuuteen ja ahneuteen. Ja päällisin puolin kaikki todella näyttää myös pitävän paikkansa, sillä pahuuteen ja ahneuteen perustuvassa yhteiskunnassa ihmisen todella täytyy olla paha ja ahne selvitäkseen. Näin instituutiot ylläpitävät itse itseään.

Kuten on tullut jo todettua, koko rahajärjestelmä perustuu rahan keinotekoisesti synnytettyyn niukkuuteen, mikä itsessään aiheuttaa valtavia yhteiskunnallisia ongelmia. Kirkonmiesten ja taloustieteilijöiden on helpompi ylläpitää kansan käsitystä ihmisen luontaisesta ahneudesta ja pahuudesta, kuin tehdä itsensä työttömäksi nostamalla esiin rahan todelliselle luonteelle tyypilliset ongelmat ja ryhtyä vaatimaan instituutioiden lakkauttamista. Siksi todellinen muutos on tuleva perinteisten instituutioiden ulkopuolelta. Oman asemansa korruptoima valtaeliitti ei tule meitä koskaan pelastamaan.

Suunniteltaessa ihmiskunnan resurssienhallintajärjestelmää, valtaeliitillä on vuosituhansien ajan ollut tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa. Kyse on aina ollut resursseista ja resurssien puitteissa pelin henki on aina perustunut joko pahuuden tai ahneuden varaan. Suuri kysymys onkin siis aina ollut; leikitäänkö sotaa vai rahajärjestelmää? Molemmat näistä järjestelmistä taistelevat ihmisen luontaisia palkkiomekanismeja vastaan ja ovat perusluonteeltaan yhtä keinotekoisia, primitiivisiä ja ihmisvihamielisiä.

Talousoppinut voi joululahjoja ostaessaan miettiä hiljaa mielessään, kumpi mahtaa antaa hänelle itselleen paremman henkisen hyvinvoinnin - antaminen vai ahnehtiminen?

Kumpi lopulta onkaan palkitsevampaa, hyvän vai pahan olon tuottaminen? Uskallan väittää, että ihmisen luontaiset palkkiojärjestelmät tukevat anteliaisuutta ja hyvyyttä. Hyvää tekevä ihminen saa välittömän palkinnon henkisen hyvinvoinnin muodossa, mutta erilaisten nykymaailmaan pesiytyneiden vääristyneiden ja keinotekoisten arvojärjestelmien seurauksena ihmiset ovat jatkuvasti pakotettuja kieroutuneeseen käytökseen. Kieroutunut käytös puolestaan johtaa henkiseen pahaan oloon, stressiin, masentumiseen ja edelleen muihin ongelmiin, kuten päihteiden käyttöön jne.

Pahuus ei ole ihmiselle yhtään sen luonnollisempaa kuin ahneuskaan. Ei, vaikka papit ja talousteologit niin väittäisivätkin. Jos pahuus olisi luonnollista, sodasta kotiutuneet veteraanit tuskin masentuisivat, heräilisivät yöllä painajaisiin tai tekisivät keskimääräistä enemmän itsemurhia. Jos talousoppineiden ja pappien väitteet ihmisten luontaisesta ahneudesta ja pahuudesta pitäisivät paikkansa, tappamisen ja ahnehtimisen tulisi tuottaa ihmisille syvää mielenrauhaa ja ylitsepursuavaa onnea. Nälkään kuolevien lasten tukahtuneen itkun ja tuskissaan kituvien, kuolevien ihmisten tulisi tuottaa sivusta seuraajille aitoa iloa, hyvää mieltä ja onnen tunnetta.

Kaikki me sisimmissämme tiedämme, ettei tämä ole totta. Ihminen ei ole luontaisesti paha eikä ahne. Sen sijaan jokaisessa ihmisessä on sisäsyntyinen palo kohti suurempaa luovuutta, suurempaa tietoa, suurempaa älykkyyttä, suurempaa kauneutta, suurempaa totuutta ja suurempaa rakkautta. Jos ihminen toimii näitä arvoja vastaan, hän tekee niin joko kieroutuneen palkkiojärjestelmän puitteissa tai sitten hän on todennäköisesti joutunut itse kokemaan vääryyttä omassa elämässään. Kieroutunut yhteiskunta tuottaa kieroutuneita kansalaisia.

Pahuus, kieroutuneisuus ja korruptio ei ole yksittäisissä ihmisissä. Se on sisällä instituutioissa, jotka synnyttävät palkkiojärjestelmän tukemaan vääristynyttä käytöstä. Olemme ympäristömme muovaamia. Järjestelmässä, jossa toisten ihmisen kärsimys ja puute näkyvät suoraan toisten ihmisen hyvinvointina, ei ole sijaa empatialle. Mikään ei maailmassa muuttuisi, vaikka kaikki politiikan ja finanssimaailman vaikuttajat vaihdettaisiin uusiin, niin kauan, kun peli itsessään säilyisi muuttumattomana. Kun yksi ihminen otettaisiin pois, nousisi joku toinen välittömästi hänen tilalleen. Tarvitsemme järjestelmätason muutoksen. Voittoon perustuva talousjärjestelmä maksimoi aina lähtökohtaisesti vain voiton. Ihmisten hyvinvointi syntyy tämän prosessin sivutuotteena, jos syntyy lainkaan.[/LAINAUS]