Rahan korruptio: 46. Peak oil - öljytuotannon huip

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 46. Peak oil - öljytuotannon huippu. Jani Laasosen blogissa erittäin hyvää lisämateriaalia, joten nyt on aika käydä katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/46-peak-oil-oljytuotannon-huippu.html

[LAINAUS]torstaina 18. maaliskuuta 2010
46. Peak oil - öljytuotannon huippu

Maaöljy on teollisen maailman ylivoimaisesti tärkein yksittäinen uusiutumaton luonnonresurssi, joka näyttelee merkittävää osaa lähes kaikessa nyky-yhteiskunnan teollisessa tuotannossa. Öljyä käytetään suoraan joko teollisen tuotannon energianlähteenä, osana tuotantoprosessia tai ainesosana teollisen tuotannon lopputuotteissa (esimerkiksi muoveissa).

Fossiilisena hiilivetynä öljy on ehtyvä luonnonvara. Öljy on syntynyt maapallolle miljoonia vuosia sitten maankuoren alle joutuneesta orgaanisesta materiasta, joka valtavan kuumuuden ja paineen alaisuudessa kehittyi ajan saatossa öljyksi ja maakaasuksi.

Öljy on merkittävässä osassa lähes kaikkia nyky-yhteiskunnassa itsestään selvyytenä pidettyjä kulutustuotteita aina hammastahnasta muovikasseihin. Myös kaikki nykyajan ruuantuotanto, liikenne ja yhteiskunnan infrastruktuuri ovat täysin riippuvaisia öljystä. Öljy on ajan saatossa muodostunut jokaisen teollisen yhteiskunnan tärkeimmäksi tukipilariksi.

Öljyriippuvaisuutemme kokonaisvaltaisuutta on vaikea käsittää. Siinä vaiheessa, kun öljyn tuotannon maksimi on ohitettu, ja öljy muuttuu yhä niukemmaksi resurssiksi, kallistuu yhteiskunnassamme moni muukin asia, kuin pelkkä bensiini.

Jos käyttämämme hyödykkeet eivät ole suoraan tehty öljystä, on öljyä suurella todennäköisyydellä käytetty ainakin tuotannon jossain vaiheessa.

Ehkä merkittävimpänä öljyintensiivisenä teollisuuden alana, jota harvoin osataan yhdistää öljyn kulutukseen, on maatalous ja ruuan tuotanto. Maaseudun työkoneiden käyttämä öljy on vain murto-osa ruuantuotantoon vaadittavasta kokonaiskulutuksesta. Kokonaiskuva öljyn kulutuksesta maataloudessa muodostuu siitä kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä, että myös lannoitteiden ja kasvinsuojelu-aineiden valmistuksen, sekä sadetuksen ja oikeastaan aivan kaiken nykyaikaisen teollisen viljelyteknologian perusta lepää öljyssä. Siksi kohonnut öljyn hinta nostaa välittömästi myös ruuan hintaa.

Öljy on yksittäisistä resursseista ehdottomasti tärkein teollisen yhteiskunnan toiminnan edellytys. Nimenomaan öljy tehomaatalouden ja teknologian voimanlähteenä on mahdollistanut viime vuosikymmeninä koetun väestöräjähdyksen ja väestömäärän lähes pystysuoran nousun.

Vuonna 2007 kaupunkilaisten määrä ylitti ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa 50 prosentin rajan. Joka toinen planeettamme ihminen asuu nykyisin siis kaupungeissa. Samalla se tarkoittaa sitä, että noin 3,5 miljardia ihmistä elää keinotekoisessa ympäristössä, täysin irrottautuneena luonnosta. Näistä ihmisistä vain hyvin harva on enää kykenevä kasvattamaan itse oman ruokansa.

Niin kauan kun öljy on halpaa ja sitä on runsaasti saatavilla, yhteiskunnan ruuantuotanto, infrastruktuuri ja ihmisten kohtuullinen hyvinvointi ovat tyydyttävästi turvattuja. Mutta mitä tapahtuukaan öljyn varaan rakennetuille yhteiskunnille ja ihmisten hyvinvoinnille siinä vaiheessa, kun öljy muuttuu enenevässä määrin niukaksi resurssiksi, eikä korvaavaa energianlähdettä ole tarjolla?

Lukuisten asiantuntija-arvioiden mukaan 1970-luvulla laajasti oivallettu ja tuolloin valtaisaa kohua nostattanut öljytuotannon huippu ohitettiin kaikessa hiljaisuudessa muutama vuosi sitten. Muun muassa arvostettu The Economist lehti arvioi, että globaali öljyntuotannon huippu saavutettiin kesällä 2007, minkä seurauksena öljyn barreli hinta kohosi 1,5 vuodessa 50 dollarista lähes 150 dollariin ja että vasta globaali talouslama kykeni viivyttämään todellisen öljykriisin puhkeamista muutamalla vuodella.

Kun puhumme öljytuotannon huipusta, puhumme samalla väistämättä myös yhteiskunnan hyvinvoinnin huipusta.

Öljytuotannon huippu ei tietenkään tarkoita sitä, että öljy olisi yhtäkkiä kokonaan loppumassa maailmasta. Huipun saavuttamisen jälkeen öljyä vain on saatavilla vähemmän. Kun miljardit ihmiset muun muassa Aasiassa kasvattavat jatkuvasti elintasoaan ja kulutustaan, tarkoittaa öljyntuotannon huippu reaalimaailman ja kuplatalouden väistämätöntä yhteentörmäystä.

Mitä huonommin öljyteollisuus pystyy vastaamaan alati lisääntyvään öljyn kulutukseen, sitä kalliimpaa öljystä tulee ja sitä harvemmalla ihmisellä sen käyttöön on varaa. Kuten aiemmin jo mainitsin, öljyn niukkuus ei koske yksin vain bensiinin hintaa, vaan heijastuu suoraan myös monien muiden hyödykkeiden, kuten ihmisten välttämättömyyshyödykkeiden hintoihin. Muun muassa ruuan hintaan.

Öljyn niukkuus on tulevaisuudessa täysin väistämätöntä. Jos oletamme öljyn tuotannon maksimin saavuttaneen huippunsa vuonna 2007, on vuosi 2010 jo kolmas vuosi, jolloin vuotuinen globaali yhteenlaskettu öljyntuotanto on ollut laskussa. Kuinka tämä käytännössä heijastuu arkielämäämme?

Jos talouskupla saadaan vielä puhallettua ylös nykyisestä taantumastaan, tulee talouskasvu törmäämään jatkossa yhä vain aikaisemmin öljyn niukkuuden aiheuttamaan umpikujaan. Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa sitä, että öljyyn perustuva hyvinvointimme on vuodesta 2007 lähtien ollut tasaisessa sahaavassa laskussa yhdessä laskevan öljytuotannon kanssa, eikä tämä laskusuhdanne lopu ennen kokonaisvaltaista järjestelmätason muutosta, jonka lopputuloksena on nykyisen velkaan perustuvan rahajärjestelmän ja ikuiseen kasvuun perustuvan talousjärjestelmän totaalinen romahdus.

Ihmisillä, jotka asuvat planeetan köyhimmillä ja kuivimmilla alueilla, ei pian ole enää varaa polttoaineeseen, jolla käyttää työkoneita, puhumattakaan lannoitteiden hankinnasta tai paljon polttoainetta vaativasta kasteluveden pumppaamisesta kuiville viljelysmaille. Lopputulos on aina sama. Öljyn hinnan nousu tulee väistämättä heijastumaan globaalina nälänhätänä, jonka media todennäköisesti yhdistää niin sanottuun ilmastonmuutokseen, vaikka todellisuudessa syy on yhä niukemmaksi ja kalliimmaksi käyvästä rajallisesta luonnonresurssista, öljystä.

Meidän tulee herätä todellisuuteen nopeasti. Reagointiaikaa on käytössämme vain rajallisesti. Ne uusiutumattomat resurssit, joita maapallolla vielä on jäljellä, tarvitaan globaalin järjestelmätason muutoksen polttoaineeksi.

Yhdysvaltalainen geofyysikko Marion King Hubbert puhui näkyvästi öljyn tuotannon maksimista sekä rahajärjestelmämme irrationaalista luonteesta jo 1970 - 1980 -luvuilla. Yksi hänen kuuluisimmista tutkimuksistaan käsitteli juuri tätä rahan ja resurssien välistä ristiriitaa, josta seuraavassa lyhyt katkelma.

"Maailman nykyinen teollinen sivilisaatio on kahden yhtäaikaisen universaalin, päällekkäisen ja yhteen sopimattoman aatesuuntauksen halvaannuttama: neljän viime vuosisadan aikana kertynyt ymmärrys materian ja energian ominaisuuksista ja keskinäisistä suhteista; sekä niihin liittyvä, esihistoriallisen syntyperän omaava rahan kulttuuri."

...

"Asuessani 1930-luvulla New Yorkissa , minulle aukeni aitiopaikka suuren talouslaman seuraamiseen. Voin vakuuttaa, että kokemus oli äärimmäisen opettavainen. Pysäytimme kokonaisen maan toiminnan pelkistä rahataloudellisista syistä. Meillä oli kaikki työvoima ja enemmän kuin tarpeeksi raaka-aineita. Siitä huolimatta pysäytimme kaiken... Olemme keskellä ihmiskunnan yhteiskunnallisen evoluution kriisiä. Se on ainutlaatuinen sekä inhimillisestä että geologisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Mitään tällaista ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin, eikä mitään tällaista tule koskaan tapahtumaan tämän jälkeen. Luonnon raaka-aineet ovat louhittavissa vain yhden kerran. Voimme pumpata ja polttaa maankuoren öljyn ainoastaan kerran. Hyvin pian kaikki öljy on käytetty loppuun ja kaikki metallit louhittu ja hyödynnetty. Tämä tulee tarkoittamaan ihmiskunnan katastrofia, mutta meillä on jo olemassa kaikki suunnan muutokseen tarvittava teknologia. Ainoa asia mitä meidän tulee tehdä on uudistaa kulttuurimme ja löytää vaihtoehto rahalle. Meidän ei tarvitse aloittaa urakkaa nollasta. Meillä on käytössämme kaikki tekninen tietämyksemme. Meidän tarvitsee ainoastaan toteuttaa se kaikki käytännössä. Vielä toistaiseksi voimme toteuttaa muutoksen suhteellisen helposti, mutta nykyhetkelle tyypillinen joustavuus ei ole ikuista, vaan on vähenevä ajan saatossa. Katastrofin välttäminen on mahdotonta, ellemme vakauta yhteiskuntaamme. Tämä edellyttää kahden kulttuurillemme keskeisen perusarvon hylkäämistä. Ikuisen talouskasvun idean on mentävä yhdessä työetiikkamme kanssa. Mahdollisuuksien ikkuna on yhä avoinna edessämme, mutta se pienenee jatkuvasti ajan kuluessa. Luultavasti asiat tulevat kuitenkin huononemaan vielä rutkasti, ennen kuin ne voivat alkaa parantua."

-- Marion King Hubbert 1981 - Two Intellectual Systems: Matter-energy and the Monetary Culture --

Jälkikäteen voimme todeta, että vaikka ongelman realisoituminen onkin hiukan viivästynyt, ei itse ongelma ole kadonnut mihinkään.

Erityisen havainnollistavaa tämä öljyn tuotannon maksimin tutkiminen on silloin, kun tarkasteluperspektiiviä laajennetaan ihmiskunnan historian 10 000 vuotiselle aikajanalle. Vasta riittävän pitkällä aikajanalla tarkasteltuna öljyn tuotannon ajanjakso näyttäytyy siinä merkityksessä, jossa kaikkien se tulisi ymmärtää. Kun puhumme öljystä, puhumme yhdestä hyvin lyhyestä välivaiheesta koko ihmiskunnan historiassa. Kyse on mitättömästä parin sadan vuoden pyrähdyksestä, jonka jälkeen kaikki öljy on käytetty loppuun ja ihmiskunnalle koittaa taas paluu aikaan ilman öljyä.[/LAINAUS]

Tähän vielä perään Michael Ruppertin elokuva: Collapse kokonaisuudessaan.

http://dotsub.com/view/7b5c24b7-ecf4-4fc3-86f1-baaf03f78191