Rahan korruptio: 50. Ihmiskunnan massahypnoosi.

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 50. Ihmiskunnan massahypnoosi. Jani Laasosen blogissa jälleen erittäin hyvää lisämateriaalia, käykää katsomassa.

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/03/50-ihmiskunnan-massahypnoosi.html

[LAINAUS]maanantaina 22. maaliskuuta 2010
50. Ihmiskunnan massahypnoosi

Rahaa ja ikuiseen talouskasvuun perustuvaa talousjärjestelmää ei voida selittää järjellä. Mitään, mikä on niin selkeällä tavalla epätasapainossa ja ristiriidassa reaalimaailman tosiasioiden ja ihmisluonteen luontaisten palkkiomekanismien kanssa, ei voida selittää järjellä. Mistä tässä kaikessa sitten on kyse? Kuinka valtaosa ihmisistä on saatu omaksumaan itselleen ja ympäristölleen niin selkeällä tavalla haitallinen järjestelmä?

Kun ihminen nukkuu ja näkee unta, on hän yleensä kykenemätön arvioimaan omaa tilaansa. Unitilassa oleva ihminen ei itse tiedosta omaa harhaansa. Jälkikäteen tarkasteltuna unimaailma kyllä näyttäytyy hullunkurisena, mutta tämän uneksija voi ymmärtää vasta herättyään. Unessa kaikki sen sijaan tuntuu todelliselta ja järkevältä.

Unessa ihminen saattaa nähdä itsensä vaikkapa poskipussinsa täyteen ahtaneena, ikuisesti kiihtyvää oravanpyörää polkevana hamsterina, eikä osaa nähdä tilanteessa mitään kummallista. Selkeimpinä hetkinään hän saattaa hetkellisesti kyseenalaistaa oman valvetilansa ja kysyä itseltään; olenko lainkaan valveilla tai onko tässä mitään järkeä? Mutta kun hän sitten tapaa muita hamstereita, jotka myös polkevat omaa oravanpyöräänsä otsa rypyssä poskipussit pullollaan tavaraa, tai kun hän katsoo televisiota ja näkee lisää tärkeän näköisiä hamstereita puhumassa posket pullollaan, vakavin ilmein ja otsa rypyssä oravanpyörän polkemisen tärkeydestä, hamsteri unohtaa omat epäilyksensä. Illuusio on niin todellinen, että se omien mekanismiensa kautta ruokkii itse itseään. Lopulta siitä tulee todellisuutta.

Kuinka tällaiseen kollektiiviseen unitilaan ollaan sitten päädytty? Missä vaiheessa ihmiset irrotetaan reaalimaailmasta ja nukutetaan irrationaaliseen, epätasapainoiseen ja tuhoisaan kuplatodellisuuteen?

Mitään yksittäistä selkeää hetkeä ei voida määrittää. Kaikki se tapahtuu nykymaailmassa aivan huomaamatta. Sairastunut yhteiskunta tuottaa sairastuneita kansalaisia. Tehokkaimpana yksittäisenä ajatus- ja arvomaailman muokkaajana toimii valtio-instituution ylläpitämä, kaikille lapsille pakollinen peruskoulujärjestelmä, joka tehtävä on valmistaa oppilaat osaksi järjestelmää - olipa se sitten mikä hyvänsä. Siinä mielessä kaikki koulutus on tietynlaista hypnoosia ja suggerointia. Mutta myös ihmistä ympäröivä kulttuuri vaikuttaa voimakkaasti hänen ajatusmaailmaansa.

Kun ihminen käynnistää television, hän altistaa itsensä ohjelmoinnille. Ohjelmointiprosessi toimii sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla. Siinä missä mainosteollisuus pyrkii synnyttämään kuluttajien mieliin uusia tarpeita ja haluja, uutiset puolestaan pyrkivät ylläpitämään ja säilyttämään jo ennalta omaksuttuja arvoja ja asenteita.

Televisiolähetykset ovat eräänlaista ihmisohjelmointia. Televisiolähetyksiä osuvasti myös nimitetään ohjelmiksi. Kun lapsille näytetään väkivaltaviihdettä, heihin ohjelmoidaan väkivaltaa. Kun lapset lopettavat ohjelman katselun ja menevät pihalle leikkimään, leikit koskettelevat televisiossa nähtyjä tilanteita. Ohjelmien kautta ihmisiin ohjelmoidaan tietoisesti tai tiedostamattaan haluttu arvojärjestelmä, jota he sitten ryhtyvät tietoisesti tai tiedostamattaan toteuttamaan. Lapset ovat ohjelmoinnille kaikista alttiimpia. Mutta myös aikuiset ovat monelta osin täysin vastustuskyvyttömiä television tarjonnalle. Heidän heikoin lenkkinsä ovat uutislähetykset.

Valtiollisen TV-kanavan uutiset ovat monelle aikuiselle - etenkin varttuneemmalle väelle - kaiken todellisen tiedon lähde. Kaikki perustuu luottamukseen, joka on ohjelmoitu syvälle näiden ihmisten psyykkeeseen jo lapsuus- ja nuoruusiässä ja joka on ajan saatossa muodostunut osaksi ihmisten identiteettiä. Tällöin TV-uutisten sisällön kyseenalaistaminen voi olla suora loukkaus henkilöä itseään kohtaan.

Televisiossa tiedon luotettavuus personoituu vuosikymmeniä työtään tehneisiin, luotettaviin uutisankkureihin. Tämä sama luottamusta herättävä isä- tai äitihahmo on ilmestynyt olohuoneisiimme jo vuosien ajan joka ilta puoli yhdeksältä. Hän katsoo suoraan silmiin ja kertoo totuuden. Kansa uskoo, koska tahtoo uskoa.

Hypnoosi on vuorovaikutussuhde, jonka perustana on hypnoosiin alistuvan ihmisen luottamus, kunnioitus ja halukkuus yhteistyöhön hypnotisoijansa kanssa. Ilman luottamusta hypnotisointi ja edelleen ihmisten suggerointi ei voisi olla mahdollista.

Luottamus, kunnioitus ja yhteistyöhalukkuus juurrutetaan kansalaisiin jo lapsina. Varhaisessa vaiheessa synnytetty luottamus valtioon säilyy läpi elämän. Tämän luottamuksen varassa ihmiset toimivat juuri kuten heidän halutaan toimivan.

Suggestio on suostutteleva ehdotus, vakuutus tai väite, joka ei joudu mielen kriittisen pohdinnan kohteeksi vaan hyväksytään sellaisenaan. Velkaperusteinen rahajärjestelmämme perustuu juuri tällaiseen kyseenalaistamattomaan suggestioon. Samaan sarjaan menevät myös ikuisesti kiihtyvän talouskasvun ideologia ja pankkijärjestelmän oikeutus. Näitä käytännön tosiasioita ei tarvitse perustella kansalle, vaan ne tulee ottaa annettuina. Koska raha-, pankki- ja talousjärjestelmämme ovat keskeinen osa valtioinstituutiota, eivätkä sellaisenaan kestä kriittistä pohdiskelua, kaikki ne yksinkertaisesti ohitetaan valtakunnan median uutisoinnissa. Siksi systeemikriisi kantautuu kansalaisten korviin aina epäsuorasti.

Kaikki olemme nähneet televisiossa, kuinka hypnotisoitu ihminen voidaan suggeroida pitämään sipulia omenana ja syömään siten raa´an sipulin suurella ruokahalulla. Asiat, jotka suggeroiduista ihmisistä saattavat vaikuttaa täysin loogisilta ja järkeviltä, näyttäytyvät reaalimaailmassa elävän ihmisen silmin hullunkurisilta ja suorastaan järjettömiltä.

Kuinka sitten herätä tästä kollektiivisen massahypnoosin tilasta? Sillä hetkellä kun ihminen kyseenalaistaa oman valvetilansa, hän on ottanut ensimmäisen askeleen kohti heräämistä. Instituutioiden olemassaolo on riippuvainen kansalaisten halusta tulla hallituksi. Vasta kun instituutio kyseenalaistetaan, voi sen ylläpitämä lumous alkaa murentua ja ihmisen heräämisprosessi käynnistyä.

Sairaassa yhteiskunnassa yksilön rohkeus ei ilmene valtavirran myötäilemisenä. Todellinen rohkeus on ihmiskunnan ajattomien totuuksien rauhanomaista mutta äänekästä puolustamista ajan hengestä, aatesuuntauksista tai ideologioista riippumatta. Ilman ymmärrystä ikuisista ja ajattomista totuuksista, ihminen ei voi suojella itseään ajautumasta vääristyneiden arvojärjestelmien vaikutusten alaisuuteen. Sen sijaan ajattoman totuuden ytimen oivaltanut ihminen on kaikkina aikoina immuuni kaikille kieroutuneille ajan hengen ilmiöille, eikä hän tarvitse matkallaan muuta opastajaa, gurua tai johdattajaa kuin sisältään löytyvän omatuntonsa.

Järki ilman sielua seilaa tuuliajolla kuin laiva ilman kompassia. Valitettavasti ihmisten keinotekoiset ja korruptoituneet uskonto-instituutiot ovat valjastaneet tämän ihmisen luontaisen pyrkimyksen kohti ajatonta viisautta omien valtamekanismiensa alaisuuteen ja hyväksikäyttäneet tätä taipumusta armottomasti.

Kaikki ihmisten luomat instituutiot ovat syntyhetkestään alkaen läpikorruptoituneita ja siksi kaikkiin instituutioihin tulee suhtautua lähtökohtaisen epäilevästi.[/LAINAUS]