Rahan korruptio: 8. Kauppiaat ja kultasepät

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun" luvallinen julkaisu blogissani jatkuu tänään luvulla 8. Kauppiaat ja kultasepät.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/8-kauppiaat-ja-kultasepat.html

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

[LAINAUS]maanantaina 8. helmikuuta 2010
8. Kauppiaat ja kultasepät

Erikoistuminen ja raha synnyttivät kaupankäynnin ja uuden ammattiryhmän - kauppiaat. Kauppiaat olivat ihmisiä, jotka ensimmäisinä ymmärsivät hyödykkeiden niukkuudesta syntyvän lisäarvon ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Se mikä toisille oli jokapäiväisyydessään ja tavanomaisuudessaan lähes arvotonta ja yhdentekevää, saattoi toisille ihmisille tarkoittaa suurinta mahdollista ylellisyyttä. Kauppiaalle se tarkoitti hyvää bisnesmahdollisuutta.

Esimerkiksi merenrannan kalastajakylissä ihmiset saivat syödä kyllästymiseen asti kaloja, äyriäisiä ja muita mereneläviä, minkä vuoksi niitä ei rannikon läheisyydessä juurikaan arvostettu. Mutta kun siirryttiin sisämaan puolelle, tilanne muuttui täysin päinvastaiseksi. Sisämaassa jo pelkkä merenelävän näkeminen saattoi muodostua suureksi elämykseksi ja ihmiset olivat valmiita maksamaan pelkästään sellaisen näkemisestä - puhumattakaan maistamisesta.

Näiden sisämaan ihmisten keskuudessa meren antimien arvo nousi moninkertaiseksi niiden hankintahintaan nähden. Maaseudun ihmiset, jotka olivat koko elämänsä ajan syöneet kaikilla aterioillaan vain kasviksia, viljatuotteita ja lihaa, eivät arastelleet hellittää kukkaronnyörejään rannikon ihmeiden edessä.

Myytyään merenelävät huikealla voitolla sisämaan asukeille, kauppias lastasi kärrynsä täyteen edullista lihaa ja viljaa, palasi kalastajakylään ja myi sisämaassa arkiset tuotteet rannikon kalastajille eksoottisina sisämaan herkkuina, moninkertaisesti niiden hankintahintaa korkeammalla hinnalla.

Hyödyntämällä tätä niukkuuden aikaan saamaa voitontekomahdollisuutta, monet kauppiaat vaurastuivat huomattavasti, mikä osaltaan herätti myös ei-toivottua kiinnostusta alamaailman keskuudessa.

Mitä enemmän kauppiaille kertyi rahaa ja omaisuutta, sitä suuremmaksi kasvoi heidän epäluulonsa ja pelkonsa kaiken sen menettämisestä. Omaisuuden turvallinen säilöminen nousi kauppiaiden yhteiseksi huolenaiheeksi. Kauppakaravaaneja suojaamaan voitiin kyllä aina palkata lisää miehiä, mutta kuka jäisi kotiin vahtimaan sinne jäävää omaisuutta useiden kuukausien mittaisten kauppamatkojen ajaksi? Voisiko palkkasotilaisiin luottaa? Tilaisuus voisi tehdä kenestä tahansa varkaan.

Kulta tulisi luovuttaa sellaisen tahon valvontaan, joka oli jo ennestään niin varakas, ettei tälle koituisi mainittavaa lisähyötyä kullan kavaltamisesta. Tällaisella taholla olisi myös oltava hyvä maine, vakaa asema ja korkea status oman yhteisönsä sisällä, jolloin houkutus kullan anastamisesta tyssäisi viimeistään sen aiheuttamaan maineen ja sosioekonomisen aseman menetykseen oman yhteisönsä sisällä. Vastaus ongelmaan löytyi arvostetusta kultaseppien ammattikunnasta.

Kultasepät olivat jo ennestään varakkaita, sekä työnsä puolesta tottuneita käsittelemään suuriakin määriä kultaa. Siksi kauppiaiden kulta ei saanut heidän päätään enää sekaisin. Kultasepillä kullan varastointiin tarvittavat suuret ja jykevät holvit olivat jo valmiina. Niinpä he vastasivat kauppiaiden kysyntään ja ryhtyivät vuokraamaan holviensa ylimääräistä säilytystilaa varakkaiden liikemiesten tarpeisiin. Saatuaan omaisuudelleen luotettavan vartijan, kauppiaat saattoivat huoletta lähteä kuukausien, jopa vuosien mittaisille kauppamatkoille.

Luotettaviksi todetut kultasepät keräsivät pian holveihinsa yhä useampien liikemiesten omaisuuksia. Kultasepän ja liikemiehen kesken solmittiin vuokrasopimus, jonka merkiksi liikemies sai kultasepältä kuitin talletuksestaan. Tätä arvopaperia vastaan hän saattoi halutessaan nostaa kultansa ulos säilytyksestä. Kultaseppien toiminta oli siten alkujaan verrattavissa nykyajan pankkien tallelokerosäilytykseen.
[/LAINAUS]