Rahan korruptio: Luottolaajennos vai törkeä petos?

Jani Laasosen kirjan "Rahan korruptio - Johdatus resurssipohjaiseen talousajatteluun." luvallinen julkaisu blogissani jatkuu luvulla 23. Luottolaajennos vai törkeä petos?

Jani Laasosen kirjan viimeisin versio löytyy latauksena hänen blogisivunsa oikeasta reunasta heti vierailijalaskurin alla olevasta kuvakkeesta.

http://resurssipohjainentalous.blogspot.com/2010/02/23-luottolaajennus-vai-torkea-petos.html

[LAINAUS]tiistaina 23. helmikuuta 2010
23. Luottolaajennus vai törkeä petos?

Jos tätä pankkien harjoittamaa luottolaajennusta sovellettaisiin jonkin fyysisen esineen kauppaan, esimerkiksi autokauppaan, voisi sitä kuvata toimintana, jossa pankki myy yhden ja saman auton samanaikaisesti sadalle eri asiakkaalle. Se mitä pankkimaailmassa kutsutaan luottolaajennukseksi, tarkoittaisi reaalimaailmassa törkeää petosta.

Kuinka tämä rahan synnyttäminen menee läpi kirjanpidossa? Tärkeintä on toki ymmärtää, että vaikka pankkien toiminta voi tuntua tavallisen ihmisen oikeustajun mukaan epäoikeudenmukaiselta, on se siitä huolimatta valtion ja oikeuslaitoksen hyväksymää toimintaa ja siksi laillista.

Kun pankkiin kävelee asiakas ja hän ottaa itselleen velan, pankin taseen toiselle puolelle kirjataan velan vakuudeksi asetettu omaisuus ja toiselle puolelle vakuutta vastaava summa tyhjästä luotua velkarahaa. Nyt pankin tilikirjoissa näyttää siltä, että pankki olisi lainannut jo olemassa olevia rahojaan. Todellisuudessa se loi rahan tyhjästä sillä samalla hetkellä, kun myönsi lainan.

Koska pankkien vakuusvarantosäännöt käskevät pankkia tallettamaan jokaisen lainaustapahtuman yhteydessä tietyn määrän pakolliseen vakuusvarantoon (edellisessä esimerkissä 10%), tasekirjoissa oman pääoman suhde vieraaseen pääomaan on lähtökohtaisesti aina 10% suurempi, mikä antaa ulospäin kuvan järkevästi toteutetusta taloudenhoidosta. Täydellinen rikos.

Velan myöntävä kassaneiti voi elää koko työuransa siinä uskossa, että pankit lainaavat edelleen asiakkailtaan lainaamia varoja. Niinhän sen uskoisi olevan. Tavallisen kansalaisen oikeustajuun ei nimittäin mahdu se, että tavalliselle liikepankille annetaan oikeus synnyttää rahaa tyhjästä ja annetaanpa vielä oikeus periä siitä korkoakin. Tätä asiaa ei opeteta kouluissa, eikä se suinkaan ole vahinko.

"Lainatessaan pankit synnyttävät rahaa velan kautta. He luovat vaihdon välineen tyhjästä. Koko velkaan perustuva rahajärjestelmämme perustuu valheelle. Me emme saaneet äänestää sen puolesta. Se kasvoi yllemme huomaamatta, mutta selviö se on ollut vuoden 1971 jälkeen kun kultaan perustuva rahajärjestelmä lakkautettiin."

-- Ralph M Hawtry, entinen USA:n valtiovarainministeri --

Pankkitoiminnan oikeutus tavallisen kansan keskuudessa perustuu siihen harhakäsitykseen, että pankit lainaisivat eteenpäin jo olemassa olevia varojaan. Näin ei ole. Lainattava velkasumma synnytetään lainaushetkellä tyhjästä velanottajan asettamaa vakuutta vastaan. Todellisuudessa ainoa todellinen arvo, joka lainapaperin allekirjoituksen seurauksena on siirtynyt, on lainanottajan vakuudeksi antama kiinteä omaisuus, joka nyt riskeerataan.

Kaupassa, jossa asiakas riskeeraa kaikki oman elämänsä perusedellytykset, kuten asunnon, auton tai kesämökin, pankki ei anna mitään omastaan. Se vain toteuttaa valtion sille myöntämää oikeutusta synnyttää rahaa tyhjästä.

Joka kerta kun uutta velkaa otetaan, täysin uutta rahaa syntyy järjestelmään. Sitä mukaa kun velanottaja lyhentää lainaansa, rahaa katoaa järjestelmästä, niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Eikä sitä alunperin ollutkaan.

"On vain hyvä etteivät ihmiset ymmärrä vallalla olevaa pankki- ja rahajärjestelmäämme, sillä jos he sen ymmärtäisivät, maassamme olisi vallankumous ennen huomisaamua."

-- Henry Ford --

Pankit perustavat rahalainansa jopa kymmenien vuosien takaisinmaksusuunnitelmiin. Koko tämän ajan velan ottaja roikkuu pankin asettamassa löysässä hirressä ja on pakotettu työntekoon, mikä taas on valtion etu. Pitkän maksuajan johdosta velkapääoman synnyttämä korko voi helposti kasvaa jopa moninkertaiseksi alkuperäiseen pääomaan verrattuna.

Kaikki raha, jota velallinen työllään ansaitsee ja jolla hän omaa velkaansa lyhentää, on myös synnytetty velkaa vastaan. Kaikki liikkeellä oleva raha on aina jonkun maksamatonta velkaa pankeille. Sitä mukaa kun lainaa maksetaan pois ja velkamäärä vähenee, myös kierrossa olevan rahan määrä vähenee.

Kun asiakas ottaa lainan, hän laskee järjestelmään sisään uutta rahaa. Kun hän maksaa lainansa takaisin pankkiin, hän ottaa vastaavan summan rahaa pois kierrosta. Mutta maksettavaksi jää vielä lainasta lankeava korko. Mistä rahat korkojen maksuun?

Velan ottaja voi maksaa velkansa korkoineen pois ainoastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset myös hänen jälkeensä ottavat velkaa ja laittavat tuon velkarahan kiertoon, samalla tavoin kuin hän oli itse aiemmin tehnyt. Näin ollen rahan määrä on "terveessä" taloudessa ikuisessa kasvussa. Käytännössä se tarkoittaa kiihtyvää velkaantumista. Samalla se tarkoittaa myös kiihtyvää inflaatiota, eli rahan arvon alenemista.

Esimerkiksi vuoden 2002 tammikuussa pankkiautomaatista nostetun sadan euron setelin ostovoima on kutistunut kahdeksassa vuodessa noin 80 euroon. Rahan arvon heikentyminen on siten sisäänrakennettuna nykyiseen rahajärjestelmäämme siitä huolimatta, että yksi rahan tärkeimmistä tehtävistä tulisi nimenomaan olla rahan arvon, eli ostovoiman säilyttäminen. Inflaatio on kuin taitavasti piilotettu vero, eikä tarkoita juuri mitään muuta, kuin rahan painajan laillistettua oikeutta ryöstää kansalaisiaan.

Ottaessaan lainan ja ostaessaan sillä tuotteita ja palveluita, lainanottaja vapauttaa lainasumman verran vaihdon välinettä talouden kiertoon. Kun hän maksaa lainaansa takaisin pankkiin, joutuu hän keräämään lainasumman ja koron verran rahaa pois markkinoilta. Se raha, jolla laina korkoineen maksetaan pois, on puolestaan jonkun toisen osapuolen lainaamaa ja liikkeelle laskemaa vaihdon välinettä. Lainan ottaja pystyy maksamaan oman lainansa pois ainoastaan sillä edellytyksellä, että ihmiset myös hänen jälkeensä ottavat pankista lainoja ja vapauttavat ne talouden kiertoon.

Jos tämä alati kiihtyvä lainaaminen joskus häiriintyy, eivätkä ihmiset enää ota uusia lainoja, vähenee taloudessa kiertävän rahan määrä samassa suhteessa, eikä talouden kierrosta löydy enää riittävästi rahaa kaikkien lainojen ja niiden korkojen takaisinmaksuun. Tällaisessa talouden laskusuhdanteessa osalle velanottajista jää väistämättä aina mustapekka käteen. Kaikki eivät koskaan pysty suoriutumaan velvoitteistaan. Jotta jotkut voisivat voittaa, toisten tulee hävitä.

Kun raha taloudessa vähenee, myös rahan kierto vähenee. Kun raha ei kierrä, yritykset irtisanovat ja ihmiset joutuvat työttömiksi. Pankit, jotka koko kuplan luottolaajennuksellaan alunperin aiheuttivat, ottavat nyt maksukyvyttömien ihmisten velan vakuudeksi asettaman reaaliomaisuuden haltuunsa.

Pankkijärjestelmä ei ole paljon muuta, kuin valtava laillistettu pyramidihuijaus, joka orjuuttaa, ryöstää ja hallitsee ihmisiä salakavalasti, ja jonka toiminta perustuu kansan tietämättömyyteen rahan todellisesta luonteesta. Tämä petokselta haiskahtava ja kuplaan perustuva liiketoiminta on valtion ja oikeuslaitoksen toimesta säädetty lailliseksi.

Valtio hellii pankkeja niitä suosivalla lainsäädännöllä. Pankkien liiketoimintariski on olemassa, mutta etenkin suurten pankkien kohdalla todellinen riski on vain näennäinen, sillä jos pankki todella joutuisi vaikeuksiin, tulisi valtio apuun ja pelastaisi sen konkurssilta kansalaisten verovaroilla. Yksityinen velan ottaja sen sijaan kantaa vastuunsa aina yksin.

Talouden taantuman aikaan, kun rahan määrä talousjärjestelmässä vähenee ja kun asuntojen ynnä muun reaaliomaisuuden arvot alenevat - voi pankki itsekin joutua vaikeuksiin. Se joutuu myymään asiakkaiden velan vakuudeksi panttaamaa omaisuutta kirjanpitoarvoa huomattavasti alempaan hintaan, minkä seurauksena pankki voi ennen pitkää ajautua jopa konkurssiin. Mutta kaikki se tapahtuu vain kirjanpitomaailmassa. Todellisuudessa pankit eivät koskaan ole lainanneet omaa pääomaansa. He ovat synnyttäneet rahaa luottolaajennuksen keinoin tyhjästä asiakkaan panttaamaa omaisuutta vastaan. Ainoastaan kirjanpidon luoman illuusion ansiosta pankkien liiketoiminta saadaan ulospäin näyttämään siltä, kuin pankit todellakin lainaisivat eteenpäin omia rahojaan.

"Jos tahdotte jatkaa eloanne pankkien orjuuttamina ja maksaa oman orjuutuksenne kustannukset, antakaa pankkiirien jatkaa rahan luomista velkaa vastaan."

-- Sir Josiah Stamp, Englannin keskuspankin johtaja 1928 -1941 -- [/LAINAUS]

Eikä liene vaikeaa vastata kumpi on kysymyksessä... petosta pukkaa mieleen!!! On aika muuttaa koko rahatalousjärjestelmä ja samalla yhteiskuntamalli Globaaliin resurssipohjaiseen talous- ja yhteiskuntajärjestelmään!!!

Zeitgeist-liike: Usein kysytyt kysymykset

Venus Project: Usein kysytyt kysymykset