Blogi

Sunnuntai se on ovella. Nyt ei ihan tuleva maanantai vituta niin paljoo, ku tietää että tuleva viikko on lyhyt ja tiedossa vielä liksapäivä. Tai paskat se mitää palkkaa oo nähnykkä, kädetön Urugualaispoikaki saa paremman korvauksen Niken lenkkaritehtaalla. Me heilutetaa vaan näitä käsiks kutsuttavia raajoja duunissa ilmastoinnin tahtiin ja hommat kuulemma sujuu nappia painamalla. Ja korvaus siis sen mukanen. Vittu, yks hyvä syy taas, miks oli oikee hetki lähtee vetään nihilistitehtaasta! No asiaan sano Juhantalo; siinä se sunnuntai suju lepposasti, ku miettii aamupäivän, et meniskös juomaa muutaman sunnuntaioluen ja sitten himaan rakentaa loistoateria vai jäiskös vaan peiton alle munasillaa. Harvemmin sitä osaan vaan maata, ellei alla oo 50 kiloo tyydytettävää lihaa. Käväsin siis keskustassa kattelees humalasta selvinneitä punasilmiä ja naureskelin ajatukselle; Viikon päästä mä oisin kaks kertaa kauheemmassa jamassa ja monta hullua päivää. Nappasin elokuvien välitysfirmasta nautinnollisia leffoja, ja painuin himaan tekeen lihaperunasoselaatikkoo. Eikä ollu taaskaa mitää äitien surkeeta esitystä foliolaatikossa, vaan kunnon kermasta muusia ja hyvin maustettua lihaa. Siinä se ilta sitten suju nätisti, ennen kun tuli noutaja hämärän rajamaille! Pirteetä maanantaita ootellen….

Silmät auki ja tsuumailua, että mikähän päivä mahtaa olla kyseessä. Niinhän se oli, ettei lauantai menny ohi taaskaan. Loistava olo ja aamupalakauppaan. Teki perkeleesti mieli kunnon sämpylä/kahvi/tuoremehu aamiaista. Siinä se aamu menee sitten mahtavasti aamupalaa väsäten ja syöden. Mun tapauksessa jatko onkin selvillä, suihkun kautta kaupunkiin. Perkele, että alkoki heti tekee mieli lisää aamupalaa, ja sitähän sai Oscarista. Siellä sitä lipitin pari olutta hyvässä seurassa ja taas pelaan keppipalloo. Sitä ku siinä tunti hakattiin ympyröitä kasseihin ja parit oluet maisteltiin, niin johan kotiolot ja kokkailu huus mua ku syötävä. Kotiin siis herkutteleen ja viettään laatuaikaa. Kävipäs siinä eräs tuttuki kylässä, ihmetteli mun vaikeeta kävelytyyliä. Oli pakko laskee housuja sen verran, että syy selvis. Se kauhistu ja koitti ilmeensä takaa huutaa ”sullahan on kassit ku kaks appelsiinia” (Onkai, ku on tällanen selibaatti menossa)! Mä sille sitten vaan tokasin, että on juu, mutta onneks tiedän yhden gimman joka tykkää appelsiinimehusta ;)!

Piti sitten vielä kävästä iltasella melkeen krapulassa ja melkeen humalassa kattelees miten Edisonin poppoo ja asiakaskunta selvii ilman mua siellä. Sööttejä mimmejähän siellä on ja helvetin humalaisia jannuja. Tällai raittiudesta raivona sitä näkee asian oikeen laidan. Pari mehua siinä litkin ja menin ekalla yödösällä himaan miettien jekkuja seuraavalle viikonlopulle. Kattelin, uni lähes silmässä, ihanaa viskilekaa ja nukahdin ajatukseen ;”Kohta sulta lähtee jengat….”

Perjantaaaaiii….Laulo aikoinaan Porinihme Dingokin! Ja ainahan se on mukavaa, kun tietää viikonlopun olevan just ovella; viikotki senkun vähenee. No, se oli sellasta aika lepposta oleilua töissä, illan odottamista. Vaan, kun ei oikeen tienny mitä tehdä iltasella. Yleensä se se kaava selkiintyy mitä pidemmällä iltapäivää ollaan. Juttujen taso lähenee vesirajaa, ja kitalaessa tapahtuu spontaania naksumista. Nyt se naksuminen sais kyllä olla varsin varovaista, vielä kun odotetaan tuota noita-/munajuhlaa, ja sillonhan annetaan viskilekalle kyytiä.
Suunnitelma oli vielä varsin selkee iltapäivällä, kunnes tuli kutsu bilistä pelaan. Ajattelin, että kivahan se on tikkua heilutella palloineen ja kasseineen. Tämäki suunnitelma suju mahtavasti, kunnes eräski juomanlaskija tarjos juotavaks 11 volasta munkkijuomaa. Se maistu alkuun ja loppuun taas ei. Siinä oli sitten voitokkaiden pelien jälkeen erittäin kiva huuhdella turtunutta kielenkärkee tavallisella Aussilitkulla. Sitä siinä sitten tiskillä istuttii ja kateltii miten Lexin poppoo kulki juhlatamineissa pitkin juottolaa, alkaahan se tollanen keekoilu vituttaan. Senkin vitutuksen katkas komeesti ilmotus tutuista toisessa juomapaikassa. Sinne siis ja lompsis! Suoraan tiskille ja tilaan olusta muualta tuotava, mutta hyvin juotava! Ojentelin tottuneeseen tapaan vihreetä ”VIP”korttia, kun ystävällinen mikko baarin ilmottaa tarjoovansa oluen mulle. Nice, aina se ilmanen mallasvesi maistuu. Seuraavasta maljakosta maksoin hiukan itekki ja sitten onki filmissä paha valottuma. Jotain ihme heilumista sinne tänne ja ”business”kumppanin kanssa yrityksen suunnittelua. Ollaan oltu vissiin mahtavan näkönen pari kun tuhannen nakit kaks isoo ruhoo kovaan ääneen suunnittelee oman firman konseptia! Jotain muistikuvia sitä sentään oli sieltä täältä. En kylläkää muistanu että oltiin Porossa porossa. Lehmästä taas sen verran flashbackkejä, että sain jonkun harjottelijatytyn vauhkoontuun. Sillä oli ”maalarit talossa” ja muutenki paha päivä. Sitten vielä vimoseks Castleen, pelottava paikka taas kerran. Koko henkilökunnalla oli vihree tukka jonkun Pyhän Patrikin takia. Olin kuulemma maistellu punasta ginimehua ja vittuillu taas koko jengille. Asiallistahan se oli, kun kerran tää vittuilun kohde tai kohteet oli telakan sikaniskarasvarijengiä. Mutta eihän mua tollaset pelota. Mä huusin jannuille, että mä juon teijät kaikki pöydän alle ja mä en nyt puhu spermasta vaan viskistä! Naama ehjänä mä ainaki kotiin menin koisaan….Enkä edes yksin!

Tylsä viikko edessä, mutta eipähän oo enää montaa kyseissä tylsistymislaitoksessa. Sama kaava ku muutenki päivittäin. Tai itse asiassa, tällä samalla kaavalla voi vetää nää viikot. Aamulla väsyneenä töihin ja illalla väsyneenä kotiin. Ehkä hakeen leffoja tai kirjoja, joita kumpiakaan ei ehdi kattoon saati lukeen. Mutta tuleepas kannatettua ainaki Filkkarin toimintaa. Siinä sitten kiire niskassa odotetaan viikonloppua ku kuuta nousevaa vaikka, VITTU, Matti huutelee kukkaron pohjalta. No, onpahan ainaki kivat uudet hampaat. Viime kertasen jälkee jo mietin kostotoimia kun olin suuhygienistillä putsauttaas palikanvalejä! Mietin, että sellaseenki vois kevyesti mennä niin, että on edellisenä iltana lipittäny ”saksalaista silakkalaatikko”…pyytelis vaan anteeks hammastätiltä
kun suussa haisee pahasti muka vanha valkosipuli. Todellisuudessa se mimmu joutus ottaaa oksasakset ja pinsetit, jotta sais ne kaikki genitaalikarvat hampaiden välistä veks. Siinä vois sitten naureskella lasku kourassa että KSE** vaan sullekki ;)!
No, muistan ens kerralla, vaikkei se puhdistaminen ollu korkeintaan ku vittumaista puuhaa ja ajankulua!
Taas meni tietty kaikki pikkutuhmat sarjat ja kokkiohjelmat ohi suun, mutta vitut, minen osta digiä vieläkää. Vasta sitten ku Hasselhoff on takas telkussa ja maikkari näyttää iltasin HooCeeta, joka tässä tilaisuudessa ei ole satusetä!

** Koulutuksen Suoma Etu

Sunnuntai koittaa aina viimisenä. Pitäs siirtää se viikon ekaks, niin ei vituttas yhtään ;)!
Niin vaa piti muka lähtee töihin, siellä jo Suvirotta kaipaili! Mä vedin peiton korviin ja korjailin mun sielua ja henkisyyttä nukkumalla. Niin oli univelkaa kerääntyny, että oli pakko vetää sikeitä ja ottaa tää päivä vapaaks. Siinä se meni peiton alla NIIIN kivasti katellen leffoja. Nousin vaan kätteleen toimaria ja kokkaan, muuten pysyin visusti ison peiton alla. Ois ollu vielä niin helmee kun ois ottanu huomisenki vapaaks. Kyllähän mulle riittää, et saa edes yhtenä päivänä makoilla vaan himassa ja ottaa lunkisti. Sillai oli erikoinen sunnuntai, etten lähteny edes cityssä käymään, vaikka joka söndagi on tapana vähän tuulettua siellä. Taitaa vanhuus iskee nyt jo! Mut oli kerranki kiva vaan maata ja olla! Pitääki ottaa tavaks yks kunnollinen rötväyspäivä, tai tuleehan niitä kohta useempiki, ellei ala työrintamalla tapahtuun. Tämä herra vaan on niin kovapäinen ja jäärä, ettei yhtää pelota tuleva. Haastan vaikka tän vittuilun SM:n matsiin ja nostan voittomiljoonat. Sitten voidaanki perustaa se kauan haaveissa ollu oma firma. Ellei siis ala niitä rantatuottalaishuuhkajia lenteleen Vakken suunnalla!
Siinä se suju sunnuntai leffoja ja TurkuTeeVeetä tsekkaillen ja sitten henkisesti valmistautuun, melkein viimiseen maanantaihin Sillassa. Kroohhhh…

Epätavallinen lauantai, suunta siis töihin. Pakko oli siihen eiliseen oloon hakee safkaa ja paljon, joten kauppahalliin siis hakeen kebupatonkia! Matkaan otin vielä ylityötytseille isot vadelmamunkit! Olihan mulla sitten vielä eväänä pala eilisestä pitsasta. Noihan on mulle ku päästäisen rupsu tässä ilmastonmuutoksessa kun mä astun areenalle syömään. Nälkähän sitä vielä noista jäi, muttei mahtannu mitään. Töitäki tuli melkee tehtyä; paskaa jauhettii, juotiin kahvia kannukaupalla ja välillä vilkastiin työohjelmaa. Työhakemuksia ja nettiäkin selasin siinä sivussa. No, eikös Hepakki heittäny bilekutsun mesessä ilmoille ja se vaati tarkkaa mietintää. Siellähän on yleensä aina kaupunnin kuumimmat ja komeimmat mirrit tyrkyllä ;)! Jannne siellä sitten yleensä kuumimpana (ja ainoona) kollina mestoilla. Paitsi siis tän jälkeen kun asianosaset lukee tämän ;)! Niin siinä kävi taas, kuten monena muuna kertana, että Janne yksin vieraana siellä sen ekan kaks tuntia ja muut ”bilehirmut” vasta kun ollaan Hepan kanssa juotu ittemme mahtaviks! Kuten siis tosiaan nytkin kävi. Mullaki oli vielä viskilekan perse jäljellä ja pari bissee. Oli siis tarkotus maistella sivistyneesti noi nesteet ja mennä kotiin odottaa sunnuntaiylkkyä! Viskiä ja olutta join kaksin käsin, Hepatiitille oli vielä joku rontti unohtanu pari soppamukia, jotka mun tehtävä oli kumota. Eikä edes tehny tiukkaa, varsinki ku tyttäret puhu heti alkuun perseenrepijädildoista ja miehille tarkotetuista kikkelin joulukirkoista. Kumma miten nenäonkalo puhdistuu, kun sen vetää täyteen suhteellisen tanakkaa viskisoppaa! Sitten vaa muutetaa rennosti puheenaihe korkokenkiin. Vitun nykynaiset saatana!

Luulin että laulu oli valmis, kun olvitölkistä saatto kuulla tyhjän kumahduksen, mutta EI! Hepa kaivo kaapista tyttöjen ihannoiman käsilaukun, josta sitten valutettiin afrikkalaista namivettä lasiin. Ja mä kun oon aina sanonu, etten viineihin koske; Melkeen päti taas tälläki kertaa toi mun ideologia! Ei mitään hajua kävelymatkasta keskustaan. Dösällä kuitenkin on matkustettu ja siitä sentää jotain muistanki, mahdanko muistaa aamulla…

Kaikki varmaan hihku jo onnesta luullen etten enää kirjota, vaan väärässä kohtaa hihkuitte! PIINA JATKUU!!

Siinä se meni sitten koko arkiviikko. Aamulla väsyneenä ylös ja vittuuntuneena töihin, naama sitruunalla koko päivän töissä. Kaikista parasta oli, kun kaikki lehtokurpat poistu töistä ja sai istuksia ylkyssä suht yksin. Pitkää päivää siinä sitten tuliki nakerrettua. En tiä onko se sitten sen väärti, mutta paalut mä tästä kuittaan isolla kädellä. Eipä tarvinnu miettiä toista ajankohtasta juttua, eli otsikon aihealuetta, telkuttomuutta. Se oli töistä kotiin, suihkun kautta syömään jotain mitä kaapissa liikku ja nukkumaan. Helvetti että voi konttoripaskajobi vituttaa ja väsyttää näin paljon. Sillon nuorena pojuna kun olin töissä jo aamukolmelta ja kivimies paino aina seuraavaan ilta yhteentoista. Missään vaiheessa ei tullu väsymystä, mut ehkä se johtu todellaki siitä et se työ kiinnosti. Täällä ei kiinnosta mikään, ei edes kahvitunnit enää. No, tehdään kunnialla nää ylityöt ja tulevat, saadaan hiukan elintasoo tonne huhtikuullekkin. Ja sitten vasta juhlitaankin, jos uus jobi (mikä tahansa) löytyy siihen mennessä!
Perjantaina päätin taas ottaa hiukan takas noita ylitöitä ja lähtee maistaan parit oluet parhaassa, eli omassa seurassa! Eipä sitä kauaa tai montaa jaksanu, MemoryTimesista majoneesipitsa kainaloon ja kotio katteleen sinistä ruutua…ja taas soi päässä tuttu biisi, nukkuumaattiiii laaasteen!

Arki se koitti taas, mutta vitunko väliä kun on niin vähän. Kolmisen viikkoo enää tätä paskajobia ja sitten se on finito! Tosin ei vieläkää oo löytyny uutta duunia, joskaan en sellasta edes ole ettiny. Komiat ja fiksut pärjää aina, joten mulla on tuplasti helpompaa! Töissä taas se sama helvetin kiire ja mammat piipittää. Ei niinku mikää siellä enää jaksa napata. No, selvähän se sitten vielä, tiimiläisiä TAAS saikulla ja Janne paikkaa. Mutta tällä kertaa lupasin tulla vaan ylkkynä tekee ja niinhän se passas, kun vähän uhkaili. Lupasin vielä illat ja vloput tehdä ahkerasti yliduunia jos tarve vaatii. Se ku ei telkku näy ja juomattakin kun koittaa olla, saa ihmeitä aikaan työrintamalla. Rahan perässä siis tällä kertaa oltiin. Silti vihaan tätä jobia ja suurinta osaa näistä kurpista täällä. Työt tehdään just niin ripeesti ku vaan ehtii ja loppuaika haetaa uutta jobia ja kirjotellaan tätä ylipitkäks venynyttä blogia. Mitähän sitä sitten huhtikuussa kirjottelis, varmaan huoletonta huhtikuuta. No vitut se taas ihan sitten ton säännön mukaa menny, ylkyssä istuin tekees mummujen töitä niska limassa. Eipähän tarvinnu mennä kotii kattelee mustaa ruutua tai pelkää Turku-TeeVeetä. Sitä sitten sattu olee melko väsynyttä poikaa, jahka kotiovi meni takana kiinni noin kello kymmenen. Sen verran että söi, kävi suihkussa ja sitten joko valot sammu tai minä, mutta pimeetä tuli, NATTI!

Ja kuten edellisinäkin, tänäkään sunnuntaina ei ollu kiva herätä. Se ainainen maanantai tulee vauhdilla. No, kohta on vapaata ja saa hiukan relata. Toivomus tietty olis päästä jobiin, jota sais painaa vaikka sunnuntainakin. Tai sitten vois perustaa oman firman, olis ihan pomona yksinään. Ideoitaki toki on monia, joskin rahottaja puuttuu. Pitänee alkaa vokottelee vanhoja kääkkiä, jotka viimisillä voimillaa raahaa 50 000 Örön kuollutta minkkiä luisevalla torsollaan (joka on luultavasti vielä rantaruottalainen). Sellasella on taatusti käsilaukussa aina toimintatonni tai kaks, ja tallissa pappavainaan vanha mersu tai joku vielä luxumpi vessa.
Huuhkajaa vois sitten talutella aina perjantaisin Siwaan osteleen hampaattomille sopivaa einestä ja pilttiä. Keskiviikkosin käytäs näyttämässä ryppykasaa VPK-talon naistentansseissa ja muiden hienostorouvien kanssa Svenskaklubbenin lounailla. Siellä sitä kuunneltas, miten mammat jorisee jonninjoutavia tyyliin; ”Jättekiva kuule Bärit, min pojke är jättestor väkivaltahomo. Men Ingmar, jag hörde att sun pojke är danssare i kansallisteatteri, JÄTTEKIVA kuule”! Siitä voiski sitten teryleenit täristen hipsiä mamman kaupunkilukaaliin katteleen FST:n tarjontaa ja juoda teetä 100 euron posliinikiposta. Sitten ku tää lehtokurppa jättää mulle sen 150 vuoden aikana haalimansa miljoonaomaisuuden, niin mä vittu perustan Turun keskustaan pienen viiksivahaputiikin, missä myytäis sillin hajusta viiksivahaa amisviiksille. Saispahan kerranki teinipojat retostella amitsun pihassa, miten on ainaki päässy lähelle ”naisnäkökulmaa”. Mein nuoruudessa vaan jouduttiin valehteleen ihan tuoksuttomasti.
Oikeesti mulla olis muutama hyvä idea, jota oikeesti vois mielessä pyöritellä yritystä aatellen. Eli siitä vaan sitten kaikki rikkaat mammat ja kottaraiset ilmottaa halukkuus mulle. HOMOKS en ala!

Taas meni sunnuntai mietiskellen ja kokkaillen texmex-munarullaa. AI että tuli niin namusta, notta kieli vallan turtu ;)! Eikä näkyny telkusta Ketonen&Myllyrinne, onneks olin katellunna ne ennakkoon ;)! Joten unta kuuppaan ja ootteleen tylsää måndagia!

Kait se olis lauantai. Ei kankkusta eikä mitää, PETTYMYS! Odotin, että kuukauden juomattomuudesta tulis edes vapina ja suu olis ku beduiinin sandaali. Ei, vaan jannu on täydessä ruumiin ja sielun voimissa keksimässä uusia jekkuja viikonloppuun. Sellasta tästä voipi päätellä, että maksa on täysin eheytyny ja neitseellinen kuin teinipojan viikset. Silti heitin sen legendaarisen lausahduksen; ”En juo vähään aikaan” (Vasta siis pääsiäisenä seuraavan kerran)! Ja sitten seuraavaks nenä pitkällä tietty kokeileen, että näkyykö telkussa kuva, jos vaikka Junger oiski kusettanu koko digijutun. Vitut näkyny, sinistä ruutua joka kanavalla!! Taas ois hyvä syy juoda ja kaksin käsin!

Illalla oli tulossa interkontinentaaleja vieraita Stadista, joten menuuta oli alettava kehitteleen.. Samaan aikaan mua odotettiin keilaamaan oikeita keiloja, eikä noita puolen litran maljakoita. Pakkohan se oli perua ja ehdottaa muutama erä keppipalloo, olinhan eilisestä sellasessa vedossa että!

Edisonissa sitten Samporetku sai mut houkuteltua maistelemaan belgialaisia oluita. Ku sain kuulla voltit, meinasin pudota jakkaralta. Viddu , 9% bissee lasista. Saatana, on siinä belgian munkki ollu nero, kun on laittanu bissen maun ja kossun vahvuudet samaan mukiin. Eipähän niillä oo siellä kaapu päällä muuta tekemistä, ku painia poikien kanssa setäpainia ja panna…olutta! Siellä ne sitten nauraa tooga hytkyen, ku suomipoika vetää kahdella mukilla överit. Jumalauta, eikä tässä vielä kaikki, seuraavassa putelissa voltit oli vielä styrkemmät. Mä päätin maistella vaan australialiasta hanavettä (Fosters), ettei mee puurot ja vellit kirjaimellisesti sekasin. Veikkaanpa, että just tollasista oluista on se sananlasku lähteny. Sellanen 11% on puuroo, ja tavallinen Lapista kannettu poronkusi sitä velliä. Ja siinä ei auta mennä todellakaa noi kaks juttua sekasin.

Otin rökälevoiton tökkimällä palloja pussiin, vittu mä oon iskussa. Suosittelen siis tipattomia muullekkin herrakansalle!
Kaupan ja alkon kautta oli lähdettävä, vaan en päässy himaan asti. Päätin alkosta osta ihan koristeen Grantsin viskilekan ja katella sitä illat pääksytysten kun telkustakaa ei tuu midn. Otin kauppakassit ja siirryn Wikkeltä suoraan Konttoribaariin. Sain houkuteltua sinne ystis- Suvin siihen asti, kun seura Hesasta olisi saapuva. Ehdittiin siinä parit sopat heittää tuulen suojaan, jahka tämä daami sai raijattua itsensä Konttorin yläkertaan. Yllättäen Suvi, tuo vähemmistöjen rinsessa, tunsi tämän seuralaiseni. Pienet on piirit sano mörkö, ja lähti piiriin. Juotiin mukit tyhjiin, ja suunnattiin neidon kanssa Vakken penthouseen. Mä aloin kokkaileen, neidon nauttiessa helmeileviä soffalla. Syötiin ja laittauduttiin uuteen tulemiseen, päätettiin siis lähtee katsastaan city. Bremeristä Edisoniin oli suunta, kunnes molemmilta oli puhti poissa. Lähdettiin takas Ghettoon, valojen sammuessa alko sormileikki ja herra osotti osaavansa silmäpelin lisäks kielipelit. Yksiössä kiljahteli naisen ”voitonriemu”!

Ps. Pitäsköhän tämä otsikko nyt sitten muuttaa telkuttomaks, tuon ratkeemisen takia....