...on 42. Ainakin kaikki Douglas Adams:n kirjallisuuden ystävät tietävät tämän.
Mutta voiko jonkun elämän tarkoitus olla vaikkapa moottoritien oikealla kaistalla körötteleminen 90 kmh siihen saakka, kunnes joku yrittää päästä ohituskaistaa myöten ohitse?
Ei ole kovinkaan harvinaista, että ohitustilanteessa ohitettavan auton kuljettajalle tuleekin yllättäen niin kiire, ettei ehdi jäädä ohitettavaksi, vaan kaasupoljinta pitää painaa sen verran reilusti, että ohituskaistalla ohitusta yrittävän on joko nostettava oma nopeutensa päätähuimaavaksi ja lakeja rikkovaksi tai tyytyä kohtaloonsa ja palata takaisin lähes ohituksen uhriksi jääneen taakse. Jälkimmäinen johtaa usein siihen, että lähes ohituksen uhri hidastaa ajonopeutensa taas entiselleen...Uusi yritys - sama lopputulos(?).
Toisille elämän tarkoitus on toisten ihmisten mustamaalaaminen vaikka väkisin, jos ei muuten meinaa onnistua. Tällöin toimintaperiaate on se, että kysytään mustamaalauksen tulevalta uhrilta kysymys, jonka vastaus on päätetty jo etukäteen. Havainnollistetaan kehittämällä vuoropuhelu henkilöiden A ja B välille:
A: Mitä mieltä olet tuosta miehestä tuolla? (osoittaa sormella kauppakassia pulkassa vetävää henkilöä D, joka kulkee yhdessä henkilön C kanssa)
B: En tiedä. En tunne. Tunnetko sinä?
A: En, mutta eikös olekin tyhmä?
B: En tiedä. En tunne. Onko sun mielestä?
A: Mutta eikös sun mielestä olekin tyhmää vetää kauppakassia pulkassa?
B: Saattaahan se olla, mutten tiedä tarkemmin miksi hän niin tekee ja voihan siihen olla ihan hyvä syy.
A: Sitähän minäkin. Ihan tyhmä.
Seuraavana päivänä henkilö A kertoo henkilölle C, että henkilön B mielestä kauppakassia edellisenä päivänä vetänyt henkilö D oli todella tyhmä jätkä. Henkilö C tietenkin tuntee henkilön D, joka hänen kanssaan oli edellisenä päivänä kauppakassia pulkassa vetäen kulkenut ja henkilö C kertoo henkilölle D, että henkilö B pitää tätä täytenä idioottina. No henkilö D oli vetänyt kauppakassia pulkassa, koska hänen toinen kätensä oli jännetuppitulehduksen vuoksi käyttökiellossa ja pulkan oli kaupan ovelle unohtanut hänen viisi-vuotias tyttärensä (henkilö e), joka oli rientänyt kaverinsa luokse leikkimään barbeilla.
Henkilö B ei tietenkään edellä mainittua voinut tietää, mutta eihän se tyhmyys-idea edes ollut häneltä lähtöisin vaan henkilöltä A, joka tietentahtoen tivaamalla kaivoi esiin sanat, jotka halusi kuulla.
Ja vaikkeivät sanat olleetkaan suoranaisesti sitä mitä piti, niin riittävän lähellä kumminkin.
Esimerkki lienee hieman karkea, mutta vilkkaammalla mielikuvituksella varustetut lukijat pystynevät löytämään myös muita versioita esimerkin tapahtumille...
Hitsi kun ihmiset ovat sitten typeriä. Tällä kertaa en viitsi edes tarkistaa oikeinkirjoitusta tai tekstiin mahdollisesti jääneitä asiavirheitä. Nyt ottaa vaan pannuun:)
Tuskin sä haluat tätä sun viimeistä karkkia? Ethän halua?
ps. kaksi kertaa kävin tätä kumminkin muokkaamassa...itse asiassa kolme, kun piti tämä post scriptumkin raapustaa - näpytellä siis...