soittelin eilen äitin kanssa. Ja sain ikäviä uutisia. Ukin tila on huonontunut jälleen. Ukilla on maksasyöpä, ja koska ikää on niin paljon, ei mitään erityisiä hoitoja ole. maksasyöpä on muutenkin vaikea syöpä, koska sitä ei oikein voi leikata.
Ainoa hoito mitä ukille nyt annetaan, on kivunlievitys ja se että laitetaan lisää verta. Toissapäivänä hemoglobiini oli tippunut 54 ja tiputettiin sitten 6 pussia verta. Tänään ilmeiseti taas joudutaan laittamaan lisää.
Äippä on koko ajan hälytysvalmiudessa, eilenkin pelästyi kun soitin yhdeksän aikaan. Lääkäri ei ole antanut ennustetta, mutta ilmeisesti tässä on kysymys enää viikoista , ellei päivistä. On niin paha olo äitin puolesta ja tätien puolesta,. Ja vaikka itse kuvittelin että osaan jo ammatin puolesta suhtautua asiaan, oli eilen itku tarpeen. Ja kun ensin iski se suru niin se veikin sitten mut täysin mennessään. Onneksi hempukka oli jo nukkumassa, ettei sen tarvitse ihmetellä miksi äiti on surullinen.
Unikaan ei meinannut tulla millään, ja kun se tuli unet olivat levottominta laatui. Uneksin että meidän psykomumo hakkasi mut mustelmille ( ja pahoille. mustelmia oli kaikkialla). Ja uneksin että kaverini oli joutunut sairaalaan kun oli wrestling-harjoituksissa hypännyt huonosti ja murtanut solisluunsa…Ja kaikkea muuta ahdistavaa ja outoa=/.
tämä aamu oli hitusen alavireinen, nyt on jo hitusen noustu surun yli, ja lähes tyytyväiseen, mutta hiljaistahan kyllä pitelee. Kuten äippäkin, meikäläinenkin on nyt hälytysvalmiudessa vain puhelimen soittoa odottaen….