Blogi

ilta töissä...

aamulla huomasin, kun tytön tarhalta tsippailin asemalle, että mun rakas mp3 oli jäänyt kotiin...pitkästä aikaa hiljainen matka=/....tylsää...

koko päivän mietiskellyt miittiä vaikka lauantaisia pileitä pitäisi suunnitella.onkohan mulla suorituspaineita=)? tai täyddellisyyden tavoittelua? kun kerrankin pääsee järkkäämään ihan kunnolla jotain isompimuotoista, haluaisi että kaikki on oikeasti täydellistä...heinäkuuhun mennessä olen hermoraunio=)...

huomenna on siivouspäivä, pitää puunata hima ja ostaa osa lauantain muonituksista, perjantaina sitten kamu tulee auttaan ostamaan ( ja etenkin kantamaan) loput ruokajutut. limuakin pitää ostaa useempi litra boolin takia. kaikesta muusta puhumattakaan...ehkä musta tulee hermoraunio jo lauantaina=)...

alkaa väsymys hitusen hellittämään otetta aivoista. eilen oli niin uupsahtanut olo että....silti ei saanut unta, vaan tuli valvoskeltua reippaasti yli puolenyön. 4 tuntia unta ja taas töihin. huoh...

tuli sitten repäistyä ja nyt suunnitteilla merirosvomiitti kesällä. mielessä pyörii kaikkea mitä pitää selvittää ja mitä ohjelmaa olisi jne...mitäänmuuta ei sitten aivopuolella liikukkaan juuri nyt=).

hempukka katselee uteliasta viliä hypnotisoituneena. kiva saad tyttö taas kotiin, eilen oli jo ikävä kun murun piti mennä isälleen sen pitkän päivän takia.tänään luetaan pitkät iltasadut=).

*haukotus*

järjetön väsymys on vallannut mut, jalat kipeenä ja masu myös=(...tulin puoli kahdeksalta duuniin, ja luulin pääseväni pois 10 yli kolme, mutta kuinkas kävikään. Keikkalainen tuli kännissä duuniin ja jouduin jäämään iltavuoroonkin sen sijaan. Ja tämä oli toinen kerta jo. Viimeksi oli toinen duunikamu joutunut jäämään yksin iltaan, kunnei saanut niin lyhyellä varoitusajalla enää ketään kaveriksi.
joskus kahdeksalta pääsen vasta poies täältä...pomo ollut koko aamun toimistossa, ja mä sinkoillut yksin tehtävien parissa. Kahvituksetkin hoidin yksin...ja sitten hippishei, alkoi puolukkapäivät ( tuo naisten kirous). Nyt koskee ja simmut painuu kiinni. Tai painuisi jos ehtisi istua, mutta töitä on aina vaan...
minä tahdon nukkumaan!!!!!!

morkkis on alkanut haihtua pikkuhiljaa...

eilen lähdin duunista oluselle, kuten mainostin, kalevaan ja mahdottoman hyvällä tuulella olin. Luin kirjaa ja nautin olutta ja hehkuin tyytyväisyyttä. Yhtäkkiä hupsahti kundi vastapäätä istumaan ja ihmetteli mitä luin. Kuulemma halusi tula tunkeilemaan, koska harvoin tapaa ihmistä joka lukee baarissa. Sattui nimittäin olemaan samanlainen kummajainen=).se palasi omaan pöytäänsä kunoltiin hetki höpötelty kirjoista. Sitten mä huomasin että takana olevassa päydässä istui yksi tytteli, ja myöskin kirjan ääressä=D. Loppujen lokusi me kohdattiin kaikki kolma baarin keskellä ja päätettiin pistää pystyyn anonyymit kirjatoukat ry=D...mahottoman mukavia tyyppejä.

parin tuopin jälkeen hyppäsin junaan ja matkasin malmille ja eikun siellä sitten yökerhoon. Siellä kohtasin pojan...ammatti laskuvarjohyppääjän. Juteltiin ja yksi asia johti toiseen ja sitten pussailtiin*wirn*. Se oli meillä yötä ja suukotti vielä aamulla lähtiessään. Ja siitä mulla oli morkkis, vaikkei kai pussailusta pitäisi semmoista tulla. Se oli tosi ihana, mutta suu liian kaukana. Joten en edes ehdottanut numerojen vaihtoa...nyt on huokausfiilis...

töissä kuitenkin ja kaippa kaikki on hyvin=)

mua ei pitäisi päästää ulos ollenkaan, vaan lukita tynnyriin loppuiäkseni.....

...duunipäivä ohi=D...hihhei...nyt tämä hepsankeikka lähtee kalevaan lukemaan kirjaa ja nauttimaan pari olutta=).yskäkin hellitti kun joi äklötyksen makuista yskänlääkettä ( loppui selvästi jo sen pelosta, että joutuisi ottamaan lisää=D...).*koputtaa puuta*

Aurasi väri on keltainen

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Keltainen voi olla hyvinkin ujo ja herkkä, mutta myös juhlien keskipiste. Hänellä on loistava huumorintaju, ja hän iloitsee saadessaan toisetkin nauramaan. Keltainen uskoo, että elämä on olemassa siksi, että siitä nautittaisiin. Hän rakastaa vapautta ja tarttuu hetkeen. Hymy huulillaan hän muistuttaa toisille, ettei elämää sen enempää kuin itseäänkään pidä ottaa liian vakavasti.

Työ ei keltaiselle ihmiselle ole muuta kuin ikävä velvollisuus, josta hän mieluusti kokonaan luopuisi - ellei ole sattunut saamaan itselleen työtä, joka on hauskaa ja kevyttä, ja jossa hän pääsee vapaasti totoeuttamaan itseään.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.

(tämä oli helmissä oleva testi, minkävärinen aurani on...
on tämä osittain oikeasssa=)...)

...kääk, sain juuri shokin=). Tuli tekstiviestiä ulkomailta...
tuossa alkuvuonna olin pupuliinan kanssa onnelassa tanssahtelemassa pöytien päällä ja mä tutustuin jossain vaiheessa iltaa kivaan kundiin, joka nyt sattui olemaan hollantilainen palkkasotilas.Ollut afganistanissa ja oli menossa jossain vaiheessa irakiin. sen kanssa juttelin koko yön sen hotellihuoneessa (hillitkää pervot mielikuvanne pusuttelua luk.ottamati oltiin kiltisti=)...) ja lupasin kirjottaa sille. Piti nähdä vielä, mutta en sitten kapulaltani jaksanut ja se lähti ilman että nähtiin enään. mun on pitänyt kirjoittaa sille, mutta...mulla on ollut mahoton kiire aina vaan, ja ei ole saanut aikaiseksi, vaikka se on mielessä pyörinytkin.

nyt se sitten viesti mulle=). ja viestin takaisin=). Silloin koetettiin, eikä viestit menneet perille, nyt ainakin sen viesti tavoitti mut. saa nähdä meneekö mun vastaus perille=).

mä en tiedä miksi olen punastunut=)...

rakas blogsuni, kolmatta päivää kipeenä, joskin alkaa jo helpottaa pikkuhiljaa. Tässä jo odottaa huomista, että pääsee töihin lepäämään, sairastaminen ei ole nimittäin iloa kun hempukka hilluu koko ajan eestaas. Hyvä äitiys ja sairastaminen ei käy yksiin=/.

Hempukka sai mut saamaan ensimmäisen (monista??) harmaista hiuksista, kun huomasin että se on piirrellyt sänkynsä aivan täyteen kuvia kynillä, sen lisäksi osan seinääkin...mä luulin että se vaihe olisi jo ohi...(optimisti vaiko vain tyhmä??). Laitoin saarnan matkassa sen kuuraamaan sänkyään ( teki työnsä laulellen), muttei saanut kuvia puhtaaksi. Pitää kai mun ostaa tärpättiä ja yrittää sillä. Seinästäkään ei irtoa ja nyt jännitän, joudunko maalaamaan sen ennen muutoa, jossen saa puhtaaksi (-> kallis paukku)...

mä olen saanut jotain aikaankin kun listailin bileideni ruokalistaa uuteen uskoon ja tein alustavan kauppalistan. Jo nyt näen itseni ensi viikon lauantai-aamuna hyörimässä keittiössä kieli essun alla, paistamassa, leipomassa, pilkkomassa, suikaloimassa, sekoittamassa ja stressaamassa.huokaus!