jokelan tapaus iski minuun pahasti. Samalla tavalla kuin konginkangas ja melkein yhtä paljon kuin tsunami. Heti minut luokiteltiin jeesustelijaksi.Jeesustelijaksi ,koska koko ajan maapallolla kuolee ihmisiä erinäisistä syistä, enkä niitä sure.
Kaksi päivää olen itkeskellyt tapahtunutta. Se on tragedia. Myötätunto ulotuu niin uhreihin, heidän omaisiinsa ja ystäviinsä, mutta myös ampujaan.Samoin kuin itsemurhan tekijät yleensä, hänkin varoitti aikaisemmin,, ja ne ilmoitukset olisi voinut joku ottaa vakavasti. Mutta kukaan ei tehnyt mitään. Hän jäi yksin. Jos joku olisi reagoinut jo ennalta tulleisiin viesteihin, tätä ei ehkä olisi tapahtunut.Jos joku ei olisi mielummin kuin määrännyt hemmetin radikaaleja masennuslääkkeitä kuin keskustelua IHMISEN kanssa , tätä ei ehkä olisi tapahtunut.
Suren turhia ihmmiskuolemia, ja suren myös ampujaa.Ei pysty kuvittelemaan kuinka yksin ja kuinka paskana hän on ollut, että näin voi tehdä.Vaikka ensin itsekin tunsin vihaa ampujaa kohtaan, nyt tunnen vain surua. Ääretöntä surua. Kaikkien uhrien puolesta.Ja myös luen tähän ampujan. Hänkin oli uhri.Yksi kuolleista.Etukäteis viesteillään hänkin pyysi ehkä apua, mutta kukaan ei auttanut. Tämä oli viimeinen mitä hänelle jäi. JOS joku miettii miksi hän ampui itsensä vessassa...tod.näk hän sanoi itselleen hyvästit samalla kuin ampui itseään, peiliin katsoen.
ehkä jokaisen tulisi nyt katsoa itseään peiliin ja todeta rehellisesti onko itse syyllistynyt kiusaamiseen tai syrjintään jne...vaikka olen ateisti, niin tähän toimii lause : kohtele muita, kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan....jo tällä voi ehkäistä paljon.
anteeksi kaikilta jotka kokivat liikaa jeesustelua, mutta kaikki tämä on suoraan sydämestä tullutta.