aika mateleeeee....

aika on ilmeisesti hidastunut, tai sitten kaikissa kelloisssa on jotain vikaa. yö menee ihmeellisen hitaasti eteenpäin. mulla ei kerrankaan ole oikein mitään puuhaa, ruoat on tehty, pyykit kuivaajassa, kierto vasta kolmelta, istu siis ja ihmettelen vain.

telkkarissa oli yhdessä ohjelmassa mies joka tiesi kuolevansa. Se itse ei ottanut siitä paineita, totesi vain että kaikkihan me kuolemme joskus, miksi murehtisin. Sen poika oli taas oli sille vihainen, vihainen koska hoitoja ei ollut ja vihainen koska isä otti kuolemansa niin kevyesti. Kävin miettimään miten itse ajattelisi jos saisi tietää että on vain kolme kuukautta elinaikaa. Kaikkihan reagoi asiaan erilailla, vaikka tiedän( !) koulukirjoista perinteisen kaavan, epäusko, viha, suru , epätoivo jne...siltikin...
esim. isäpuolellani on uusiutunut leukemia, ainoa toivo on saada sopiva kantasoluluovuttaja, mikä ei ole todennäköistä. Isäpuoli elää suht normaalia elämää, vaikka joutuu käymään hoidoissa, olemaan eristyksissä pienenkin kuumeen takia, ja on hyväksynyt sen että kuolee jossei nyt, niin ensi vuonna, tai 2 vuoden päästä tai...Äiti ottaa sen paljon raskaammin. ja vaikka olen pystynyt olemaan kauan ajattelematta asiaa, sairaalakäynnit on tihentyneet niin paljon että muakin alkaa pelottaa. Läheisten on joissain tapauksissa vaikeampi luopua kuin sairaan .
juu tiedän ei aina ( eihän kaikilla edes ole omaisia, tai jos on eivät välitä, ainakaan enen perinnönjakoa...). Kyllä tässä duunissa on tullut nähtyä kaikkea. Nähnyt kuolemaa läheltä, ja jotkut lähtee tyynenä, hyväksyen kuoleman. mutta toissavuonna joulun alla istuin 5 tuntia vain itseäni muutaman vuoden vanhemman rappeumataudin runteleman, liikuntakyvyttömän kundin vierellä ja kuuntelin miten se kertoi pelkäävänsä kuolemaa, kiroavan sitä, itkevän. Itse yritin vain olla itkemättä, mutta onnistun aika huonosti.Ensin yritti puhua, rauhoitella, mutta en halunnut valehdellakaan. Loppujen lopuksi istuin vain hiljaa ja silittelin ja olin lähellä ja yritin nieleskellä sitä itkua. Se oli vaikeimpia kokemuksia mitä on ollut tässä elämässä . Olisi pitänyt töistä päästyä juhlia pikkujouluja, mutta jostakin "kumman syystä" ei oikein huvittanut.

..että näin rattoisia ajatelmia sitten tänä yönä. oikea juhlien valopilkku...taidanpa mennä etsimään tekemistä jos saisi jotain valoisiakin ajatuksia mieleen. laiskuus ajaa näköjään vain liian vakaviin ajatuksiin.