rakkaus…..parisuhde…Parisuhteen tulisi olla molemminpuolista välittämistä, tukemista, huolepitoa,asioiden jakamista. Ja kuitenkin sitä huomaa olevansa tilanteessa jossa on ainoa joka antaa mitään.henkisesti, fyysisesti, materiaalisesti. Miksi ihmeessä sitä jaksaa näin, päivästä toiseen?? Lainaa rahaa, tue mua, soita sinä, pyydä sinä mua teille jos haluat…Koska tulisi aika jolloin itse voisi pyytää: saanko läheisyyttä, älä väistä mun kosketusta, sanoisit tai näyttäisit edes joskus, jos rakastat.Älä vetäydy pois kun yöllä makaat mun vieressä. Et pyytäisi aina rahaa, ja kun voisikin kertoa omastaa olostaan ilman riitaa, että haen vain huomiota.Miten ihmeessä tätä kestää??? tai ehkä kysymys kuuluukin,kauako tätä jaksaa…
Kauanko voi jaksaa rakastaa, jos ei tunne saavansa vastarakkautta.Tai kun jää itse yksin koska keskittää kaiken siihen toiseen, saamatta itse mitään.
On hyviäkin hetkiä, niiden voimalla jaksaa, mutta niitäkin on koko ajan harvakseltaan…Olisi varmasri helpompi yksin, mutta pitkän seurustelun jälkeen pelottaa olla yksin. ja kun toinen kuitenki on paras ystävä, rakastettu…kun vain tuntisi että itse olisi sille myöskin paras ystävä ja tärkeä. Mutta en tunne…Ja silti jaksaa vain toivoa että toinen muuttuisi samaksi ihmiseksi kuin oli ennen, vielä kuukausi sitten,,,
tiedän vain että näin ei voi jatkua…jotain on tapahduttava…