elämä voittaa...

paljon parempi olo kuin luulisi...tai odottaisi. Tällä viikolla aurinko alkaa pikku hiljaa paistaa.tai ainakaan olo ei tunu siltä, että haluaisi vetää itsensä jojoon.Huono henkinen olo pahentunut koko viime vuoden ja nyt kun päästää ulos kaiken ns.piilossa olleet ahdistuksen aiheet, jotka päässä on pyörineet, elo on helpompaa.viime viikot allekirjoittanut on elänyt melkein erakkona. Ei missään tekemisissä kamujen (paria lukuunottamatta) kanssa.Hirmuinen halu sulkea kaikki läheiset pois. Ja vain sen takia, että ei halua kenenkään huolestuvan tai murehtivan vuokseni.mielessä näinä viikkoina käynyt jopa itsemurha-ajatuksia, joskin tiedän, että sellaista en tekisi. ajatuksilleen ei voi mitään kun väsyy tarpeeksi.
hassua silti, vaikka ystävilta tullut viestiä olenko kuollut (kun en ole soitellut/viestinyt)niin kamuset joita malmilla näkee, ei huomaa eroa entiseen. No, ehken näytä sisimpiä tuntemuksia heille. Pelkkää hymyä ja suunsoitantaa. miksi? koska se miten tunnen ei kuulu kenellekään muulle kuin itselleni.toivon vain, että vaikka en ehkä keksi ratkaisua itseäni ahdistaviin pulmiin, niin sekin auttaa että tiedostan ne ongelmat...