sellaista on elämä...

tämä ilta ei ollut elämäni parhain. itkin kotona ja kuuntelin omniumia ( jota kuunnellaan vain tosi vihaisen tai tosi surullisena...inhoan bändin kitaristia, mutta myönnän että se osaa soittaa...) ja yritin meikata itkuisia simmuja jotenkin kuntoon. Todella vaikeaa kun kyyneleet vuotaa.

Lähdin sitten paikalliseen, kotona kaatui seinät päälle. Tytöt oli siellä ja neiti koala (armahin) töissä (kuten lady O:kin) ja ne huomasi heti että jokin on vialla. Ei ihme, hymyilen nimittäin lähes aina, ja nyt oli hymy kuollut ja kuopattu. Koalatar kysyi mikä on hätänä, En pystynyt puhumaan, pala nousi kurkkuun ja itkin...siinä baaritiskillä. ilta jatkui samoin suruisin tunnelmin. Pikku M ( joka taas kerran hengaili paikalla, ylläri) ihan huolestui. Kysyi multa, mihin hymy mun silmistä on hävinnyt. Olenhan mä pari kertaa ollut siellä allapäin, mutta nyt tytötkin ehtivät huolestua kun ei hymy irronnut millään. Ei todellakaan tehnyt mieli hymyillä. Pikku M yritti halata mutta en kestänyt sitä että joku koskettaisi mua.

Loppujen lopuksi kerroin sitten tytöille mikä mut teki niin surulliseksi. Kaikki kolme olivat sitä mieltä ettei mun pidä surra sitä, että joku vetää herneet nenään siitä, että mulla on ollut kundi luona yötä ja että olen pussaillut. Enhän mä edes seurustele. Ja kyllä mä tiedän että niinhän se on muttta loukkasin jotakuta silti vaikken halunnut.

Nyt alkaa jo helpottaa, näen taas realiteetit. Jos vaihtoehdot ovat kundi joka näkee mut pelkästään seksiobjektina tai kundi joka saattaisi oikeasti tykätä musta omana hankalana itsenäni; kumman haluan...vaikea kysymys? ei tod! =)

En tiedä mitä KP:n ja mun välillä tulee tapahtumaan, jatkuuko tämä suhde ja miten, mutta päivä kerrallaan ja ainakin sain tunnustuksen..."sä olet ihanin muija joka mulla on ikinä ollut"...=) ja tämä tunnustus vaikka ei olla oltu "sillain"...tämäkin kertonee jotain siitä kuka oikeasti tykkäää, kuka ei....

Kirjoitettaessa soi breakfest in tiffany`s...vanha on parasta=)