Kun legendaarinen Hotelli Kämp avasi ovensa uudelleen vuonna 1999, Helsingissä puhuttiin kulttuuriteosta. Esplanadin varrella seissyt ikonisella maineella ladattu hotelli oli ehtinyt olla poissa maisemasta vuosikymmeniä, ja sen paluuta pidettiin lähes symbolisena eleenä: Helsingin halusta asettua kansainväliseen kaupunkien joukkoon. Harva kuitenkaan tietää, kuka kulisseissa auttoi tarinan alkuun – eikä miten kaikki todellisuudessa tapahtui. Yksi noista avainhenkilöistä oli yrittäjä Mikael Bonsdorff.
“Minulle itsellenikin tuli yllätyksenä, että tarina on jäänyt suurelta yleisöltä pimentoon”, Bonsdorff kertoo.
Hän oli vuonna 2016 professori Laura Kolben Kämp: hotelli ja sen kaupunki -kirjan julkistustilaisuudessa Ritarihuoneella, kun havaitsi, ettei kirjassa mainittu tarkasti hotellin uuden tulemisen taustavaiheita. “Ystäväni Jukka Aminoff jopa kehotti, että minun pitäisi tallentaa asiat Kansallisarkistoon. Näin jälkipolvetkin tietäisivät, miten Kämp palasi Esplanadille.”
Yllättävä puhelu Istanbulista
Tarina alkaa 1990-luvun alusta, kaukana Helsingistä. Tuolloin Bonsdorff sai puhelun Istanbulista. Soittaja oli Suomen konsuli Erkki Tammivuori, hänen vanha opiskelutoverinsa St. Gallenin yliopistosta Sveitsistä.
“Erkki kertoi, että William Bauer, Istanbulin ja Ankaran Sheratonien toimitusjohtaja, halusi Sheratonin Helsinkiin ja oli antanut tehtävän sen selvittämisestä. Erkki soitti minulle. Vastasin saman tien, että se hotelli täytyy rakentaa Esplanadin varrelle – vanhalle Kämpin tontille.”
Tuo tontti oli tuolloin kaukana loistostaan: paikalla seisoi KOP:n uudisrakennus ja sen vierellä laaja parkkialue.
“Rakennuksella ei ollut oikeastaan järkevää käyttöä. Minusta tuntui ilmiselvältä, että Helsingin ikoninen hotelli ansaitsisi palata juuri siihen”, Bonsdorff muistelee.
Fuusioiden jäljiltä oikeat ovet avautuvat
Pian myös suuremmat yhteiskunnalliset liikkeet alkoivat pelata yhteen. KOP ja SYP fuusioituivat, ja rakennuksen omistus siirtyi SYP:lle. Bonsdorffilla oli kuitenkin yksi merkittävä kontakti: Merita-pankin johtaja Ove Ohlström. Hänelle Bonsdorff esitteli ajatuksen, ja Ohlström avasi ovet neuvotteluihin Sheratonin kanssa.
Ensimmäinen varsinainen tapaaminen järjestettiin vuonna 1995. Paikalle saapuivat Ohlström, kiinteistöalan vaikuttaja Heikki Hyppönen, Bonsdorff itse – ja joukko Sheratonin edustajia, jotka lensivät Helsinkiin yksityiskoneella.
“Suunnitelmat olivat suurisuuntaisia. Haaveiltiin WTC-tyyppisestä kokonaisuudesta: hotellista, ostoskeskuksesta ja virallisen maailmanportin kaltaisesta keskittymästä Helsinkiin”, Bonsdorff kertoo.
Pitkä tie unelmasta todellisuuteen
Rakennustyöt kestivät useamman vuoden. Lopulta, vuoden 1999 lopulla, Helsingin katukuva muuttui jälleen: Hotelli Kämp avattiin virallisesti uudelleen. Yhdessä hetkessä kaupunki palautti keskustaan osan identiteettiään – hienostohotellin, jonka nimi oli kulkenut kansainvälisessä matkailussa jo 1800-luvulta lähtien.
“Olihan se hieno tunne. Kämp ei ole vain hotelli. Se on osa Helsingin sielua, merkki siitä että tämä kaupunki kuuluu maailmankartalle”, Bonsdorff kiteyttää. “Minulle oli suuri ilo, että sain olla mukana tuomassa sen takaisin.”
Myöhemmin pankki luopui omistuksestaan ja hotellikokonaisuus siirtyi vakuutusyhtiölle, jonka omistuksessa se jatkoi toimintaansa. Mutta keskeinen tosiasia pysyi: Kämp oli palannut, vahvempana kuin vuosikymmeniin.
Helsingin kohtaamispaikka ja huomattava maamerkki
Kun astuu Esplanadin varrelta sisään Kämpin ovista, on helppo unohtaa, että hotelli oli pitkään kadoksissa. Sen paluu ei ollut vain liiketoimi, vaan myös kulttuurinen teko – osa sitä tarinaa, jossa 1990-luvun lama-Suomi haki uutta itsevarmuutta ja suuntaa kohti kansainvälistymistä.
“Yhden puhelun Istanbulista ei olisi luullut merkitsevän näin paljon”, Bonsdorff sanoo naurahtaen. “Mutta joskus historia rakentuu juuri pienten sattumien ja oikeiden ihmisten kautta. Kämpin kohdalla niin tapahtui.”
