Silly Salad

Saattaa herättää suuttumusta, ehkä hämmennystä, jopa hymyä tai mahdollisesti kaikkea samaan aikaan.

Havaintoja miehistä

Kautta aikojen on nainen nimetty mystisemmäksi sukupuoleksi. Olemme hankalia eikä meistä ota selvää. Halumme totta tosiaan ovat melko kimurantti juttu. Mutta entäs miehet sitten?

Mielestäni me naiset kuitenkin toimimme lopulta hyvinkin yksinkertaisella tavalla. Meissä on tavallaan erilaisia nappeja, joita painelemalla saa tietynlaisia reaktioita aikaan. Paina yhtä nappia ja me räjähdämme. Paina toista ja juoksemme perässäsi maailman ääriin. Ihastuessamme olemme sitoutuneita eikä kiinnostuksemme lopahda noin vain. Miehen kiinnostuksesta saa olla huolissaan vielä alttarillakin. Me siis todellakin olemme eri planeetoilta - miehet Marsista ja naiset Venuksesta.

Tämä ei siis ole mikään opas miehien ymmärtämiseen saatika pokailuun, sillä kirjoittajalla ei ole tarpeeksi kompetenssia puhua moisesta.

Kuinka miehiä isketään?

Ei mitenkään. Miehiä ei ehdi eikä voi iskeä. Paitsi tiskirätillä kasvoihin jonkun majorisen riidan päätteeksi. Miehet pokaa aina ensin. Ja siinä missä meitä naisia isketään ihan vain kusipäisellä käytöksellä niin miehiin se ei tehoa.

Kuinka mies pidetään kiinnostuneena?

Ei mitenkään. Ei siihen ole mitään keinoa. Ne joko tykkää susta tai sitten ei. Ihan sama mitä teet. Olen mm. vastannut viestiin sekunnissa, vastannut viikon päästä, jättänyt vastaamatta, odottanut seksin kanssa, ollut odottamatta, kertonut tunteistani, jättänyt kertomatta, ollut oma itseni, ollut olematta. Mukanokkelia kikkakolmosia. Kyllä te naiset tiedätte, kaikkihan tätä harrastaa. Mies voi menettää kiinnostuksensa sinuun, vaikka olisitkin vaikeasti saatavilla. Tai se voi säilyä, vaikka olisit kuinka helppo.
Yksi varma keino pitää mies itselläsi on sitouttaa hänet taloudellisesti. Toukka mahaan ja vingut häneltä 300 000 euroa johonkin tiilitaloon. Sekään ei tosin takaa kiinnostusta, mutta vaikeampi siitä on lähteä eli lopputulos on sama - sulla on mies. Älkää nyt vaan kukaan tosissaan tehkö näin!

Kuinka saat miehen jättämään sinut rauhaan?

Et mitenkään. Siihenkään ei ole mitään keinoa. Yrität olla liian innokas, esität umpihullua ja mustasukkaista naista, kerrot olevasi bipolaarinen, heittäydyt aivottomaksi, et vastaa viesteihin taikka soittoihin ja näyttäydyt toisen miehen seurassa. Siinä se silti on ja pysyy. Kuten sanottua; ne joko tykkää tai sitten ei. Teoillasi ei ole mitään merkitystä.

Miksi miehet pettävät?

Miehet ja naiset pettävät varmasti ihan yhtä paljon, mutta eri syistä. Naisen pettäminen tapahtuu usein siksi, että kotona jää vaille huomiota. Olo ei ole enää itsevarma. Toinen mies saa väliaikaisesti korjattua tilanteen, joskaan se ei silti ole missään nimessä yhtään sen hyväksyttävämpää.
Miehen pettämiselle ei monestikaan osata antaa mitään selitystä. Sellaista ei vain ole. Nainen kotona saattaa olla lähestulkoon täydellinen, mutta jotenkin sitä vain eksyy muuhun seuraan. Usein syy on siis täysi mysteeri. Miehet, miksi?

Kulttuurien välinen kuilu

Nykyajan deittiskene on muutenkin melko monimutkainen, mutta lisääpä siihen vielä erilaisten kulttuurien kombinaatio niin miesten ja naisten välinen kuilu kasvaa entisestään. Asun Englannissa, joka on siis tunnetusti oikea kulttuurien sulatusuuni. Lontoo etenkin. Ero suomalaisiin miehiin on valtava. Suomalaisella miehellä ei ole tarvetta esittää alfaurosta, mutta ulkomailla sitä tekee miltei jokainen. Tämä tuo pienen pikantin lisän, ja kivan twistin, miesten ymmärtämiseen. Jos siis ymmärsin mitään miehistä Suomessa asuessani niin nyt en ymmärrä sitten sitäkään vähää.
Suomalaisen miehen kiinnostus on melko helppoa huomata. Kuten sanonta kuuluu: suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Jos hän siis tekee kanssasi jompaa kumpaa tai parhaassa tapauksessa molempia niin hän on varmasti kiinnostunut. Ulkomaalaisten kohdalla se ei aivan toimikaan niin. Samat jutut puhutaan jokaiselle. Joskus on mahdoton tietää, että tarkoittaako toinen todella, mitä sanoo.
Suomalaiset naiset ovat tunnettuja harhaan johtamisesta. Olemme melko kohteliaita eikä juttelu vastakkaiselle sukupuolelle (taikka samalle) tarkoita vielä yhtään mitään. Jos meitä esimerkiksi kehutaan kauniiksi, vastaamme kiitos, vaikka todellisuudessa hieroisimme itseämme mieluummin hiekkapaperilla, kuin antaisimme kehujan tehdä sen puolestamme - ilman hiekkapaperia. Suomalaisena naisena tämä siis aiheuttaa aika paljon selkkauksia ulkomaalaisia deittaillessa. Vastaaminen tuntemattomalle miehelle saattaa johtaa riitaan. Aivan, kuten myös toisen miehen seuraaminen Instagramissa. Yhden neuvon miesten deittailemiseen voin antaa: mitä ikinä somessa teetkin niin älä seuraa ulkomaalaisen deittisi kavereita, vaikka olisitkin jo tavannut heidät. Tämä tarkoittaa automaattisesti, että olet kiinnostunut heistä. Muista! Älä. Jumalauta. Seuraa. Sen. Kavereita.


Mitä nainen haluaa?

Ja ei halua. Tai siis haluaa, mutta juuri oikeaan aikaan ja juuri oikealla tavalla.

Haluamme komean miehen, siis ainoastaan meidän mielestämme. Kaikista parasta olisi, kun hän ei herättäisi kanssasisarissa minkäänlaista vau -efektiä. Me haluamme esimerkiksi Hunks-tanssijan, mutta eroottisesta tanssiharrastuksesta olisi sitten ennen pitkää luovuttava. Kuka nyt stripparia haluaisi?
Haluamme tumman ja tulisen miehen, mieluiten kuitenkin suomalaisen. Haluamme pahoja poikia, linnakundeja ja moottoripyöräjengiläisiä. Parisuhteen alkaessa vaatisimme kuitenkin hylkäämään tuon rikollisen elämäntyylin. Haluamme tatuointeja, mutta ei liikaa! Pitäähän ne nyt pystyä peittämään. Me haluamme tyylikkään miehen, mutta ei liian tyylikästä, sillä saattaisimme itse näyttää homssuisilta. Mies ei missään nimessä saa viettää peilin edessä enemmän aikaa kuin me.

Me emme halua pitkätukkaista miestä - ellet sitten satu näyttämään Game of Thrones -sarjan Khal Drogolta. Emme halua juoppoa ja absolutistit ovat aivan liian tylsiä. Me emme todellakaan halua nössöä, perässä vedettävää miesystävää, mutta jos meitä komennellaan niin kundihan on ihan varmasti narsissi. Eiku... Mikä se mukamuodikas, pienehkön inflaation kokenut sana olikaan? Kaikkien naisten ex-poikaystävät on tällaisia. Siis narsisti!
Me emme pidä karvoista. Tosin karvaton mies näyttää ihan pojalta eikä sellainen käy päinsä. Miehen pitää näyttää mieheltä. Sellaiselta, joka puolustaa meitä taksijonossa kaikenmaailman humalaisilta, jotka yrittävät tarttua meitä paidansyrjästä. Nyrkkitappelu on silti ehdoton ei.

Haluamme menestyvän miehen, mutta ei niin menestyvää, että me voisimme jäädä vain kotiäideiksi. Mekin haluamme luoda uraa emmekä keskittyä kotona vain itseemme ja lapsiin. Me haluamme kotitöihin osallistuvan miehen, vaikka eivät ne kyllä osaa tehdä mitään oikein. Aina on vessassa se pirun kansi ylhäällä tai rulla väärinpäin.

Me emme halua tylsää miestä ja haluamme tehdä yhdessä asioita. Tosin älä vaan vie meitä lätkämatsiin tai kutsu kavereidesi kanssa pelaamaan pleikkaa. Ei meitä sellainen kiinnosta.

Me emme halua seksiaddiktia. Pornon katsominenhan kielii addiktiosta, eikö? Vai miksi niitä botoxipsykoosin partaalla heiluvia bimboja pitää tuijottaa netistä? Haluamme kuitenkin seksuaalisesti aktiivisen miehen, aina silloin kun se meille sopii. Haluamme kokeneen miehen, mutta suuri seksikumppaneiden määrä tarkoittaa, että kundihan on häntäheikki! Haluamme makuhuoneeseemme alistavan miehen, mutta fetissit ovat liikaa.

Me haluamme, että meitä kuunnellaan, vaikka kommunikoimme suurimmaksi osaksi huutaen tai vähintäänkin nalkuttaen. Meidän kanssa pitää keskustella. Kyllä, myös silloin kun pidämme mykkäkoulua. Haluamme kuulla sinun monologisi.

Mitä mies sitten haluaa?
Seksiä. Ne haluaa seksiä.

Paradoksaalista, sanoisinko. Naiset etsivät jotakin mystistä taruolentoa. Löydämme tällaisen miehen siis yhtä todennäköisesti, kuin lohikäärmeen tai yksisarvisen.

Hyperventiloivat voivat hengittää paperipussiin. Miesmakuhan on todellisuudessa kuin persreikä; jokaisella omansa. Kirjoittaja itse arvostaa suoraselkäistä, urheilullista ja intohimoista miestä eikä koe pornon katsomista ongelmana.


Voi valkoisen, lihaa syövän heteroihmisen maailmantuskaa

Kummalliseksi on tämä nykyajan touhu mennyt. Pupun ruokaa tuputtavat sekä sukupuoli-identiteettiään etsivät homostelijat yrittävät kilpaa viedä meiltä yltäkylläisiltä hedonisteilta ravintomme lisäksi myös naiseutemme ja miehuutemme. Hyi olkoon, häpeäisivät. Kyllä nyt ovat ilmastovouhotus ja sukupuolineutraalius menneet aivan liian pitkälle. Vai voisiko tämän sittenkin laittaa mamujen piikkiin?

Rakastan netin keskustelupalstoja, sillä löydän sieltä aina aiheen blogiini. Tosin ne saavat minut usein ajattelemaan, että Suomen tulisi sijoittaa enemmän rahaa mielenterveystyöhön. Miten näin sivistyneellä valtiolla voi olla vielä niin syvään juurtuneita mielipiteitä, että niistä ei suostuta edes tieteellisten faktojen valossa luopumaan?

Myönnän, että kuuluin itsekin vielä taannoin niihin ihmisiin, joiden mielestä on olemassa vain kaksi sukupuolta; mies ja nainen. Sitten tapasin jonkun viisaamman, joka minulle, seksuaalienemmistöön kuuluvalle valkoiselle heteronaiselle selitti, että tässä maailmassa on muitakin kuin minä. Ajatella. Päätin ottaa asiasta selvää, jotta en enää kailottaisi mielipidettäni vailla minkäänlaista kompetenssia, kuten olin tähän saakka tehnyt.

Kukkahattutätien termistöä

Sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat kaksi eri asiaa. Sukupuoli on anatominen ominaisuus. Biologisia, synnynnäisiä sukupuolia on kolme: nainen, mies ja intersukupuolinen.

"Joskus lapsen ulkoiset sukupuolielimet eivät ole yksiselitteisesti tytön eikä pojan. Tällöin henkilö on intersukupuolinen. Myös sisäiset sukurauhaset voivat olla välimuotoiset. Ihmiselle voi kehittyä sekä munasarjat että kivekset tai näiden välimuoto. Syy voi olla geneettinen tai se voi liittyä sukupuolihormonien epätasapainoon."

Sukupuoli-identiteetiltään voi sitten kokea olevansa esimerkiksi transsukupuolinen eikä tätä tule mitenkään sotkea seksuaaliseen suuntautumiseen. Seksuaaliselta suuntautumiseltasi voit olla kaikkea aina homosta panseksuaaliin. Sukupuolineutraalius taas pyrkii eroon perinteisistä sukupuolirooleista. Tämä on yllättävän monen ihmisen vaikeaa sisäistää. Johtunee kivikautisesta ja ahdasmielisestä ajattelutavasta sekä puhtaasta tietämättömyydestä.

Törmäsin tänään ilmiöön. Kyseessä on siis heteroihmisten uhriutuminen. Olemme niin itsekkäitä, että saamme sukupuoli-identiteettinsä kanssa painivien ongelmat käännettyä itseemme. Sillä aikaa kun transsukupuolinen haluaa vain kuulua osaksi yhteiskuntaa, väitämme, että sukupuolineutraalius vie meiltä oikeuden olla naisia taikka miehiä. Kyllä. Me kehtaamme uhriutua niiden ihmisten edessä, jotka kokevat syrjintää, väkivaltaa, kiusaamista ja vähättelyä sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Eikä unohdeta sitä faktaa, että ihmisiä tapetaan vielä tänäkin päivänä heidän erilaisuutensa vuoksi. Joku kuitenkin kokee asiakseen sanoa, että sukupuolia on vain kaksi. Sanoisinko, että jo on otsaa. Minä muuten arvaan, ketä te äänestitte presidentinvaaleissa.

Vegaanien tuputus

Tässä toinen aihe, joka saa monen valkoisen, lihaa syövän heteroihmisen niskakarvat nousemaan pystyyn. Kuormitamme maapalloa liikaa ja ilmastonmuutos on totta. Sen tietää jokainen. Toisia se kiinnostaa ja toisia ei. Ne, joita se kiinnostaa mutta eivät tee asialle mitään kokien siitä kuitenkin syyllisyyttä, ruukaavat ilkkua niille, jotka asialle jotain yrittävät tehdä. Suomalainen vegaani, joka kierrättää ja käyttää kaupassa asioidessaan kangaskassia saa eniten lokaa niskaansa. Auta Armias jos kyseinen tyyppi erehtyy neuvomaan muita tekemään saman. Helvetin tuputtaja. Tuputtaa nyt paskakikkareen kokoisessa maassa kasvissyöntiä ja muovin kulutuksen vähentämistä, kun Kiinassa on kaikki eniten päin persettä. Kaikista suosituin maneeri on tosiaan syyttää kiinalaisia. On siinä ripaus tottakin. Kiina varmasti kuormittaa maapalloa enemmän kuin piskuinen Suomi. Seuraavaksi mainitaan Intia. Sen jälkeen Afrikka ja Amerikka. Siitä tosiasiasta ollaan kuitenkin autuaan tietämättömiä, että suomalainen kuluttaa saman verran, kuin kuusi intialaista. Kolmanneksi, kun muuta ei enää keksitä, käännetään syyttävä sormi tuputtajaan. Varmasti tuputtaja käyttää pikamuotia tai vähintään sillä on lapsia. Toisin sanoen jos et elä jokaisella elämän osa-alueella ympäristöystävällisesti; olet tekopyhä. Kerrassaan hieno asenne.

"Lihansyönnin pitää vähentyä länsimaissa 90 prosenttia, jos haluamme välttää ilmaston vaarallisen lämpenemisen, toteaa Nature-tiedelehdessä julkaistu laaja tutkimus."

Tämä seuraava lause menee monelta ohi, sillä muutosta vastustavat näkevät tämän paatokseni vain tukehtumisena omaan paremmuuteeni. Sanon sen silti: en pyydä ketään itsenäisesti muuttamaan tapojaan. En vaadi, että kaikkien on nyt vaihdettava auto fillariin tai jäätävä Mallorcan sijasta lomalle koti-Suomeen. Sillä arvatkaa mitä? En ole sen parempi. Kierrätän kyllä enkä perusta muovipusseista, mutta en ole vegaani. Lisäksi lentelen vähän väliä tuolla kymppitonnissa metalliputkilla, joita lentokoneiksikin kutsutaan, ja kaahaan täällä Englannissa autollani pitkin emmerdalemaisia maaseutumaisemia päivittäin. En silti vastusta muutosta. Päinvastoin toivon sitä. Teen sen mitä voin ja olen onnellinen jokaisesta pienestäkin muutoksesta, jonka hallitus päättää ilmastonmuutosta ja ympäristöä ajatellen tehdä. Se lienee meidän suurimpana erona. En myöskään ajattele, että yksikään ympäristoteko olisi turha. Riku Rantala on alla seuraavassa linkissä osannut omat ajatukseni pukea sanoiksi. Linkki

"Järkevä ihminen ei mieti, voiko häntä rokottaa. Kyllä voi. Se suojaa häntä. Siitä huolimatta riittää ihmisiä, jotka testaavat omaa maailmankatsomustaan lastensa hengellä ja terveydellä. Joittenkin mielestä myös ilmastonmuutoksen tosipohjan voi selvittää ihmiskokein. Ei tehdä mitään. Kyllä se sitten selviää" kirjoittaa Jari Tervo tuoreessa kolumnissaan.

Niin.

Ja ennen kuin kukaan ehtii linkata mulle urlin johonkin Youtube-videoon, jotta nään kuinka saastaista Aasiassa todellisuudessa on niin säästän sinut vaivalta. Siellä yhden talven reppureissanneena totean, että jätehuolto todellakin on majorinen ongelma. Ei se silti poista meidän vastuutamme. Voisin verrata tätä baarissa työskentelyyn. Vuoron päätteeksi tietty siivotaan. Töissä on vuorovastaavia, baarimikkoja, blokkareita ja narikkatyöntekijöitä. Se kuka saa ensimmäisenä siivottua oman pisteensä, joutaa auttamaan muita. Ketään ei jätetä yksin pyyhkimään pöytiä tai tiskaamaan astioita, vaikka se työ ei välttämättä sille baarimikolle enää tässä vaiheessa kuuluisikaan.

Helppohan meidän on tosiaan täällä huudella. Suomalaisten heteroihmisten. Koemme biologisen sukupuolen omaksemme eikä meidän tarvitse osallistua ilmastonmuutostalkoisiin, sillä roskaavat kuitenkin kauko-Idässä. Toivottavasti näihin mustavalkoisiin ajattelutapoihin saataisiin hieman sateenkaaren värejä, ja mahdollisimman moni päättäisi vetää sen jääräpään pois perseestään.

Terveisin
kukkahattutäti, suvakkihuora ja vitun feministi


Traumatisoiko koululiikunta sinutkin?

Suomi vastaanotti suru-uutisia, kun koululainen sai sairauskohtauksen kesken liikuntatunnin. Tunnilla suoritettiin MOVE-mittauksia. Hän menehtyi myöhemmin sairaalassa. Tapahtuma on kirvoittanut keskustelua koululiikunnasta ja kyseisistä testeistä. Molemmat ovat tapahtuman myötä saaneet valtavasti kritiikkä, ja monet kertovat koululiikunnan jopa traumatisoineen heidät.

Olen ilmeisesti jokseenkin onnellisessa asemassa, sillä pidin aina koululiikunnasta. Liikuntamuodolla ei ollut merkitystä, kaikki oli nastaa. Hiihto, jääkiekko, pesäpallo, yleisurheilu, telinevoimistelu ja suunnistus. Toki olin lahjakas liikkuja, mutta eikö se yleensä kouluaineissa toimikin juuri niin, että siitä jutusta nautit, jossa olet hyvä? Ei siis ihmekään jos ei liikunta ole kaikille maittanut. Itse sen sijaan inhosin matematiikkaa.

"Mun koko koululiikuntaa ala-asteelta lukioon leimaa se, että opettajat eivät koskaan opettaneet mitään eikä mitään harjoiteltu, mutta silti olisi pitänyt maagisesti osata ja tuloksia mitattiin."

Kävin asiasta siis keskustelua. Numeroarvioinnista tulisi liikunnan osalta kuulemma luopua. Kysyin, miksi ihmeessä? Yllätyksekseni moni kokee liikuntatuntien olleen infernaalista tuskaa. Arviointi perustui valtaosan mukaan testeihin eikä kukaan vaivautunut opettamaan.

"Koululiikunnan päätavoite on ehdottomasti siinä, että lapsi löytää liikunnan ilon. Pelkillä suorituksilla ja numeroarvioinnilla se ei ole mahdollista."

Totta. Kaikilla numeroarviointi ei toimi motivaattorina. Mahdollista ei ole myöskään se, että kaikki tykkäisivät liikunnasta. Tai matematiikasta. Omalla kohdallani siitä todisteena komeilee peruskoulun päättötodistuksessa ainoa kutonen, nimittäin kemia. Muistan kyllä, että meidän koulussa oli paljon lapsia, joita ei kiinnostanut osallistuminen tuon taivaallista. Aivan sama kuka opetti ja mitä.
En siis näe, että ongelma poistuisi numeroarvionnin vaihtuessa esimerkiksi "suoritettuun" tai "hyväksyttyyn". Eikö opetusmetodeihin ja arviointiperusteisiin tulisi ennemmin puuttua?
Opettajat alleviivaisivat, että mittauksissa kilpaillaan itseä eikä naapurin Pekan poikaa vastaan. Kiusaamiseen pitäisi ehdottomasti puuttua. Arviointi tulisi suorittaa kehityksen ja aktiivisuuden perusteella. Opettajat huolehtisivat, että kaikille opetettaisiin oikea tekniikka - lajissa kuin lajissa. Kannustamista unohtamatta.

"Mä tykkäsin koululiikunnasta muuten, mutta nää kaikki testit sai mut tuntemaan itseni tosi huonoksi ihmiseksi ja epäonnistujaksi. Näistä tuli vaan paha mieli."

Kuulemani mukaan testit ovat osa Liikkuva koulu -hankkeen MOVE-mittauksia, ja kuuluvat nykyisin opetussuunnitelmaan. Tässä mittauksessa seurataan lasten ja nuorten toimintakykyä eikä niinkään suorituskykyä. Halutaan selvittää, että pystyykö meidän lapset enää edes kyykkyhyppyihin. Liikkuuko jokin muukin vartalon osa sen älypuhelimen näyttöä selaavan oikean käden peukalon lisäksi. Mielestäni erittäin hyvä idea, mutta totta tosiaan, kovaa kyytiä saavat nyt keskustelupalstoilla nämä mittaukset.
Tapaus on erittäin valitettava, mutta terve lapsi ei kuole liikuntaan. Mittauksia verrataan jopa rääkkäykseen. Kyllä. Juokseminen mielletään nykyään rääkkäämiseksi. Kritiikki testejä kohtaan on mielestäni hieman epärelevanttia.

Mitä tästä saatiin niin yksi tekosyy lisää olla liikkumatta. Todennäköisesti traumatisoituneet eivät olisi muutenkaan tykänneet liikunnasta. Milloin se olisi astma, milloin polvi. Toisinaan se olisi kivan harrastuksen uupuminen, mutta seuraavassa lauseessa kuitenkin todettaisiin, että ei olisi edes aikaa kun on lapsia. Nyt se onkin sitten traumat jättänyt koululiikunta.
Aikuisiällä se on jokaisen oma asia liikkuuko vai ei, mutta olen hieman skeptinen kuunnellessani selityksiä.
Itse olen telonut polveni niin monta kertaa, että ihmettelen kuinka pystyn edes kävelemään. Eturistisiteeni on kokonaan poikki ties kuinka monetta kertaa tällä hetkellä, mutta tiedättekö mitä? Pelaan silti silloin tällöin tennistä. Käyn 3-4 kertaa viikossa salilla ja lenkkeilen. Kärsin myös rasitusastmasta, olen siitäkin huolimatta entinen jääkiekkoilija ja jenkkifutari. Ihminen on jumalauta käynyt Kuussakin, kyllä se pystyy koululiikunnan aiheuttamat traumat jättämään taakseen jos niin päättää. Se niistä tekosyistä sitten.


Mutta mitä tapahtui feminismille?

Vitun feministit, muistan joskus ajatelleeni. Erikoinen ajattelutapa, olenhan nainen. Miksi kukaan nainen olisi antifeministi? Johtunee tiedon puutteesta, yleistämisestä ja ympäröivistä ihmisistä.

Samalla tavalla, kuin Viidakkokirjan Mowgli kasvoi susien kanssa, vartuin minä poikien seurassa. Olin liian raju tyttöjen leikkeihin. Teininä kiinnosti jääkiekko, parikymppisenä juominen. Tytöt ei pääsääntöisesti osanneet kumpaakaan, joten oli luonnollista hakeutua poikien seuraan. Pojilta, ja sittemmin miehiltä, tuli omaksuttua erilaisia ajattelutapoja, lähinnä itselleni haitallisia. Yksi niistä oli sukupuolisovinismi, nimenomaan kanssasisaria kohtaan. Hullua, eikö?

Vielä taannoin luulin, että kaikki feministit ovat menkkaverellään pääsiäismunia maalaavia karvapilluja. Katrisorsia ja marianordineja. Imettävät lasta samalla, kun harrastavat seksiä. Vihaavat pääsääntöisesti miehiä ja päälakea koristaa se paljon puhuttu kukkahattu. Loukkaantuvat keskustelupalstoilla kilpaa ja polttavat ringissä rintaliivejä. Kuinka väärässä olinkaan.

Ääriajattelijoiden vuoksi kyseinen aate on saanut eräänlaisen stigman. Aivan kuten terroristien takia tuomitaan koko islamin uskonto. Kukaan ei uskalla enää julistautua feministiksi leimautumisen pelossa, ja jäljelle jäävätkin ne kaikista äänekkäimmät radikaalifeministit. Ei ihmekään jos mielikuva feminististä on hieman negatiivinen.

Oikeasti feministit ajavat tasa-arvoa. Feministi ei syrji ketään sukupuolen, ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen, iän tai yhteiskuntaluokan vuoksi. Feministi ei aja vain naisten asioita. Mieskin voi olla feministi. Feministille on okei jos ajat säärikarvat. On myös okei olla ajamatta. Feministin mielestä naisten ei tarvitse kasvattaa pitkää tukkaa tai pukea korkokenkiä voidakseen näyttää naiselta. Mies on mies vaaleanpunaisessakin paidassa. Feministi ei näe mitään väärää siinä, että tyttölapsi haluaa tulla automekaanikoksi. Feministi ei näe mitään väärää siinä, että poikalapsi haluaa ballerinaksi.

Jos maltilliset feministit rohkenisivat jälleen julistautua feministeiksi, ehkä netin keskustelupalstat rauhoittuisivat. Ehkä naisvihaajat katoaisivat - ainakin meidän naisten keskuudesta. Liike saisi jälleen järkeviä keulakuvia. Uusia minnacantheja.


Naiseuden sietämätön vaikeus

Veljet, jos menkat ja naisen vartalossa tapahtuvat muutokset ovat mielestänne ällöttäviä puheenaiheita, lopettakaa lukeminen.

Kuukautiset

Kiertoni pituus on noin 29-31 päivää. Vaihtelee. Tiedättekö, kuinka monta päivää kuukaudesta tunnen oloni täysin normaaliksi? Lasketaan.
Noin 6-7 päivää ennen kuukautisia alkaa kiukuttaan. Sen huomaa heti aamulla, kun herätyskello soi. Herätysääni vituttaa. Tekisi mieli lennättää puhelin lattian läpi alakertaan. Sitten vituttaa, kun joku sanoo huomenta. Vituttaa, vaikka aurinko paistaa. Vituttaa, kun kello on vasta 9 aamulla. Tätä kestää noin 2-3 päivää. Onnea kanssaeläjille.
Menkkaraivon jälkeen tulee ylensyönti. Mielihaluja on monia. Sokeria ja suolaa vuorotellen. Tätä seuraa epämiellyttävä olo ja järkyttävä turvotus. Mun vatsani pystyy tuon turvotuksen vuoksi venymään samoihin mittoihin, kuin viimeisillään olevan naisen raskausmaha. Seuraavana aamuna vessassa voisi sotkun seurauksena käynnistää rikostutkinnan.
Eipäs unohdeta kipuja. Niihin ei toisinaan auta edes morfiini, vaikka sitä tykittäisi suoraan suoneen. Kivut kestävät 1-2 päivää.
Hilloviikkojen loppu häämöttää, mutta vielä on kummallinen olo. Saatan pillahtaa itkuun mitä hulluimmasta syystä. Viime vuonna muistan hakeneeni Mäkkäristä ruokaa. Odotin pihalla autossa tilaustani. Satoi räntää. Naistarjoilija toi tilaukseni autoon, ja hänellä oli yllään ainoastaan t-paita. Nainen näytti olevan kylmissään. Tästä liikuttuneena tirautin muutaman kyyneleen naisen poistuttua.
Viikko kuukautisten jälkeen olo on normaali, kunnes tulee ovulaation aika ja PMS-oireet palaavat muutamaksi päiväksi. Päivät ovulaatiosta kiukkuun ovat normaaleja. Niitä on kaiketi yhteensä siis noin 12 päivää kuukaudesta. Voi tätä naiseuden ihanuutta!

Ehkäisy

Tuota edellistä hormoonisoppaa voi vielä hämmentää ehkäisyllä. Hormonaalisella ehkäisyllä katoaa siis loputkin normaalit päivät. Lisäksi hormonaalista ehkäisyä käyttävät naiset alkoholisoituvat muita herkemmin. Saatat myös saada muutaman selittämättömän lisäkilon. Ehkä jopa kymmenen. Ei kiitos.

Seksi

SITÄ ei saisi koskaan tehdä liian aikaisin. Ei myöskään liian myöhään. Tämähän on nimenomaan naisten ongelma, sillä miehet ovat lähinnä vain primitiivisen paritteluvaistonsa varassa täyttä häkää kohti haaroväliämme höyryäviä junia. Vastuuta sen oikean hetken etsimisestä ei voi jättää miehille. Olettaen siis, että kyseessä on heterosuhde. En tiedä, miten lesbot ja homot toimivat. Ei ole kokemusta.
Jos SE tapahtuu ekoilla treffeillä - helppo. Kuukauden päästä oletkin jo pihtari.
SE luo siis paineita. Ja auta Armias jos unohdit sheivata, tai ehkä sheivasit eilen, mutta olet reisiä myöten täynnä punaisia pilkkuja. Kesken SEN näet nännissäsi mustan karvan. Rukoilet, että mies ei huomaa. Mietit sitä sitten koko session ajan. Hyvästi orgasmi.

Harva mies tietää, mitä naisen kehossa tapahtuu SEN jälkeen. Miehet käyvät pesulla ja that's it. Naisilla "toipuminen" kestää tovin ja joskus siitä seuraa joku infektio. En siis puhu sukupuolitaudeista. Monen mielestä kauhean ällöttävää, mutta meille se on valitettavasti arkipäivää. Normaalia siis. Sen lisäksi, että tuolta meidän haavastamme valuu vertaa, niin siellä on tosiaan muitakin vaivoja. Hiiva ja bakteerivaginoosi. Jälkimmäisen saa, kun keho yrittää parantaa pH-arvojamme takaisin normaaliin tilaan SEN jälkeen. Hiivasta seuraa infernaalinen kutina, ja jos joku vielä vuonna 2018 miettii, että mistä se kalan haju tulee niin tästä jälkimmäisestä löytyy syy. Hyvin epämiellyttäviä vaivoja. Molemmat ilmestyvät suurimmaksi osaksi meistä riippumattomista syistä. Vähintään toinen näistä vaivoista on joka Jumalan naisella ainakin kerran elämässä, ja epäonnisilla vähän useammin. Yleensä molemmat, sillä antibioottien parantaessa bakteerivaginoosia, seuraa antibiooteista hiiva. Mahtavaa, eikö?

Slut-shaming

Seksuaalisesti aktiivinen mies on viileä tyyppi. Nainen taas tavaraansa tarjoava jakorasia. SEN harrastaminen on vain miesten ja parisuhteessa elävien etuoikeus. Ajatella, että vielä tänä päivänä suurin osa ihmisistä omaa kyseisen ajattelutavan. Arvatkaa mitä? Keskiaika soitti, haluaa ajatuksensa takaisin.

Raskaus ja synnytys

Ei toistaiseksi löydy omakohtaista kokemusta, mutta kuulopuheiden perusteella esimerkiksi synnytys saattaa sisältää ihmispaskaa, välilihan repeämistä, tikkejä, arpia, verta ja paljon kipua. Tuleva äiti uhraa ja vaarantaa oman kehonsa synnyttääkseen lapsen. Mitä tekevät miehet? Juhlivat jumalauta varpajaisia. Miksi? Siksi, että ovat onnistuneet tyydyttämään omat tarpeensa, ja sitten siinä samalla joku miehen siittiöistä on sattumalta löytänyt munasolun. Nainen kantaa tätä siittiöstä sikiöksi ja sitä kautta vauvaksi kehittyvää ihmisen alkua sisällään yhdeksän kuukautta, ja lopulta synnyttää sen 3-5 kiloisen mötkön joko alakautta tai keisarinleikkauksella. Kyllähän isä ansaitsee alkoholilla kyllästetyt bileet. Itse hukuttaisin tämän perinteen Kyllikki Saaren kanssa sinne surullisen kuuluisaan suohautaan.

Yhteenvetona: naiseus on nastaa huolimatta kaikesta edellä mainitusta.


Instagram - se kaikista kuumin seuranhakupalvelu

Instagramista on mitä ilmeisemmin tullut uusi Tinder. Siellä ovat sekä vapaat että varatut. Jotkut tietämättään, sovellushan oli alkujaan tarkoitettu ihan muuhun käyttöön. Olkoonkin varatun henkilön yhteystietoluettelossa vieraan miehen tai naisen puhelinnumero, mutta jos olet erehtynyt painamaan tämän suositun kuvapalvelun seuraa-painiketta, on se sitäkin suurempi vääryys. Tämä on kaiketi monen mielestä verrattavissa Tinderin pyyhkäise oikealle -toimintoon. Piileekö tässä sitten joku totuuden siemen?

Selaan Instagramia. Vierailen profiileissa, joita en kuitenkaan seuraa. Miksi? En ole niitä ihmisiä, joilla on monta tuhatta seurattavaa. Haluan, että feedini täyttyy ihmisistä, jotka tunnen tai tiedän. En ole kovin kiinnostunut tuntemattomien elämästä - olipa kyseessä sitten Dan Biltzerian tai Kylie Jenner. Seurauspyyntö kohdallani voi tarkoittaa montaa asiaa. Olen ehkä kiinnostunut elämästäsi, en (välttämättä) niinkään sinusta. Ehkä tunnemme jostain. Mahdollisesti haluan tutustua. Älä kuitenkaan ota sitä vielä lupauksena avioliitosta tai juokse kertomaan kavereillesi, että täältä suunnalta on osoitettu kiinnostusta.

Selaan taas Instagramia. Löydän visuaalisesti miellyttävän kuvan ja painan "tykkää". Yleensä ymmärrän vasta tämän jälkeen katsoa kuvan lataajan profiilia ja nimeä tarkemmin. Joskus se on nainen, joskus mies. Tämäkään ei siis vielä ole kutsu soidinmenoille. Kaksi peräkkäistä tykkäystä samaan profiiliin saattaisi jo ollakin. Kolmella haluan ehdottomasti kyseisen henkilön huomion. Tätä kirjoittaessani ymmärrän, kuinka hiuksenhieno se ero onkaan.
Instagram-käyttäytyminen on nykyään verrattavissa flirttailuun. Seuraaminen on kuin harmiton hymy - ei tarkoita vielä yhtään mitään. Tykkäykset ovat niitä katseita, joita vaihdetaan vähän kauempaa. Mitä enemmän tykkäyksiä, sitä pidempiä katseita. Lopulta tulee kliimaksi eli keskustelu ja se on sama, kuin liukuminen Instagramin direct-viesteihin. Tässähän ei sinänsä ole mitään pahaa - paitsi jos olet varattu.

Sain viime viikolla seurauspyynnön henkilöltä, jota en tunne. Selasin profiilin ja hyväksyin pyynnön. Pian sain kasan tykkäyksiä. Selasin profiilin uudelleen. Löysin muutaman kuvan tyttöystävästä. Ei jatkoon. Muutaman päivän päästä sain directiin samalta henkilöltä ulkonäköäni imartelevan kommentin. Englannissa tätä kutsuttaisiin termillä "pre-cheating". Käytännössä verkot heitetään vesille ja katsotaan tarttuuko joku syöttiin. Periaatteessa tässä ei vielä tapahdu pettämistä, mutta kiinnostuksen kohteen näyttäessä vihreää valoa, siihen ollaan kuitenkin valmiita.
Tätä ennen päädyin itse tilanteeseen, jossa jouduin selittämään tapailemalleni miehelle, että miksi seuraan hänen ystäviään Instagramissa. Vedin kahvit väärään kurkkuun. En osannut vastata oikein mitään. Hämmennyin. Olin tavannut ystävät muutamaan otteeseen, joten heidän tullessa vastaan Instagramissa, klikkasin vain seuraa -painiketta. En ajatellut asiaa sen enempää, sillä mitään ajateltavaa siinä ei puoleltani ollut. Ilmeiseti sillä on ollut heille kaikille jokin suurempi merkitys. Siitä asti olen pyöritellyt mielessäni tätä aspektia. Tällaisia ne meidän parisuhdeongelmat nyt sitten tänä päivänä ovat.

Edellisiä kirjoituksiani voi selata osoitteesta https://sillysalad.blogspot.com.