TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on ravintola.
Pacific7 on Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva ravintolakokonaisuus. Baarin puolella rentoa menoa ylläpitää vaihtuva tarjonta live-musiikkia ja urheilua isoilta screeneiltä. Päivisin rauhallisessa ja tilavassa ravintolassa tarjoillaan noutopöytälounas ja lounasajan ulkopuolella listalta löytyy mainio kattaus runsaita annoksia, joissa vilahtelee erilaisia etnisiä makuja. Ruokalista on napakan tiivis, mutta valinnanvaikeus iskee silti. Haluamme kaikkea!
Palvelu ravintolassa on erinomaisen huomaavaista, mutta silti rentoa. Meille annetaan hyvin aikaa tutustua listaan ja siihen kehotetaan paneutumaan rauhassa Ron de Jeremyn kanssa. Pacific7:n erikoisuuksia on drinkeissä käytettävät Ron de Jeremyn ginit ja rommit. Ginipohjainen drinkki tarjoillaan kalamaljaa muistuttavasta lasista ja sekaan lisätään tonic-vettä, rosépippuria, kanelia sekä appelsiininkuorta. Joulukausi maistuu myös toisessa juomassa, johon Ron de Jeremyn 15-vuotias XO-rommi saa seurakseen glögiä, karpalomehua, sitruunaa ja limeä. Juomavalikoima on muutenkin oikein mainio, erikoisoluina hanasta suositellaan lakritsa-portteria tai vehnäolutta, jotka ovat molemmat suomalaisia.
Ruokalistasta on vaikea valita mieleisiä ja päätämme syödä vähän kaikkea. Alkuun pyydämme kokoamaan annoksen listan snacks & sides -osiosta. Pöytään kannetaan rapeita perunankuorista tehtyjä sipsejä, pikkelöityjä kauden kasviksia, rapeaksi paistettua kukkakaalia sekä steam buneja. Bunit maksavat 8€ ja muut sivusyömiset hyvin maltillisesti 3,5€ kappale. Koska naposteluun tarkoitetut sormisyötävät eivät ole annoksina erityisen isoja, otamme alkuun myös keittiöstä suositellun Kingi beeffi -salaatin (15€). Salaattikaan ei ole suurensuuri ja se toimiikin parhaiten juuri snacks & sides -annosten rinnalla tai pieneen nälkään. Ruokaisuutta annokseen tuo pohjalta löytyvä perunasalaatti. Annos on kaunis ja kesäisen keveä, jopa raikas, vaikka liha onkin nimensä mukaisesti annoksen kingi. Myös salaatissa on käytetty hyväksi pikkelöityjä kasviksia, joissa on mukavan miedosti makua. Etikka ei hallitse liikaa vaan kasvikset ovat peräti hieman makeita.
Pienistä sormisyötävistä koottu annos näyttää turmiollisen houkuttelevalle ja ulkonäön lisäksi myös maussa on kaikki kohdillaan. Perunankuoret ja kukkakaalit ovat pelkistetyn yksinkertaisia ja niiden kanssa tarjoiltavat lisukkeet toimivat hyvin; tahini on sopivan mieto ja sen pähkinäisyys on kukkakaalille mainio makupari. Perunankuoria on kiva dipata aioliin sekä korianterimajoneesiin, jossa korianteri tulee esiin mukavan mietona. Ja ne Steam Bunit! Useita höyrytettyjä possusämpylöitä elämänsä aikana syönyt avec ei ylisanoja säästellyt. Kertoipa hän Pacific7:n versioiden maistuvan melkein samalle, kuin millaisia saa New Yorkin parhaimmista bun-paikoista korealaisten kokkien tekeminä. Alkuun kaadettu Jacob's Creek Reserve Barossa Riesling toimii mainiosti annosten kanssa.
Alkuruokien ollessa pieniä ja aika keveitä, ovat pääruoat eri maailmasta. Annokset ovat isoja ja tuhteja. Perinteinen meksikolainen kanapata, Pozole (19€), hurmaa kirpeydellään. Maku on todella raikas, vaikka avokado, smetana ja maissi tuovat ruokaisuutta annokseen.
Lohiannoksessa (21,50€) riittää syömistä. Kala on hyvää, se on grillattu kivasti ja sitä on paljon. Kalan kaverina on käytetty trendikkäästi myskikurpitsaa ja lehtikaalia. Punaviiniksi suositellaan Jacob's Creek Reserve Barossa Shirazia, joka sopii pääruoille erittäin hyvin.
Koska jo alusta alkaen ilta lähti överimmälle linjalle, annetaan sen jatkua. Talon burgereita kehaistaan erinomaisiksi, joten pitäähän sitäkin kokeilla. Savupekonihillokkeella kruunattu hampurilainen toimii ja hilloke tekee burgerista mehevän erilaisen. Savun maku on silti maltillinen, sitä ei ole liikaa. Tämäkin annos on iso, nälkä lähtee varmasti.
Pacific7 on tähän asti ylittänyt odotuksensa annos annokselta, eivätkä jälkiruoatkaan tuota pettymystä. Xoxocolate -kakku (9€) kolmesta suklaasta ja maapähkinävoista on kunnon pähkinäpamaus! Maapähkinämousse on ihanaa; yhtä aikaa makeaa, suolaista ja rasvaista. Vaniljajäätelö on tarpeellinen lisä ja se raikastaa annoksen. Toinen jälkiruoka, valkosuklaata, vadelmasorbettia ja lakritsia sisältävä Lèlle (6€), on täysi kymppi. Valkosuklaa-namelaka ei korostu liian makeana, sillä vadelmasorbetti tuo sen rinnalle raikkautta ja lakritsa suolaisuutta. Paahdettu valkosuklaa kruunaa kaiken, se rouskuu kivasti hampaissa muuten pehmeässä annoksessa. Näitä on pakko päästä maistamaan pian uudelleen!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tällä kertaa vierailumme kohteena on luolaravintola Caverna, joka on erityisen kuuluisa brasilialaisista churrasco -lihavartaistaan ja japanilaisesta teppanyaki -kokkaustavastaan. Churrasco on brasilialaistyylistä grilliruokaa, joka valmistetaan erityisessä grillivartaassa ja sana teppan tulee japaninkielisestä sanasta rautalevy ja yaki tarkoittaa grillattua tai friteerattua. Kokki valmistaa siis annoksen kuuman rautalevyn päällä, yleensä asiakkaan nähden.
Sen lisäksi, että ravintolassa on tietojemme mukaan pohjoismaiden ainoa churrasgueira eli varrasgrilli, sekä churrasgueiro, vartaita valmistava kokki, on saliin palkattu myös pasadore, joka kiertelee salissa vartaan kanssa, veistäen siitä lautasellesi haluamasi kokoisia annoksia.
Saapumisestamme lähtien, koko ilta tuntuu siltä kuin olisimme ulkomailla ja päätyneet lomakohteemme suosittuun ravintolaan. Ensin sitä saapuu hieman hämmentyneenä hyvin valoisaan kellarikerrokseen, etkä oikein tiedä miten kaikkeen tulisi suhtautua ja seuraavaksi löydät itsesi opastetulta turistikierrokselta!
Ja ennen kuin huomaatkaan, olet pulassa ylitsevuotavan ruokatarjonnan kanssa! Sillä se, jos mikä, on noutopöytäruokailun haaste: miten selviän tästä ilman, että syön liikaa ja miten varmistan, että osaan valita ruokataivaasta juuri ne parhaat herkut? Onneksi ravintolapäällikkö Antti Ruotanen oli antanut hieman vinkkejä etukäteen, muuten varmaan kiertäisimme edelleen buffetia ympäri ruuanhimosta kiiluvin silmin.
Kuulet ympärilläsi niin suomea, englantia, saksaa kuin espanjaakin, kuten kunnon turistikohteessa konsanaan ja asiakaskunta on monenkirjavaa opiskelija- ja kaveriporukoista aina perheisiin ja turisteihin asti.
Tilaaminen tapahtuu pöytään tuotavan padin avulla. Päästäksemme alkuun, opastaa hovimestarimme huolellisesti, miten laitetta käytetään. Apua, näin teknistä tilaustilannetta minulla ei aiemmin ole ollutkaan, vaikka tapa on hyvin yleinen ulkomailla!
Aperitiiveista nauttiessamme , tarjoilija avaa tilaamamme viinipullon ja olemme valmiina koitokseen! Iltamme sujuu tästä eteenpäin hyvin selkeän kaavan mukaan: käymme buffetista noutamassa haluamamme tuotteet, siirrymme pöytään ruokailemaan ja toistamme tämän lukemattomia kertoja illan aikana! Osa tuotteista on heti valmiina nautittavaksi kuten keitto, sushit ja erilaiset kylmät alkupalat, mutta suuri osa raaka-aineista on esillä vain sitä varten, että valitset niistä mieleisesi teppanyaki-kokin kypsennettäväksi. Henkilökunta keräilee tyhjiä lautasia edestämme parhaansa mukaan ja täyttää viinilasimme säännöllisin väliajoin.
Kumpikin meistä pitää sushista, joten skippaamme salaattipöydän ja siirrymme suoraan asiaan. Testi-iltana sushit ovat raikkaita ja tuoreita. Tarjoiluvadit ovat vuorotellen tyhjinä, kun innokkaat illastajat täyttävät lautasiaan. Nigirit pysyvät hyvin kasassa ja makirullissa on mukavan napakka koostumus. Soijan sekaan lorautamme buffetista löytynyttä makeahkoa lientä ja tulemme vahingossa luoneeksi illan suosikkikastikkeemme!
Salissa on useampi buffet-pöytä ja jossain vaiheessa iltaa etenemisemme hidastuu uhkaavasti. Housujen nappi kiristää ikävästi ja muutenkin olo on epäilyttävän pinkeä?!
Tämä toteamus vaarantaa lähes kokonaan suunnitelmamme, sillä emme ole ehtineet maistamaan lähellekään kaikkea mitä aioimme. Niinpä joudumme tekemään pikaisesti pienen muutoksen suunnitelmaamme ja päätämme harkita tästedes valintojamme hieman tarkemmin.
Emme kuitenkaan epäröi, kun churrasco-varras tuodaan pöytäämme. Tuo ihanan rasvainen, tirisevä pala suussa sulavaa picanhaa ( Picanha on ruohon osa, joka löytyy eläimen selkäpuolelta, hännän juuresta.) leikataan pöydässä lautasellemme ja en voisi olla onnellisempi! Tämä paikka on todellinen liha- ja grilliruokia rakastavan taivas! Toki osa lihasta on kypsempää kuin muu, mutta suurin osa on ihanan punertavaa ja mehukasta. Kastikkeeksi riittää hyvin pöytään ilmestynyt talon oma versio chimichurrista, jossa yritit, valkosipuli ja sitrus sekoittuvat miellyttävästi ja antavat hienon säväyksen lihalle.
Seuraavana vuorossa on teppanyaki, jota olemme lihavartaan ohella hartaasti odottaneet. Illan teppanyaki-kokki on myös aivan omaa luokkaansa! Hyväntuulinen showmies, Rodolfa, jaksaa viihdyttää ja naurattaa asiakkaitaan. Loppuillasta käy ilmi, että hän on myös mitä mainioin laulaja ja haastammekin toisemme jossain hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaan leikkimieliseen karaoke-kisaan. Ja tiedoksi teille kanssalaulajille: Cavernasta löytyy äänieristetty pieni karaoke-huone, jonne voi siirtyä illallisen jälkeen tai jonka voi halutessaan vuokrata omalle seurueelleen! Tätä aion testata ystävieni kanssa pian!
Kun viimein koittaa jälkiruuan aika, on selvää, että nyt on oltava varovainen. Pulppuava suklaalähde, tuo viikonloppujen syntinen jälkiruokaherkku, vetää kuitenkin puoleensa magneetin lailla, emmekä voi vastustaa kiusausta: dippailemme hedelmiä ja keksejä syntiseen kaakaolaavaan. Muut makeat jätämme suosiolla odottamaan seuraavaa vierailukertaa.
Cavernan valikoimaan on listattu myös tuttuja à la carte-annoksia, mutta mielestäni kyseinen lista on jokseenkin turha tässä ravintolassa. Jos halutaan nostaa esiin talon spesialiteetteja; lihavartaita ja teppanyakia, miksi sekoittaa pakkaa? Liian laajaan ruokalistaan on moni ravintolatoiminta kompastunut ja buffetissa on kyllin valikoimaa kaikille.
Caverna sijaitsee aivan Helsingin ydinkeskustassa, Yliopistonkadulla. Sijainnin tulisi kaiken järjen mukaan olla todella ihanteellinen, mutta jostain syystä kyseisen kiinteistön historia ravintolatoiminnan saralla on ollut tähän mennessä jokseenkin pitkä ja kivikkoinen. Osoitteessa on toiminut niin salsaravintola kuin karaokekuppilakin ja pihvilihaakin on jo tarjottu aiemmin monessa eri muodossa. Miksi siis tällä kertaa kaikki olisi toisin?
Ehkä siksi, että tällä kertaa asiakkaat tuntuvat viimeinkin olevan valmiita tällaiselle konseptille. Lisäksi ravintolan buffet-valikoimassa on totisesti jokaiselle jotakin, eikä hinnankaan pitäisi olla esteenä.( 38€, syö niin paljon kuin jaksat! )
Suosittelen paikkaa erityisesti isommille seurueille, sillä ravintolassa on runsaasti tilaa ja buffet-tyyli soveltuu suurien seurueiden illanviettoon hyvin. Pikkujoulut, syntymäpäiväjuhlat, yritysjuhlat, tyttöjen ilta -you name it- tänne mahtuu kyllä! Toki perjantai- ja lauantai-illat ovat jo näin loppuvuodesta kysyttyjä, joten suosittelen tekemään ajoissa varauksen!
Millainen iltamme sitten kokonaisuudessaaan oli?
Ilta oli kerta kaikkiaan sydämellinen ja todellinen irtiotto perusravintolavisiitistämme. Kaiken ei aina tarvitse olla aseteltu millilleen lautaselle eikä kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Kun itse saapuu paikalle avoimin mielin, voi kitschinkin ulkokuoren alta löytyä ravintolaelämys vailla vertaa!
Cavernan tulisi ehdottomasti ratsastaa lihavartaiden ja teppanyakin lisäksi myös palvelualttiilla ja vieraanvaraisella henkilökunnallaan.
He tekivät illastamme juuri niin onnistuneen kuin se oli!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Katajanokalla toimi vankila vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen tilat saneerattiin hotelliksi. Hotel Katajanokan tiloissa yövieraita ja paikalle poikkeavia ravitsee ravintola Linnankellari. Jo ravintolan nimessä alleviivataan tyylikkäästi alueen historiaa ja illallisen aikana viitteitä linnassa istumiseen keksii useampia.
Ravintolan miljöö on trendikkään lämmin ja on vaikea uskoa, että vielä muutama vuosi sitten samoja käytäviä vaelsi vankeja selleihinsä. Linnankellariin on jätetty muutamia osia nykyisestä ravintolasta alkuperäiseen asuunsa ja ruokailu vankilassa on mielenkiintoinen kokemus. – Harvoin sitä pääsee eristyssellin kesken illallisen.
Presidentti Ryti, joka istui osan tuomiostaan Katajanokalla, otti ja tarjosi tarinoiden mukaan mielellään Koskenkorvaryyppyjä ja siksi alkujuomaksi suositellaankin drinkkilistalle valittua Rytin Ryyppyä. Katajanokan historiasta on hauska kuulla ja hienoa, että historiaa on saatu tarinallistettua listalle saakka. Alkujuomaksi valitsen kuitenkin vankilan nimikkodrinkin vadelmaversion, jossa on ravintolassa valmistettua vadelmasiirappia, Gordon’s Giniä, Calvadosta ja soodaa, avecini valitessa lasiinsa Luna de Murviedo Cavaa. Alkujuomien kanssa tarjoiltu leipä, tai pitäisikö sanoa kakku, lähes ui öljyssä. Sen lisäksi, että briossi on todella hyvää, on leipävalinta myös hauska ratkaisu, ihan jo kakku-allegoriansa vuoksi.
Katajanokalla istuneita kuuluisia vankeja, ravintolan tiloissa olevia saneeraamattomia alueita ja historiaa tuodaan tarjoilijoiden osalta mukavasti esiin. Mielestäni paikan ainutlaatuista luonnetta voisi alleviivata enemmänkin. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että tarinoille on löydetty sopiva keskitie, joka ei myöskään ärsytä heitä, jotka tulevat paikalle vain ruoan vuoksi.
Palvelu on koko illan ajan rentoa ja asiantuntevaa ja annokset tulevat joutuisasti, vaikka kanssamme yhtä aikaa illallistaa kaksikin isompaa seuruetta. Viineistä ja ruuasta sai henkilökunnalta suosituksia sekä pyytäessä että pyytämättä.
Annoskateutta alkuruoissa
Tilaan alkuun kuningasrapuja ja kampasimpukoita, joiden lisänä on pinaattia sekä tillisiemenvoita. Annos on moitteeton ja varma. Hyvillä kampasimpukoilla voi harvoin mennä pieleen ja itävaltalainen Grüner Veltliner Rabl tukee hyvin annosta.
Avecini sen sijaan valitsee jänistä, joka on ehkä koko illan vaikuttavin annos. Alkuruokana annos suomalaisia pelmeneitä, ylikypsää metsäjänistä, salviaa, vuolukermaa ja riistalientä, on riistainen, sopivan erikoinen ja samalla tuttu; täysi kymppi. Haluan varastaa annoksen itselleni. Jos mahdollista, seuralaiseni on vielä vakuuttuneempi ja hän pohtii ääneen, josko tilaisi saman annoksen myös pääruoaksi. Annos tuo avecilleni mieleen mummolassa vietetyt syksyt, jolloin mummu valmisti ruokia papan kaatamasta riistasta. Se on hyvä mielleyhtymä, jopa vankilassa. Pieneksi miinukseksi luettakoon se, ettei annokseen katettu lusikkaa, jolla olisi saanut kaavittua riistaliemen viimeistä tippaa myöten. Tarjoilijan mukaan pelmenien kanssa sopii lähes mikä tahansa juoma. Valkoviinin ystävälle pelmenien seuraksi suositeltiin italialaista Astoria Pinot Grigiota, joka olikin kelpo, helppo, viini.
Pääruoan mutkattomia viinivalintoja
Suosittelujen jälkeen valitsen pääruoaksi hiillostettua Murtoveden siikaa ja Ahvenanmaan pannukakkua, joiden lisänä on mustatorvisieniä sekä fermentoitua punakaalia. Annoksen kruunaa kaunis sellerivaahto, joka hävisi mukavasti suussa ja jätti miedon maun jälkeensä. Punakaaliin olisin ehkä kaivannut asteen enemmän potkua, jotta se olisi erottunut enemmän annoksen muista elementeistä.
Tarjoilija suosittelee minua jatkamaan siian kanssa jo alkuruoasta tutulla viinillä ja sehän sopii kyllä. Viini oli mieleeni ja sopi molempiin annoksiin; mitä sitä hyvää vaihtamaan.
Seuralaiseni valitsee grillattua poron vasan sisäpaistia, hiillostettuja syksyn juureksia, pihlajanmarjaa ja sellerijuissia. Porosta näkee jo heti leikatessa, että se on maukasta ja sitä on kypsennetty juuri sopivasti. Rinnalla hyvin toimivat paahdetut kasvikset kruunaavat aterian. Listalta olisi voinut tilata pääruoalle myös lisukkeita, me emme niitä kaivanneet, mutta nälkäisemmille kavereille tarjoilijoiden kannattaisi vinkata niistä. Poron viiniksi tuotiin Vina Leydan Carmenereä Rapel Valleystä, Chilestä. Hieman punaviiniä vierastavalle seurallenikin se maistui mainiosti ja kävi hyvin poron kanssa yksiin. Pihlajanmarjojen lisääminen annokseen oli rohkea veto. Ihailimme myös muiden annoksia niiden kulkiessa ohitsemme. Hampurilaiset näyttivät erityisen hyviltä. Annosten kekseliäinä tarjoiluratkaisuina käytettiin muun muassa laatikkoa ja tiiltä, kuten myös peltiä mukeissa ja tarjoiluastioissa.
Jälkiruoalla illan kaunein annos
Oma jälkiruoka-annokseni puolukka & suklaa sisälsi Linnankellarin näkemyksen puolukkavispipuurosta sekä rosmariinitoffeeta ja suklaata. Kaltaiselleni herkkusuulle annos saisi olla makeampi, mutta kokonaisuutena annos on hyvä ja erilainen. Ei kaikkien aina tarvitse tarjoilla samoja suklaakakkuja ja kuka sellaisen uskaltaisi edes valita; vankilassahan sieltä saattaisi saada viilan lautaselleen.
Seuralaiseni juustotarjotin oli ehdottomasti illan kaunein annos. Juustot on aseteltu kauniisti, mutta tarjoiltaessa ehkä vielä hieman liian jääkaappikylmiä, joten kaikki maut eivät olleet ennättäneet tulla täysin esiin. Juustoina lautaselta löytyy suomalainen cheddar, Helsingin Meijeriliikkeen punahomejuusto Hakaniemi, joka innostaa avecini jo googlaamaan lisätietoja ja jälleenmyyjiä, sekä Wilho -vuohenjuusto. Lisukkeina tarjoillaan kirpeää puolukkapyrettä ja ruislastuja.
Meille on jäänyt laseihin viinejä pääruoalta, eikä tarjoilijankaan mukaan jälkiruokaviini ole valitsemiimme annoksiin välttämättömyys. Pidän henkilökunnan ajatuksesta tarjota henkilökohtaista, tilanteen tasalla olevaa palvelua, jossa suosituksia tehdään hetken, eikä lisämyynnin näkökulmasta.
Lähellä kaikkea omassa maailmassa
Kokonaisuudessaan illallinen on rennon mutkaton, josta kuitenkin näkee, että ruokiin on laitettu ajatusta. Plussaa musiikiksi valitusta ysärivoittoisesta soittolistasta, joka kuulu taustalla muttei huuda. Miinusta tämä illallinen saa hieman vetisestä kahvista - jos sitä olisi tarjottu vangeille, olisi taatusti ollut kapina lähellä. Kauden raaka-aineet, kuten syksyn sienet, juurekset ja päivän järvikalasaalis on hyvin huomioitu listalla. Myös erityisruokavaliota noudattaville lista on iloinen yllätys. Kaikki annokset olivat joko laktoosittomia tai vähälaktoosisia ja suurin osa valmiiksi gluteenittomia tai valmistettavissa gluteenittomasti.
Vaikka, kuten vankilan kuuluukin, Linnankellari on mukavan eristyksissä muusta maailmasta, ovat vangit varmasti kuulleet kaupungin melun selleihinsä, sillä heti muurien ulkopuolella ollaan jo melkein keskellä kaupunkia ja sopivan lähellä kaikkea. Ratikkapysäkkikin on heti portin toisella puolella, joten paikalle voi myös helposti poiketa lusikoimaan kakkua tai lukemaan tiilenpäitä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Nostakoon kätensä ne, jotka omaavat edes jonkinlaisia ennakkoluuloja hotelliravintoloita kohtaan. Suurin osa nostaisi varmasti kätensä pystyyn, kysyttiinpä asiaa keneltä tahansa. Yleinen käsitys on, että hotellien ravintolat ovat vain välttämätön paha hotellin yhteydessä. Toisaalta monissa Suomea eteläisemmissä Europpan maissa tilanne on eri, useat Michelin-tähdillä palkitut ravintolat saattavatkin toimia hotellin yhteydessä.
Testasin Tampereen Lapland Hotellia sekä sen yhteydessä toivimaa ravintola Dabbalia muutaman päivän ajan. Kyseisestä kokemuksesta olen jo aikaisemmin julkaissut kirjoituksen: Testissä Dabbal burgeri & aamupala. Lapland Hotel Tampere sekä Dabbal teki minuun vaikutuksen, varsinkin illallisen osalta!
Ennen illallista oli mukava ottaa muutama cocktail aulassa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Dabbalin cocktailvalikoimaan! Itselleni cocktaileista suosikiksi nousi taivaskero. Itse illallisen osalta valinta oli helppo, minulle ei hetkeksikään tullut mieleen ottaa mitään muuta kuin 5-ruokalajin yllätysmenu sekä suositusviinit.
Dabbal on erotettu hotellin aamiaisalueesta selkästi. Dabbalin ravintolasali sijaitsee respaa vastapäätä, baarista vasemmalle. Kuten koko hotelli, saa Dabbal lappiyksityiskohtien sekä sisustuksen osalta minulta ylistystä. Tykkään lappimeiningistä ja -tunnelmasta, joka on saatu mielestäni hienosti istutettua ravintolaan, tänne kelpaa tuoda ulkomaalaisia vieraita. Vaikka tila on avoin, tuntuu Dabbal intiimiltä ja tavallaan jopa kotoisalta. Jos Dabbaliin esimerkiksi erehtyy huonoille Tidertreffeille, ei kannata huolehtia. Treffiseuralaisen katsetta voi vältellä pitkiäkin aikoja samalla kun tutkiskelee Dabbalin kiehtovaa salia tai isoilla näytöillä pyöriviä lappiaiheisia videopätkiä.
Ensimmäisenä tuodaan itse leivottua vehnä- sekä mallasleipää. Hetken päästä pöytään saapuu keittiön tervehdyksenä sympaattinen pikkukuppi parsakeittoa. Mukava ele, valitettavasti keittoon oli eksynyt hitusen liikaa suolaa, parsan ominaismaku peittyi täysin.
Ennen illallista minulle kerrottiin vähän kuinka paljon keittiössä nähdään oikeasti vaivaa yllätysmenun eteen. Nimenomaan yllätysmenua varten mennään aina askel pidemmälle esimerkiksi keräämällä itse joitain raaka-aineita. Tämän lisäksi kaikista raaka-aineista yritetään ottaa kaikki irti ja hyödyntää niitä mahdollisimman pitkälle ruoanlaittoprosessissa. Miltä kuulostaisi vaikkapa metsäkastike jonka valmistamisessa on käytetty käpyjä, oksia sekä lehtiä? Minun korvaani se kuulosti mahtavalta enkä malttanut odottaa! Vaikka yllätysmenu on iso vaiva keittiölle, nautitaan sen ideoinnista ja valmistamisesta erityisen paljon, tällöin keittiö pääsee testailemaan uusia juttuja ja näyttämään mihin pystyy. Menun sisältö saattaa hieman vaihdella jopa päivittäin, toki lähinnä niin, että pääraaka-aine ja idea annoksessa säilyy samana. Kaikella muulla pystytään sittenj fiiliksen mukaan kikkailemaan, tästä minä pidän.
Ensimmäinen alkuruoka lupasi enemmän kuin hyvää. Chablista lasiin ja ahventa lautaselle, huippua! Chablista muistaakseni pyysin pienen lisäkaadon koska maistelin sitä antaumuksella ennen annoksen pöytään saapumista. Itse annos oli aivan huippu ja heti alkutilanteessa Dabbal ylitti odotukset yllätysmenun osalta. Annoksessa shown varasti ehdottomasti tillikurkkusorbetti!
Illan viineistä sekä tarjoilusta vastasi vuoropäällikkö Marko Simunaniemi, nuori innokas kaveri, johon toivon törmäävän ensi ruokailun yhteydessäkin.
Tästähän näyttäisi tulevan heti perään toinen napakymppi, Pinot Grisiä Alsacesta ja annos näyttää tältä! Nimikin annoksella on osuva, kasvimaa, siltä se oikeastaan näyttikin.
Lautasalle oltiin kasattu kasvimaa, mullat ja kaikki. Tosin multana (tai sorana) oltiin käytetty mallasta sekä vehnäjauhoja. Lautaselta löytyi myös varhaisperunaa, makeaa hernettä, itse poimittuja ketunleipiä, kurkun kukintoa, retiisiä, auringonkukan siemeniä, naattiporkkanaa sekä fenkolia. Upean näköinen annos, hauska söydä sekä mahtavat raikkaat maut suoraan kasvimaalta. Vaikkakin vakuuttava annos, kasvimaa ei kuitenkaan päätynyt illan lempiannokseksi, tittelin taisi viedä ensimmäinen alkuruoka, ahven, sekä sen kanssa tarjoiltu Chablis.
Seuraavaksi tarjoiltu annos oli vähän hämärän peitossa koska laseihin kaadettiin Wolfbergerin Crémant d'Alsacea Brutia, kuiva kupliva oli erinomaista siemailla itsekseen samalla kun mietiskeli mitä keittiö saapuisikaan.
42 asteinen kirjolohi tarjoiltiin mm. fritatuilla nokkosilla sekä nokkospyreellä. Viereen laskettiin vielä salaatikulho joka sisälsi parsaa, fenkolia, kevätsipulia sekä vinegretteä. Annoskokonaisuus yhdistettynä erinomaisesti sopivan Wolbergerin kuohuvan kanssa oli lähes täydellistä, valitettavasti itse kirjolohi ei säväyttänyt erityisemmin, vaikka olikin mainio. Kala jollain tapaa jäi annoksessa muun kokonaisuuden varjoon. Raikas kesäsalaattikulho oli ehdottoman hieno plussa ja sitä ahmi isommalla antaumuksella kuin itse varsinaista annosta.
Olen tähän mennessä illallista ollut pelkästään ällikällä lyöty. Tiesin, että Dabbalissa oli nähty vaivaa keittiö laatuun, mutta en missään nimessä odottanut tälläistä. Omat ennakkoluulot eivät ole vahvat koska tiesin entuudestaan Dabbalista suhteellisen paljon, siitä huolimatta saavuin illalliselle varovaisin askelin kunnes kaikilta mahdollisilta peloilta ja kauhuskenaarioilta vedettiin totaalisesti matto alta.
Pääruoaksi minulle tarjoiltiin erinomaista Poron ulkofilettä Inarista sekä samalla illan ainoa punaviini. Seuralaiselleni keittiön piti hieman rapsutella päätä, hän ei syö lihaa ja nyt parissa viimeisessä annoksessa on ollut jo kalaa. Hänelle tuotiin keskeliäs, muttei mahdottoman kaunis, annos kasvis-kevätkäärylettä jonka kyytipoikina olivat mm. sipulikastike, maa-artisokka, kanttarelli sekä nokkonen. Vaikka ei ollutkaan puolukka-aika, olisi pieni nokare puolukkahilloketta ehkä täydentänyt jo toki erinomaista kasvisannosta. Plussat keskeliäisyydestä, yksinkertaisuudesta sekä siitä, että annos oli oikeasti ihan täyttäväkin.
Täyteläinen ja tummanpuhuva Dehesa Goga sointui erinomaisesti poron ulkofileen kanssa. Annoksen kastike oli oikeastaan se, mitä olin koko illan odottanut. Pitkän prosessin läpikäynyt metsäkastike oli erinomainen ja mielenkiintoinen lisä annokseen! Kastike sisälsi käytännössä kaikkea metsästä, mitä ei normaalisti suoraan maasta laittaisi suuhun, eli käpyjä, oksia sekä lehtiä, mainiota!
Ennen jälkiruokaan siirtymistä kiittelen Markoa tähänastisesta tarjoilusta sekä vastaanotin suunpuhdistajan. Raparerisorbetti oli hyvää, joskin annoksessa olisi saanut makuuni olla hitusen enemmän jäähilemäistä raikkautta sekä muutenkin raikkaita makuja. Suun puhdistajana toiminut annos oli sellaisenaan kyllä erinomainen, mutta ei paras vaihtoehto suunpuhdistajaksi.
Illan päättää taas ulkonäöltään ilahduttanut annos, jälkiruoassa oli vaikka mitä, sitruunakakkua, vadelmia, hunajakennoa sekä vadellmalehtilientä. Ylivoimaisesti annoksen päätähtenä toimi kuitenkin koivunlehtisorbee, joka oli aivan uskomatonta ja hieno lisä kokonaisuuteen. Jälkkäriviini Castelnau de Suduiraut 2008 korosti hienosti annoksen raikkaita makuja, etenkin sitrunaa. Jälkiruoka oli poikkeuksellisen hyvää makuuni, joskin turhan iso annos tässä vaiheessa iltaa, tähän oli hyvä päättää.
Koko ilta sujui upeasti ja käytännössä ilman minkäänlaista huomautettavaa, varsinkaan palvelun osalta. Keittiö ja sali toimi saumattomasti yhteen, kaikki tuli ajallaan, kaikki oli kohdallaan. Dabbal ja Lapland Hotel Tampere olivat kokemukseltaan kaiken kaikkiaan upeita ja positiivisesti yllättäviä, mutta ei lähellekään siinä määrin mitä yllätysmenu yllätti.
Juttelin sinä iltana keittiötä vetäneen Veli-Matti "Vellu" Lampisen kanssa pitkän tovin. Keskusteluun oli helppo uppoutua koska Vellun ruoanlaitosta ja asentaasta huokui sellainen into, mikä tarttui helposti minuunkin. Ruoka on intohimo ja sen tulee näkyä, asiakas kyllä tuntee sen pöydässä asti.
Koko illan osalta viinitkin menivät annoksien kanssa oivallisesti. Suurin osa viineistä eivät olleet mitenkään turhan tyyritä tai monimutkaisia. Mielestäni se on oikein, Dabbalin kuuluu olla helposti lähestyttävä, ei yhtään pröystäilevä. Tavoite on viedä asiakas elämysmatkalle hetkeksi pois sivistyksen äärestä. Mielestäni 'jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt' sopisi erinomaisesti tähän lopetuksena, kiitos Vellu, Marko sekä Dabbal. Näemme pian nimittäin olen buukannut Tamperereissun ystävieni kesken tulevaa talvea varten, eipähän tarvitse aina ihan lappiin asti lähteä.
Huom, ruokien hinnat on tarkastettu blogin kirjoittamisen yhteydessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Woolshed toi ensin rennon aussimeininkinsä Helsingin rautatieaseman hujakoille, nyt toiminta on laajentunut Turun Yliopistonkadulle toukokuusa 2016. Uudesta uutisesta ei siis ole kyse, vaikkakin osalta tämä varmasti on mennyt ohi. Terassilla istuessani kuulin muutamien ohikulkevien paikallisten ihmettelyä uudesta ravintolasta.
Woolshed Turku jatkaa samaa rentoa australialaista gastropub meininkiä mihin Helsingissä on jo muutaman vuoden aikana ehditty tottumaan. Woolshedin erikoisuuksia ovatkin erirento meininki, ruokaisat annokset, screenit joista näytetään tärkeimmät matsit ja pelit, surf n turf, huokeat hinnat sekä hyvä valikoima burgereita ja oluita.
Kuten Helsingissäkin, Turun Woolshedin terassi on erittäin suosittu ja meneekin helposti tukkoon aurinkoisina päivinä. Hetken odottelun jälkeen, saattaa kumminkin terassi vapautua, osa asiakkaista kumminkin pistäytyvät Woolshediin pikaiselle burgerille tai muutamalle oluelle.
Molemmissa Woolshedeissä on yleensä tarjouksena joka manantaina sekä tiistaina burgerit ja pihvit kympillä, sekä torstaisin -30% hummereista ja pihveistä. Kympin burgeri on kyllä sellainen diili, ettei vastaavan tasoista tahi täyttävää burgeria saa muualta tällä hinnalla. Tsekkaa ajankohtaiset tarjoukset TableOnlinesta: Woolshed Turku & Woolshed Helsinki -tarjoukset.
Kävin ystävien kanssa pikaisella illallisella kesän lopussa Woolshed Turun terassilla syömässä. Jouduimme vain muutaman minuutin odottaa vapautuvaa terassipöytää, sisältä olisimme saaneet erinomaisen ikkunapöydän välittömästi, kuitenkin päätimme loppukesän kunniaksi syödä terassilla, vaikkakin ilmoista ei ole ollut pulaa nimittäin lämpimiä päiviä olisi riittänyt oikeastaan jopa syyskuun loppuun asti.
Kuten jo tiedämme, Woolshed on rento, mutta kuinka rento ja miten se ilmenee? Pöytiä toki varataan ja pöydän etukäteen varanneet saavat pöytänsä yleensä paremmilta paikoilta, jos vaikka matsia haluaa katsoa. Ruoat ja juomat tilataan tiskiltä. Joillekin tämä saattaa tulla pienenä alkushokkina mutta tilannetta hetken vierestä seuraamalla ymmärtää miksi. Tarjoilu on nopeaa ja tehokkaampaa näin. Ruoat kyllä tuodaan suoraan pyötään, mutta juotavat napataan itse tiskiltä. Tämä rento self-service gastropub tyyli sopii Woolshedille, eikä se omaa viihtymiseeni tai ruokailunautintoon vaikuttanut millään tavalla. Ja jos haluaa vain pikaisen ruokailun, tämä on jopa positiivinen asia.
Otimme alkuun vähän olutta ja viiniä. Viinejä saa hyvin joustavasti laseittain ja valikoima on hyvä. Olutvalikoima taas on erinomainen, jokaiselle löytyy jotain.
Alkuun maistellut tiikeriravun pyrstöt vartaassa olivat jees, muttei mitään uutta tai kummallista, juuri sellaista kuin olettikin. Kuitenkin toinen alkupala, mausteinen lammasmakkara, oli yllättäjä. Tuhdin stoutin kanssa makkarat hupenivat onnellisten maiskuttelijoiden suihin nopeasti. Kuuden euron alkupalaksi ihan nappisuoritus!
Koska oli maanantai ja pihvin tai burgerin sai kympillä, ei tarvinnut kauheasti miettiä mitä syö! Molemmat ystäväni valitsivat mediumina 150g aussipihvit tiikeriravunpyrstöillä, minä valitsin aussie burgerin. Tarjouspihveissä on kaksi vaihtoehtoa, 200g tai 150g, jälkimmäinen tarjoillaan tiikeriravunpyrstöjen kera. Burgereista saa valita listalta minkä tahansa sekä valitsemaansa burgeria voi tuunailla halutessaan esim. pekonilla, juustolla tai isommalla pihvillä. Burgerit (onneksi) paistetaan pääosin mediumina ellei toisin pyydetä.
Pääruokia kohtaan meillä oli oikeastaan vai kaksi toivetta, salaattikulho on vähän vaisu ja se kaipaisi vähän faceliftiä. Ranuille olisi kiva olla joku korvike, vaikka lisähinnasta. Joku premium salaatti taikka bataattiranut, itse olen pikkuhiljaa kyllästynyt perinteisiin ranskalaisiin. Toki tässä kohtaa täytyy muistaa ettei kympin annokselta voi vaatia liikoja, Woolshed ylittääkin kirkkaasti odotukset hinta-laatusuhteen osalta.
Woolshed Turku sijaitsee erinomaisella sijainnilla Yliopistonkadulla, lähellä Turun kauppatoria. Aivan Woolshedin vieressä on myös Scandic Plaza, jota käytän jatkuvasti Turussa käydessäni. Woolshedin oluthanat voivat siis laulaa iloisesti, konttaamallakaan ei ole paha matka.
Woolshedin safka ei ole yllätyksellistä, mutta se on herkullista ja varsinkin jatkuvien ma-ti sekä torstain tarjousten johdosta hinta-laatusuhteeltaan aivan lyömättömiä. Mäkkärin säälittävä burgeriateria maksaa suunnilleen saman verran, ehkä mielummin vedän kuitenkin samalla hinnalla käsintehdyn burgerin tai kunnon 200g aussipihvin mediumina. Täämä ei liene mikään yllätys.
Woolshed sopii erinomaisesti myös pidempään illanviettoon. Ruokailun jälkeen ei tarvitse vaihtaa ravintolaa, jos illanviettoa on tarkoitus jatkaa kostealla linjalla. Seuraavaksi menekin Woolshediin varmaan vähän pidemmän illanvietto kaavan mukaan, ajattelin myös testailla vähän hummereita surf & turf -valikoimasta.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Jos onnenpyörä vielä pyörisi, niin voisin ostaa Janne Porkalta pari vokaalia virolaiselle Schlössle-hotellille ja ravintolalle. Paljon muuta se ei kyllä tarvitsekaan, sen verran tasokas hotelli on kyseessä. TableOnline on toiminut Virossa jo vuodesta 2012 ja palvelusta löytyy jo yli 80 ravintolaa, joista pieni osa toimii hotellien yhteydessä. Yksi näistä on Schlössle, joka on yksi Tallinnan parhaista hotelleista ja ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen mesta.
Usein yksi ikävimpiä vaiheita hotellivierailuissa on sisäänkirjautuminen. Joskus ahtaalla tiskillä saattaa olla valtavasti sakkia täyttämässä lomakkeita, joita yksi virkailija koittaa parhaansa mukaan kirjailla sisään. Schlösslessä tämä oli hoidettu vähän tyylikkäämmin. Minut ohjattiin istumaan vastaanottoaulan mukavalle sohvalle, jossa siemailin talon tarjoamaa proseccoa täytellen kirjautumislomaketta. Samalla respan tyttö tuli kertomaan hotellin tavoista ja myös yleisesti hieman hotellin historiasta. Tämä oli hienoa!
Schlössle on pieni hotelli ja siellä on vain parikymmentä huonetta. Minun huone oli hintahaitarin alkupäästä, Classic double nimeltään. Huone oli tosi kodikas ja intiimi, jossa oli noin puoli metriä paksu kokolattiamatto. Hintaan myös kuuluivat minibaarin alkoholittomat virvokkeet. Ennen dinneriä joutui vielä vähän aikaa tekemään töitä, jolloin tuli myös hotellin wifi testattua ja hyväksi havaittua.
Dinneri Schlösslesta oli buukattu klo 19 alkavaksi. Ravintola sijaitsee hotellin alakerrassa, jossa voi aistia historian havinaa. Tallinna oli jo 1200-luvulla paikka, jossa oli start-up kielellä sanottuna hyvää pöhinää, kun hansaherrat kävivät kauppaa erinäisillä tärkeillä artikkeleilla. Talon rakennusaika ei käsittääkseni ole tarkalleen tiedossa, mutta ilmeisesti osa nykyisistä rakenteista on lähtöisin aina tuolta 1200 - 1300 -luvulta. Kovin moderni pytinki ei siis ole kyseessä. Taloa on rakennettu useammassa vaiheessa, mutta nykymuodossaan sen sanotaan edustavan barokki-goottilaisuutta. Omat taidehistorian opinnot ovat sen verran ruosteessa, että en lähde tuota kommentoimaan, mutta sen voin kertoa, että todella tunnelmalliset puitteet vanha kivitalo suurine holvikaarineen loi illalliselle.
Odottaessa paikallisia kollegoita dinnerille nautin aperitiiviksi gt:n ja iloni oli suuri, kun Hendricks oli ensimmäinen brändi, mitä tarjoilija minulle suositteli. Tarjous, josta en voinut kieltäytyä.
Pian myös kollegat saapuivat paikalle ja pääsimme tutkimaan ravintolan ruokalistaa. Lista näytti oikein hyvältä ja pituudeltaan se oli keskitasoa. Usein hotellien ravintoloiden listat ovat pituudeltaan pari kilometriä, kun kaikkia vieraita on pakko miellyttää. Tässä tapauksessa ei oltu sorruttu liian pitkään listaan, vaan kyseessä oli hyvin tasapainoiselta vaikutta kokonaisuus. Tälläkään kertaa en kuitenkaan vaivautunut itse tekemään valintoja vaan ulkoistin ne keittiön vastuulle ja kerroin että tuovat mitä sopivaksi ja hyväksi näkevät. Koska ravintolassa ei ollut valmiita menuja olemassa, niin tämä ei ollut selvästi kovin yleinen taktiikka ravintolassa ja tarjoilija yllättyi osoittamastani luottamuksesta. Nopeasti hän kuitenkin kokosi itsensä ja otti haasteen vastaan. Muutenkin meidän tarjoilija ansaitsee lämpimät kehut. Oli kuulemma aloittanut vasta jonkin aikaa sitten ravintolassa ja ei osannut vastata joihinkin kysymyksiimme, kuten mm. siihen, että mistä tämä hotellin vokaaleja kaipaava nimi tulee. Selvitti kuitenkin vastaukset nopeasti ja muutenkin oli todella iloinen koko illan ajan luoden dinnerille lämpimän tunnelman. Niin, ja hotellin nimi kuulemma tulee saksan kielen sanasta ja tarkoittaa pientä linnaa.
Ensin saimme eteemme kokin tervehdyksen, joka oli loistava aloitus ja kunnioitti sesonkia hienosti. Kyseessä oli omena, joka oli täytetty punajuurivuohenjuustokeitolla. Tervehdyksen jälkeen kaadettiin alkuruoan viini, joka oli Marlboroghin Sauvignon Blancia Uudesta Seelannista. Viini jo toi epäilyksen, että voisi olla mereneläviä tulossa ja niin keittiöstä eteemme kannettiinkin seafood platter, jossa oli kampasimpukkaa, tiger prawnia, simpukoita ja savustettua lohta sieni ja yrttiliemessä. Raaka-aineet olivat kaikki tuoreita ja ensiluokkaisia. Annos oli melko kookas alkuruoaksi, mutta niin herkullinen, että sitä en väittäisi suureksi ongelmaksi.
Pääruoalle kaadettiin Espanjasta Riojan alueelta Berberanan Gran Reserva 2007 vuosikertaa, joka oli oivallinen valinta pääruoaksi tarjoillun hiillostetun naudanpihvin kanssa. Annoksen omina lisukkeina oli marinoituja hillosipuleita ja mustaherukkakastiketta. Lisäksi lisukkeena tuli perunoita parissa eri muodossa ja uunissa paahdettuja kasviksia. Pihvin pinta oli todellakin hiillostettu hyvin tummaksi ja sen alta paljastui mukavan rosé pihvi. Hillosipulit ja mustaherukkakastike tarjosivat molemmat annokseen hapokkuutta; mielestäni ehkä jopa hieman liikaa vieden huomiota hyvältä lihalta.
Tarjoilijat muistivat ilahduttavasti pian jokaisen ruoan tulon jälkeen käydä kyselemässä onko kaikki kunnossa ja, mikä tärkeintä, täyttää nopsasti hupenevaa viinilasiani. Sanoinko jo, että pihvi sopi loistavasti viinin kanssa yhteen?
Jälkiruokana saimme kaikkia kolmea listalta löytyvää jälkiruokaa jaettavaksi. Meistä kukaan ei ole kovin suuri jälkiruokaviinien ystävä ja siksi päätimme jatkaa ystävystymistä meille ennestään tuntemattoman Berberanan kanssa. Paras jälkiruoka oli talon itsetekemät jäätelöt, joista suosikkini oli mango. Keittiön oma valkosuklaa oli todella hyvää, mutta omaan makuun jopa liian makeaa, tai ainakaan sitä ei voinut syödä teelusikallista enempää. Näin minulle tosin käy makeiden jälkiruokien kohdalla usein ja siksipä päätin ottaa jälkiruoaksi vielä Hendricks gt:n. Tai itseasiassa kaksi jos tarkkoja ollaan.
Aamulla edellisiltana nautitut gt:t ja Berberana häivähtelivät vielä ohimoilla ja siksi oli syytä suunnata nopeasti aamupalalle. Schlösslen aamupala tarjoillaan sisääntulokerroksen bistrossa. Ruokailla voi myös tunnelmallisella sisäpihalla. Nyt tosin syksy oli päässyt jo niskanpäälle siinä määrin, että päätin pysyä sisätiloissa.
Aamupalapöytä näytti selvästi keskivertohotelliaamiaista laadukkaammalta. Uudelle tasolle se kuitenkin nousi, kun tarjoilija toi listan keittiöstä tilattavista annoksista ja huomasin listalla Eggs benedictin. Tämä aamupalojen mersu, joka oli muuten täydellisesti valmistettu, oli juuri oikea lääke, yhdessä vahvan, juuri jauhetun kahvin ja tuorepuristetun tuoremehun kanssa, nujertamaan vielä viipyilevät häivähdykset ohimoltani.
Oli aika suunnata kohti Tallinnan D-terminaalia. Laivamatkalla oli aikaa tehdä pientä yhteenvetoa reissusta. Ja en nyt siis puhu tylsistä työasioista vaan hotellista ja sen tarjoiluista. Hotelli sijaitsi Vanhankaupungin ytimessä lähellä Raatihuoneen toria. Sijainti oli siis keskeinen ja hotelli itsessään oli todella miellyttävä. Erityisen hyvää hotellissa oli intiimiys ja henkilökohtainen palvelu, johon isoissa loistohotelleissa ei usein päästä. Check in oli paras mitä olen kokenut ja aamupalakaan ei tästä kauaksi jää. Keskiajalta peräisin oleva kellari Schlössle ravintolassa loi mielettömät puitteet holvikaarineen dinnerille eikä ruoatkaan paljon tästä jääneet jälkeen tarjoilun ollessa koko ajan erinomaista. Yhteenvetona voin siis antaa vahvan suosituksen Schlössle hotellille ja ravintolalle!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Ja koska maanantai, huomaan hotellihuoneeseen raahaamani järeän työlistan sijaan haaveilevani kylmistä juomista, lempeän mausteisista ruoka-annoksista ja tequilasta, joka lämmittäisi aina varpaissa asti.
Mikäli aion tehdä asialle jotain, on ryhdistäydyttävä ja rynnättävä tihkusateeseen.
Eerikinkatu Turussa täyttyy kiireisistä, sadetta pakoon kipittävistä askelista, mutta minä astelen päättäväisesti mustan ( tietenkin! ) sateenvarjoni alla kohti valitsemaani ravintolaa.
Ja koska maanantai, minun ei tarvitse ihmetellä määränpääni naapurissa sijaitsevan nimeltä mainitsemattoman ravitsemusliikkeen edessä notkuvaa janoista, viihdettä janoavaa kansaa, vaan saan sen sijaan rauhassa seurata, miten edellä kävelevän rouvan kirkkaanpunainen sateenvarjo keikkuu rytmikkäästi askelten tahdissa.
Olen matkalla nauttimaan meksikolaisesta vieraanvaraisuudesta Hannu Tuovisen omistamaan Cantina Aztecaan, koska maanantai, koska tarvitaan vähän iloa sateiseen päivään.
Astun ovesta ja kipitän rappuset ylös ( näillä korkkareilla se on todellista kipsutusta, usko pois! ) pääsaliin asti, missä ravintolan tyylille uskolliset kirkkaat värit, kullatut reliefit ja tumma puupinta kiinnittävät takuuvarmasti huomioni. Kuulen jostain takaa kabinettitilasta ison seurueen naurunremakan ja ennen kuin huomaankaan, istun pöydässä ja tajuan, että it´s already Strawberry Margarita o´clock!
Siemaillessani juomaa, tarjoilija kertoilee hieman annoksista ja suosittelee muutamia omia suosikkejaan.
Päädymme kuitenkin tilaamaan aika perinteisen setin: nachot, rapupannu, paella ja fajitas.
Nachot, ( tietenkin hyviä, erityisesti oman tomaattisalsan kanssa! ) toimivat hienosti ruokaa odotellessa ja muutkin annokset soveltuvat hyvin jaettaviksi.
Tällä kertaa tarjoilijamme suosittelema rapupannu ei kuitenkaan hivellyt makuhermojani aivan niin kuin olisin toivonut, sillä hapokkaiden ja raikkaiden makujen ystävänä vierastan helposti liiallista makeuden tuntua annoksessa. Onneksi pöydässä on paljon muutakin, joten pääsen alkupalojen makuun oikein hyvin!
Fajitasten täyttö sujuu turhankin näppärästi ja huomaamattani olen tyhjentänyt lähes koko boxillisen vehnälettuja ja jäänyt koukkuun talon omaan salsa verdeen... Pöydän toisella puolella järeän kokoinen paella-annos ei tunnu seuralaisen efortista huolimatta häviävän lainkaan ja kun tarjoilija ystävällisesti kysyy, haluaisinko lettuja tai kastikkeita lisää, on tästä tarjouksesta tällä kertaa yksinkertaisesti kieltäydyttävä. Jösses, miten ruokaisat annokset!
Parasta tässä lienee, että saan häpeilemättä syödä sormin niin omalta kuin seuralaisenkin lautaselta ja sitähän ilta täällä parhaimmillaan on: iloisten seurueiden fiestaa, jossa pöytä tilataan ruokaa täyteen ja jaetaan vieressä istuvan ystävän kanssa.
Ruokailun ohessa tyhjenee raikas tuontiolut ja tuhti punaviini tekee sateisena iltana kauppansa.
Viinit täällä ovat erittäin maltillisesti hinnoiteltuja ja helposti lähestyttäviä.
Ja vaikka ei millään jaksaisi, niin onhan sitä nyt aina jotain makeaa saatava. ( Naiset, tiedän!) Illalliseni päättää talon erikoisuus, avocadopannacotta. Avocado on yksi lempiherkuistani, joten tästä ei ole mahdollista edes teoriassa kieltäytyä. Annos on rohkea veto, enkä ole vieläkään päättänyt oliko se huti vai kunnari, mutta annoksen tekijältä totisesti löytyy ” cojones ”, kuten jossain päin maailmaa sanottaisiin.
Jos olisi viikonloppu, olisin varmasti hipsinyt yläkerran Papu Barin puolelle nauttimaan tequilaa, sekoittamaan pääni keinussa ja sheikkaamaan bebaa tanssilattialle, (vaikka minähän en kyllä oikeastaan tanssi…) mutta koska maanantai ja Papu kiinni, tyydyn tyhjentämään punaviinilasini ja kierimään portaat alas.
Kaiken kaikkiaan Cantina Azteca tarjoaa suomalaiseen makuun sovitettua tuttua meksikolaista, mutkattomassa ympäristössä ja kivan henkilökunnan huomassa. Suosittelisin paikkaa kaveriporukoille tai isommille seurueille, jotka kaipaavat rentoa illanviettoa, ilman turhaa pönötystä, mutta tuskin kukaan deitti laittaa pahakseen, jos täältä itsensä löytää lauantai-iltana!
Cantina Aztecan ruokatuotteesta on jo usean vuoden ajan vastannut Aki Toivonen ja listalta löytyy takuuvarmasti kaikille jotain ja pienemmälläkin investoinnilla saa vatsansa täyteen. Näin jälkikäteen jäi vähän harmittamaan, että Hannun lemppariannos ( ribsit ja molekastike ) jäi kokeilematta...
Annoskateus syömätöntä annosta kohtaan on aikamoinen dilemma!
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Lapset yökylässä mummolassa ja vapaa ilta vaimon kanssa kahdestaan. Aika siis suunnata taas tutustumaan Helsingin aimo harppauksin kehittyvään ruokakulttuuriin. Rajallisista lastenhoitoresursseista johtuen nämä tilaisuudet ovat hyvin harvassa ja ravintolan valintaan liittyy siis paineita; virheisiin ei ole varaa :)
Paikaksi valikoitui tällä kertaa Natura, joka avasi ovensa vajaa puoli vuotta sitten huhtikuun alusta. Suunnilleen samoihin aikoihin Naturan kanssa avautui iso joukko korkean tason ravintoloita Helsingin keskustaan (mm. Bystro, Finnjävel, Ox, Vinkkeli ja Holiday) ja tämä ei varmasti helpottanut ravintolan jakkaroiden täyttämistä. Natura on kuitenkin onnistunut löytämään kylän kulinaristit, ja ilmeisesti myös vakuuttamaan heidät päätellen täydestä varauskalenterista ja hyvistä arvioista TableOnlinessa ja eat.fi:ssä.
Odotukset olivat siis kovat kun saavuimme paikalle Iso Roobertinkadulle ja kävimme sisälle pieneen ja tunnelmalliseen saliin, joka kiertää seinustalla olevaa avokeittiötä. Ravintolassa on noin 30 asiakaspaikkaa ja se oli ravintoloitsija Davidin mukaan jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun paikalle saavuimme. Alkujuomaksi nautimme Sergio Fratellin kuohuvaa Italiasta, joka oli hyvä aloitus menulle ja sopi myös hyvin yhteen kokin tervehdyksen kanssa, joka oli karitsanmaksaa ja ravintoloitsijapariskunnan kauniimman puoliskon,Anyan, äidin keräämiä mustikoita.
Varsinainen seitsemän ruokalajin menu aloitettiin sokerisuolatulla siialla, jossa oli kyytipoikana tilliä, tilliöljyä, kyssäkaalia sekä ravintolan itse valmistavan voin sivutuotteena syntyvää piimää. Kaveriksi ruoalle oli paritettu saksalaista Rüdesheimin boidynaamisesti viljeltyä rieslingiä. Kaikki Naturan viinit ovat muuten biodynaamista tai luomutuotantoa. Siika-annos oli omaan makuun lähes täydellinen. Tämä oli sikäli ikävää, koska tästä oli vaikea lähteä rakentamaan nousujohtoista menua, koska sitä oli vaikea ylittää. Myös ruoalle paritettu riesling toimi todella hyvin yhteen annoksen kanssa.
Seuraavaksi oli vuorossa alkupalalajiltelma, jossa oli neljä eri pikkuannosta. Naturasta olen myös nähnyt maininnan, että kyseessä on skandinaavinen tapasbaari ja tätä ajatusta pikkuannokset hyvin tukevat. Kaikki neljä annosta olivat loistavia, perinteisiksi tapaksiksi ehkä osa hieman monimutkaisia, kuten NYT –liitteen arvostelussakin joskus ihmeteltiin. Itse en oikein moista kritiikkiä ymmärrä. Jos ravintola sanoo, että sillä on tapasvaikutteisia annoksia listalla, niin eikö silloin saisi käyttää mielikuvitusta ja osaamista tuunatakseen osan hyvin yksinkertaisista annoksista hieman moniulotteisimmiksi. Tärkeää toki on, että tämä tehdään maku edellä eikä kikkailun itsensä vuoksi, mutta tämä mielestäni ehdottomasti Naturassa toteutuu.
Alkupalalajitelma oli luonteeltaan Global & Local. Osterit olivat Bretagnesta ja Kesäkurpitsat Anyan äitin maatilalta Kirkkonummelta. Perinteistä espanjalaista kylmää gazpachokeittoa oli tuunattu mansikoilla. Makuyhdistelmä oli erikoinen ja maistui avecille oikein hyvin, ja kyllä itseasiassa minullekin, mutta pidän silti perinteistä gazpachoa omaan suuhuni sopivampana.
Ennen pääruokaan siirtymistä suunpuhdistajaksi vodkasta, sitruunasta ja mintusta tehty drinkki, joka on hyytelöity ja lisukkeena on hiilihapporakeita. Tästä annoksesta tuli muistoja lapsuudesta, kun rakeet paukkuivat suussa samalla lailla kuin aikanaan paukkukarkit, mitä tikkarin avulla mätettiin suuhun. Lapsena tosin rakeet syötiin useimmiten ilman vodkaa.
Pääruokana tarjoiltiin Keuruulta tulevaa naudan entrecoteta, joka oli paistettu juuri sopivaksi ja liha olikin todella maukasta. Lisukkeina oli persiljakastike ja perunapyree, jonka keskellä oli mustikkakastike. Mustikka toimi hyvin pyreen ja lihan kanssa. Persiljakastike toimi hyvin myös pyreen kanssa, mutta lihan kanssa se mielestäni ei pelannut kovin hyvin yhteen. Se oli hieman liian hapokasta ja nousi makuna pääosaan jolloin ensiluokkainen liha jäi liikaa taka-alalle. Tämä olikin koko illan osalta mielestäni oikeastaan ainut huti. Eikä tämäkään tarkoita missään nimessä koko annosta, vaan ainoastaan tuota persiljakastikkeen yhteensointuvuutta lihan kanssa.
Pääruoan jälkeen nautittiin ennen jälkiruokia vielä ravintolan omaa maahantuontia olevaa "Tomme Aux Fleurs" pastoroimatonta juustoa, hiilinäkkilepää ja perunahilloketta kera Tokajin. Juusto oli valmistettu lehmänamaidosta eikä ollut erityisen vahvan makuista, mutta hyvin täyteläistä ja hillokkeen ja unkarilaisen tokajin kanssa maistui todella hyvin.
Jälkiruoka aloitettiin lajitelmalla, jossa oli kolme annosta: Keittiön sangriaa, applesiinikakkua ja sellerisorbeeta. Jälkiruoka, jossa on alkoholia mukana kelpaa aina minulle, mutta parhaiten näistä kuitenkin toimi sellerisorbee, jossa oli lisäksi seljankukkakastiketta, fenkolia ja omenaa. Sellerin vahva maku tasoittui hyvin kastikkeella ja loi tästä illan parhaan makean annoksen.
Lajitelman jälkeen tuli vielä varsinainen pää-jälkiruoka, "FROZEN YOGURT 2013", joka on Naturan lyhyehkön olemassaolon aikana noussut jo klassikoksi. Vaikka annoksessa olevan jogurttilumen valmistaminen aiheuttaakin kokille/kylmäkölle, omistaja Davidin sanoin, helposti jännetuppitulehdusta, niin silti annosta ei voi ottaa pois listalta. Ravintolassa käy nimittäin melkein päivittäin kantiksia, jotka pistäytyvät ravintolan baaritiskille ja nauttivat tämän sopusointuisen ”lumikasan”. Annos onkin poikkeuksellinen jälkiruoka, koska ei sisällä laisinkaan sokeria. Sen enempää en ala annosta kuvailemaan, vaan kehotan Teitä, arvoisat blogin lukijat menemään itse testaamaan sen ja muutkin Naturan herkut.
Naturan ruokalistan mukaan nautimme ”Taradition & Innovation” -menun, joka on ”Keskipitkä menu seitsemästä yhdeksään ruokalajiin”. ”Laskuvirhe pankissa sinun eduksesi” sanottiin aikanaan monopolissa. Nyt näin oli tainnut käydä keittiössä, koska laskujeni mukaan pöydällemme kannettiin kaikenkaikkiaan yhteensä 13 eri annosta. Menun ulkopuolelta söimme tosin välijuuston ja lisäksi mukana oli keittiöntervehdys ja välissä suunpuhdistaja. Koko lysti kustansi 59€, joka on mielestäni hyvin kohtuullinen hinta näin pitkästä ja tasokkaasta menusta.
Pieni ravintola oli täynnä ja Davidin mukaan Sali oli jo kerran pyörähtänyt ympäri, kun sinne saavuimme. Naturassa saa tilata ruokia myös erikseen listalta, mutta selvästi suosituin vaihtoehto vaikutti olevan valmiit menut ja laskeskelin, että se tarkoittaa keittiön joutuvan nostamaan illan mittaan jopa lähemmäs 1000 annosta. On siinä kolmella kokilla tekemistä. Tästä huolimatta sali ja keittiö pelasi todella hyvin yhteen ja koko menun nauttimiseen meni hieman yli kolme tuntia, joka oli mielestäni juuri sopiva tahti. Kertaakaan ei tullut pidempää taukoa ja mitkään annoksista eivät myöskään tulleet liian nopealla tahdilla. Loppuyhteenvetona voi todeta, että ilta oli todella onnistunut ja viinipaketin kanssa koko menu maksoi hieman yli 100€, jolle sai todella hyvin vastinetta. Kehotan siis tutustumaan Naturaan henkilökohtaisesti.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Tillikka lukeutuu Tampereen vanhimpiin toiminnassa oleviin ravintoloihin. Legendaarinen teatteriravintola Tillikka sijaitsee Tampereen Teatterin rakennuksessa, Hämeensillan kupeessa. Iso osa varsinkin vanhemman sukupolven tamperelaisista muistaa varmasti Tillikan pyttipannun. Ravintolasta aukeaa näkymä Tammerkoskelle, joten sijainnista, historiasta eikä näkymästä voi ainakaan valittaa, mistä sitten voi?
Tillikka täytti 100-vuotta vuonna 2012 tai no, tarkemmin sanottuna rakennuksessa on ollut yli 100-vuotta ravintolatoimintaa, Tillikka-nimi on ollut käytössä yli 50-vuotta. Nyt tillikka on yksityisomistuksessa, kun Koskiravintolat osti Tillikan ravintolatoiminnan pois S-ryhmältä. Keittiössä ruoriin laitettiin mm. Suomen kokkimaajoukkueesta tuttu Kristian Vuojärvi, hänellä itse asiassa on vastuualueellaan kaikkien Koskiravintoloiden ruokatuotteet. Kristian on tuttu vuosien takaa ja olenkin maistanut hänen kokkauksiaan, kyseessä on siis erinomainen uutinen!
Kävinkin heti seuraavalla Tamperereissullani testaamassa Koskiravintoloiden sekä Krisun uudistaman Tillikan. Ennen ruokailua kävin alakerran Klubimiehen upealla Tammerkosken terassilla ottamassa muutaman drinkin ennen yläkertaan siirtymistä, olin noin puolisen tuntia etuajassa liikkeellä. Drinkkien jälkeen ei tarvitse kuin kävellä rappuset ylös ja siirtyä Tillikan pöytään. Ensimmäinen huomio Tillikasta oli sisusta, joka ei perinteisyydellään säväyttänyt. Perinteisyys toisaalta ei ole huono juttu, mutta Tillikan sisusta on liian pelkistetty sekä avoin.
Ruokalistaa on uudistettu isolla kädellä, kuitenkin muutamia klassikoita on pakko jättää listalle, jottei vanhempi asiakaskunta äänestä jaloillaan. Tässä törmätään kaksipiippuiseen ongelmaan, Tillikan on nimittäin ollut aika uudistua, mutta kuinka paljon uudistusta voi tehdä ennen kuin joku suuttuu? Klassikkolistalla on mm. lihapullia, lohikeittoa sekä varmasti kaikista legendaarisin pyttipannu. Päädyimme kuitenkin testaamaan kaikkea muuta kuin mitä klassikkolistalta löytyy, onhan Tillikka uudistunut joten vanhojen hyvien (parempien) aikojen muistelut voidaan jättää toiseen kertaan.
Valitettavasti Kristian Vuojärvi ei ollut kyseisenä iltana paikalla, Krisu pyöriskeli kokkeilemassa mm. Pori Jazzeilla. Toisin sanoen emme saaneet uudistetun ruokalistan täydellistä kokemusta sen kehittäjän käsien kautta, harmi.
Alkupalaksi Härkätartar joka oli juuri sopivan kokoinen, liha suussa sulavan mureaa, mutta ehkä kaikkine komponentteineen karvan verran raskas alkupala. Samantyyppinen palaute tuli seuralaiselta Västerbotten-juustosalaatista, salaatti oli kelpoannos, alkupalaksi kuitenkin oikeasti aika iso. Tillikassa ei siis tarvitse ainakaan puuttua raaka-aineiden käyttöön tahi annoksen kokoon.
Viinilista ei ole järkyttävän suuri, mutta sopivan kattava. Pulloittain viinejä saa aika kohtuulliseen hintaan joten koska molemmat meistä otti Rieslingiä siian kanssa, päädyimme mielummin suoraan pullolliseen.
Siika-annos oli Rieslingin kanssa illan parasta antia. Erinomainen paistopinta ja kaiken kaikkiaan sopivan yksikertainen annos ei saa osaltani mitään moitittavaa. Mieleni teki kalaa ja sain himoilleni täyden vastineen. Jos jotain moitteita pitää kaivamalla kaivaa, ehkä olisin tarjonnut kirnuvoita ja palan jotain tummaa leipää siian kanssa, jotenkin se tuntuisi sopivan tälläiseen perinteikkääseen ravintolaan.
Olin yllättävän tyytyväinen suklaafondanttiin, annos sisälsi raikkaita makuja mm. vadelmasorbeen sekä tuoreiden vadelmien ansiosta. Sorbeessa olisi ehkä saanut olla (taas kerran) hitusen enemmän jäämäistä rakennetta ja raikkautta. Seuralaisen Crème brûlée sai kehuja enkä yhtään ihmettele, otin pienen maistiaisen ja minun täytyi myöntää että kyseessä oli erittäin onnistunut crème brûlée, vadelmien kanssa totta kai.
Tillikkassa ollaan menossa ehdottomasti oikeaan suuntaan. Klassikkoravintoloiden on tarvetta uudistua, vanha asiakaskunta vanhenee entisestään ja tuoreita, tulevia kantiksia tulee haalia uudistuksen lomassa. Kuten sanottua, ainakin sisusta kaipaisi jotain pientä kasvojenkohotusta, sekä muutamia muitakin kehityskohtia on. Ruokatuotteissa näkyy muutoksen jälkeen Kristianin kädenjälki sopivissa määrin, kuitenkaan ilman turhaa kikkailua, se ei Tillikkaan sopisi.
Hintataso Tillikassa ei pelota. Annokset ovat asiallisesti hinnoiteltu, omaan makuun ne olivat hitusen liian runsaita. Tämä toki selittyy tutkiskelemalla Tillikan konseptia sekä asiakaskuntaa, annosten tuleekin olla vapaita kikkailusta ja niistä pitää tulla täyteen. Pienenä miinuksena ruokalistassa on kasvisannosten vähyys. Jos syö kuitenkin kalaa ja mereneläviä, on valikoima hieman parempi. Kasvissyöjää miellytetään kerran-kaksi, sen jälkeen tuleekin odottaa ruokalistan uudistusta.
Kasvisannosten lisäksi jälkiruokaosasto saa noottia, toisaalta minulle se on aika samantekevää, en kauheasti syö jälkkäreitä, joten suppeahko klassinen jälkkärilista ei omalla kohdalla estäisi millään tavalla Tillikassa illallistamista.
Illallisesta jäi kaikki osa-alueet huomioon ottaen erittäin positiivinen kokemus. Ensi kerralla täytyy varmaan testata lohikeitto sekä herkulliselta kuulostava ylikypsä rapea possu. Olen tyytyväinen Tillikan siirtymisestä Koskiravintoloiden, eli yksityiseen omistukseen. Kristian Vuojärven lisääminen Koskiravintoloiden repertuaariin on ehdottomasti oikea veto, pitää harkita uudestaan Von Nottbeckiin menemistä, Krisu on uudistanut ruokalistan myös siellä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Dabbal on Lapland Hotel Tampereen sydän. Näin asia on lyhyesti sekä osuvasti ilmaistu. Monien hotellien ravintola on välttämätön paha, eikä siihen välttämättä panosteta samalla mittakaavalla kuin Tampereen Lapland Hotellissa. Parin päivän Tamperereissun aikana ehdin rauhassa tulemaan sinuiksi Lapland Hotel Tampereen sekä Dabbalin tarjontaan.
Vaikka Lapland Hotel Tampere on ehtinyt olla jo tovin olemassa, pääsin vasta nyt testaamaan hotellia ja sen palveluita parin yön verran heinäkuussa. Tässä ajassa ehdin maistelemaan Dabbal burgerin, erinomaisen aamupalan lappitwistillä kahteen kertaan sekä yllätysmenun. Yllärimenusta tulee erillinen illalliskirjoitus, tässä keskityn enemmän hotelliin ja ravintolan muihin palveluihin. Auton saa muuten lämpimään halliin, tätä arvostin reissullani rankkasateiden takia, talvella varmasti vielä enemmän.
Yövyin Deluxe -tason huonessa, joka on varustettu erinomaisella vartalon mukaan muotoutuvalla tuplasängyllä. Kaiken lisäksi sänkyjen puoliskot pysyivät yhdessä koko yön. Tämä on ongelma joka on vaivannut minua turhan monessa hotellissa, liian usein löytää itsensä yöllä sänkyjen keskelle muotoutuneesta kuilusta. Huone itsessään on erittäin tyylikäs, hauskoine lappiyksityiskohtineen.
Snackbar/minibaari, jota ei kaikista huoneista löydy, sisältää sopivan valikoiman juomia sekä purtavia, tässäkin tapauksessa pientä lappitwistiä on havaittavissa mm. porosnäksien muodossa.
Pienellä hotellikierroksella pääsin tutustumaan sviitteihin, kokoustiloihin sekä saunaosastoon. Jokaisessa kerroksessa on oma pieni teemansa, lapin ruska, talvi, kevät, kesä, usva jne. Lapland Hotel Tampere on muutenkin täynnä pieniä hauskoja yksityiskohtia ja nautinkin erityisesti niiden tutkailusta ja bongailusta. Jäkälää siellä sun täällä, poron sarvia, käpyjä, lyhtyjä ja tuikkuja, lappiaiheista valokuvataidetta ja muuta kivaa. Alakerrasta löytyy useita kabinetteja sekä kokoustiloja yksityis- sekä yritystilaisuuksia varten.
Osissa Deluxe huoneissa ja sviiteissä on sauna tai vähintään amme. Tämän lisäksi niistä löytyvät onneksi kaikki tarvittavat mukavuudet: silitysrauta- & lauta, hiustenkuivain, kylpytakki, iso televisio, vedenkeitin sekä kahvinkeitin. Nettiyhteydetkin näyttivät toimivan vakaasti joten töitä tekee mielellään huoneessa tai viihtyisässä aulabaarissa.
Sisustuksen suunnittelusta vastasi Jaana Ekmann, valokuvataiteesta Antti Kurola sekä projektin toteutuksesta Leena Turunen. Täytyy kiittää heitä kaikkia, lopputulos on upea mutta juuri sopivan huomaamaton jos ei ole kiinnostunut tutkimaan yksityiskohtia.
Muutama huomionarvoinen seikka: ylimmän kerroksen sauna/kylpyläosasto ei ole vielä kunnolla rempattu. Rappukäytävät kaipaisivat jotain pientä lappi-ilmettä. Ravintolasta vessaan mennessä on mentävä kerros alemmaksi joka tapahtuu kätevimmin rappukäytävää pitkin ja ne ovat liian pelkistettyjä. Osa näistä puutteista liittyvät varmasti hotellin avaus- ja remonttiaikatauluun. Ovet aukesivat syksyllä 2015 hyvinkin nopealla aikataululla joten kaikkea ei ole ehditty tekemään loppuun asti.
Saunaosasto kumminkin remontoidaan kokonaisuudessaan tulevaisuudessa, voisin kuvitella siitä tulevan yhtiä Tampereen hienoimpia illanviettopaikkoja firman pikkujouluille. Saunan terassilta aukeaa nimittäin aivan upea näkymä Tampereen kattojen ylle.
Seuraavaksi voitaisiin keskittyä ravintolapuoleen. Ensimmäisenä päivänä söin myöhäisen "lounaan" Dabbalissa. Vaikka kesäisin ei ole varsinaista lounasta, on ravintola auki aamiaisella, iltapäivisin (14:00 alkaen) sekä iltaisin. Iltapäivisin on tarjolla ns. baarilista johon sisältyy lappiherkkuja, burgereita, pizzoja, salaatteja, sandwichejä sekä tietysti poronpaistikäristystä. Lounas palaa ruotuun 8.8. alkaen.
Ennen burgereita ajattelin alkuun testata maistelulautasen Lapin makupaloja, joka sisältää kylmäsavulohta, kylmäsavuporoa, savumuikkua, kotimaista vuohenjuustoa, pikkelöityä parsaa, yrttinäkkileipää, Lapin rieskaa sekä lakkahilloketta. Kylkeen vielä raikas karpalodrinkki Taivaskero ja homma lähtee rullaamaan omalla painollaan. Dabbalissa on muuten erittäin houkutteleva sekä laaja cocktail-lista johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Maistelulautanen oli kaikkea mitä siltä toivoin ja se sopii mainiosti kahdestaan jaettavaksi jos ei alkuun viitsi mitään isoa mussuttaa, saapahan ainakin maistaa kaikkia herkkuja. Suosikeiksi maistelulautaselta itselleni nousi pikkelöity parsa, savumuikku sekä lakkahillo.
Seuraavaksi burgerin kimppuun. Seuralainen tilasi burgerin kasvisvaihtoehtona ja saikin pihvin tilalle erinomaisen sienimurekepihvin. Tästä yllätyimme positiivisesti, se nimittäin saattoi olla jopa herkullisempi kuin lihaversio. Mainittakoon että keittiö loihti tämän kertaisen kasvisversion hatusta eivätkä he voi luvata jokaisen kasvisburgerin olevan samanlainen.
Lihaversiokin oli erinomainen, makea briossisämpylä sopii burgeriin erinomaisesti, savumajo ja kylmäsavuporo toimivat erinomaisena lisänä sekä puuhiiligrillin maku tuli pihvistä esiin sopivasti. Annoksen esillepano oli ehkä hieman liian pelkistetty vaikka se tuotiin leikkuulaudalla sekä ranut olivat metallikulhossa. Ehkä suolakurkut, pikkelöidyt sipulit tai jonkunlainen coleslaw voisi tuoda annokseen jotain lisää. Tavallisiin ranskalaisiin olen myös lopen kyllästynyt, vaikkakin Dabbalin puikulaperunaranskalaisissa ei ollut mitään valittamista, tarjoaisin ehkä vaihtoehdoiksi halukkaille salaattikulhoa tai bataattiranskalaisia.
Dabbalin burgeri oli kokonaisuudessaan erinomainen suoritus ja vaikken olekaan mikään järkyttävä burgerifani (burgeria tulee nautittua nykyään hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa), voisin ehdottomasti suositella sitä ystävälleni. Nautin lasillisen suositusviiniä burgerin kanssa, kuitenkin annoksessa on niin paljon eri makuja ettei se välttämättä ole paras ratkaisu... ehkäpä jokin erikoisolut olisi ajanut asiaa paremmin. Toisaalta sienimurekeburgerin kanssa nautiskeltu Wolfbergerin Riesling sopi huomattavasti paremmin annoksen kanssa.
PIkaiseksi iltapäiväruokailuksi Dabbal ehti näillä suorituksilla nostamaan odotukset korkealle seuraavan päivän yllätysmenuillallista varten.
Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava tallustella aamupalalle. Odotin innolla minkälainen lappihenkinen aamupala on tarjolla, olin kuullut siitä hehkutusta sekä kehuja. Olotilasta (krapulasta) riippuen voi piiloutua lähemmäksi respaa synkemmille paikoille, minä suunnistin valossa kylpevään ikkunoilla varustettuun aamiaissaliin.
Aamiaisvalikoima on sisältää sopivan määrän lämpimiä sekä kylmiä valikoimia. Lämpimistä löytyy mm. mustaa makkaraa (jesh!), pekonia, makkaraa, sekä sienipaistosta. Kylmistä löytyy esimerkiksi poroleikkelettä, leipäjuustoa, muutamaa kalaa, hedelmiä, salaattia ym. Kylmäpuolella olisin toivonut ainoastaan hedelmien osalta vähän laajempaa valikoimaa.
Puuro sisälsi esimerkiksi rusinoita ja maistui erinomaiselta varsinkin kun päälle heitti läjän marjoja. Lapland Hotel Tampereen aamiaisen yhtenä erikoisuutena (lappitwistin lisäksi) on asiakkaan toiveen mukaan paistetut omeletit jotka näyttivät menevän kaupaksi kuin kuumille kiville. Mehuvalikoima ansaitsee ehdotonta ylistämistä, tarjolla on perinteisten vaihtoehtojen, eli appelsiini- sekä omenamehun, lisäksi mustikka- sekä karpalomehua. Lisäksi kahvi sekä tee tarjoiltiin suoraan pöytään asiakkaan toiveiden mukaiseksi, plussapisteitä ropisee!
Muutenkin aamupalalla kaikki toimi, tuoreita ruoka-aineksia oli koko ajan tarjolla vain rajoitettu määrä, uutta tuotiin aina kun ne alkoivat vähenemään. Mitään ei oikeastaan joutunut odottelemaan tai ihmettelemään, aamiainen toimi kuin ajatus. Aamiaiselle voi saapua myös kaikki, jotka eivät yövy hotellissa hintaan 17€ / nokka.
Suosittelen Lapland Hotel Tamperetta kaikille jotka haluavat arkeen luksusta tai jotain pientä erikoisuutta. Sijainti on erinomainen vaikka onkin "radan väärällä puolella". Tammerkoskelle onkin hotellilta noin kilometrin kävely.
Muutamia parannuksia vielä toivoisin Lapland Hotel Tampereelle: saunaosaston remppa, rappukäytäville samaa ilmettä kuin muualla hotellissa sekä samaa rohkeaa meininkiä terassille. Kaiken kaikkiaan majoitus- sekä ruokailukokemukset Lapland Hotellissa sekä Dabbalissa olivat erinomaisia! Koitan puskea mahdollisimman pian blogikirjoituksen yllätysmenusta. Illallinen oli erittäin onnistunut ja haluaisinkin yllätysmenun paremmin esille. Toivottavasti osaan tehdä sille kirjoituksessa oikeutta, yllätyin todella todella positiivisesti miten onnistunut illallinen oli kyseessä.
Yllätysmenu 5-ruokalajia 59€ Dabbal menu 3-ruokalajia 45€ Tunturimenu 3-ruokalajia 49€
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.