TableOnline.fi

TableOnline jatkaa kasvua. Kasvua tulee kaikilla sektoreilla, maantieteellisesti katsoen Suomen lisäksi Virossa. Tarvitsemme siis Viroon lisää tekijöitä ja tällä kertaa olin Etelä-Helsingissä palkkaamassa uutta työntekijää. Mikä ihana tekosyy päästä nauttimaan Tallinnan alati kehittyvästä ravintolatarjonnasta. Kun työt oli saatu hoidettua, niin oli aika suunnata illalliselle. Olin ulkoistanut ravintolan valinnan Tallinnan TableOnlinen porukalle, joten minulla ei siis ollut mitään hajua mitä tulen syömään ja missä.

Lähdimme sataman läheisyydessä sijaitsevasta hotellistani yllätyksekseni kävelemään itään päin. Ei siis Vanhankaupungin suuntaan, jonne odotin päätyvämme illastamaan. Reilun viiden minuutin kävelyn jälkeen seuralaiseni viittoi ravintolan suuntaan, joka sijaitsee Narvan Maantien vieressä kehittyvässä Kadriorgin kaupunginosassa. Sieltä löytyi illallispaikkamme Musita. Tämän ravintolan ovat perustaneet viime syksynä pariskunta, joka aiemmin piti Musu nimistä ravintolaa Nõmme nimisessä Tallinnan lähiössä.

Ravintolaan saavutaan aulaan, jossa sijaitsee baartiski ja katosta roikkuu paljon heiniä. Puutteellisten hortonomin taitojeni takia, paremman kuvan saamiseksi, kehotan katsomaan kuvan aulasta (ja näistä heinistä) tästä yltä. Vaikka kasveja en tunnekaan, niin melko kivan ilmeen ne loivat sisääntuloaulaan. Meidät ohjataan toisen salin perälle kivaan ikkunapöytään ja kohta pöytään istahtaa myös ravintolan viehättävä emäntä Kirstin. Ajattelen, että onpa mukavaa, kun omistajalla on aikaa tulla meitä tervehtimään. Tässä olin väärässä, hän ei tullut meitä vain pikaisesti tervehtimään, vaan istui sitkeästi pöydässä koko illallisen ajan ja johdatti meitä ravintolan ja keittiön filosofiaan ja kertoi taustoja ravintolasta ja sen perustamisesta. Molemmat omistajat ovat työskennelleet Lontoossa huipputason perulaisessa ravintolassa ja sieltä takaisin Viroon kotiuduttuaan he halusivat tarjota vastaavaa ruokaa myös Virolaisille. Ravintola onkin toimiva yhdistelmä pitkälti lähiruokaan ja hyviin raaka-aineisiin perustuvaa virolaisen ja perulaisen keittiön sekoitusta.

Kuten yleensäkin, haluan ravintolan päättävän, mitä siellä kannattaa juuri sinä iltana syödä. Tällä kertaa siihen tarjoutui erityisen hyvä tilaisuus, kun itse ravintoloitsija oli pöydässä suosittelemassa ruokia. Alkuruoaksi otimme useampaa sorttia jaettavaksi ja saimme pöytään mm. seuraavat annokset jaettavaksi: Crispy pork belly, Pulpo, Tartar, kampasimpukkaa. Kaikki alkuruoat olivat todella hyviä ja kun niitä oli melko monta ja meitä oli vain kolme syömässä ja lisäksi ravintoloitsija maistoi muutaman suupalan, niin alkupalojen jälkeen alkoi olla jo melko kylläinen olo.

Oma suosikkiannokseni oli mustekala. Olen viime aikoina tykästynyt kovasti pulpoon. Pitkään minua vaivasivat mustekalasta aikanaan jääneet mielikuvat sitkeänä ja melko mauttomana ruokana, jonka takia tätä herkkua tuli syötyä harvoin. Kuitenkin hyvin tehty pulpo on kaikkea muuta kuin mauton ja sitkeä ja siksi pulpoa tulee nykyään syötyä lähes poikkeuksetta, jos sitä ravintolan listalta löytyy. Myös Musitassa pulpon valmistaminen oli onnistunut loistavasti ja annos toimi kokonaisuutena todella hyvin. Muun seurueen suosikkiannokseksi nousi rapea possunvatsa, joka onkin yksi ravintolan suosituimmista annoksista ja oli sellainen jo Musitan edeltäjän, Musun aikoina.

Alkuruokia oli aika monta ja ne olivat niin herkullisia, että kaikki oli pakko syödä viimeiseen suupalaan asti. Varsinaisesti nälkä ei enää siinä vaiheessa siis vaivannut, kun pöytään tuli pääruoaksi tilaamani karitsan kare. Kare oli tomaattikastikkeessa ja kuten kuvasta näkyy, oli kypsyys täydellinen. Ongelma oli, että alkuruokia oli paljon ja pääruoka-annos oli reilun kokoinen, joten hieman oli vaikeuksia saada se mahtumaan, herkullisuudesta huolimatta. Pääruokavalintamme olivat hyvin lihaisat, sillä seuralaisilla oli nautaa ja possua. Muidenkin annokset olivat palautteen mukaan hyvin onnistuneita.

Illallisen aikana tuli keskusteltua myös Viron historiasta. Lihapatojen äärellä tuli puheeksi myös, että eipä siitä ole kovin pitkä aika, kun Virossa oli vielä ruokakortit käytössä ja eipä niilläkään kovin usein onnistunut mitään saamaan. Tai onhan siitä hetki vierähtänyt, mutta kahdella seurueemme kolmesta paikallisesta nämä ajat olivat vielä muistissa ja etenkin nuorempi heistä, ei ole edes varhaiskeski-ikää vielä saavuttanut.
Keskustelun lomassa ehti vatsakin hieman painua, ei kuitenkaan tarpeeksi, että olisimme jaksaneet jälkiruokia enää nauttia. Ravintoloitsija ehdottikin meille ruoansulatusta edistämään digestiiviksi Piscoa. Jo ravintolaan saapuessamme olimme nauttineet pisco sour -alkudrinkit ja nyt ateria oli hyvä myös lopettaa piscoon. Vieraiden alkoholien saloihin syvemmin perehtymättömille kerrottakoon, että pisco on perulainen kirkas brandy ja toimi oikein hyvin sekä sour-drinkissä, että digestiivinä.

Pois lähtiessämme katsoimme vielä aulan toisella puolella sijaitsevan ravintolasalin. Sen vierestä löytyi Kirstinin jo aiemmin mainitsema isohko lasten leikkihuone. Mielestäni tämä oli nerokas idea; ravintola on jaettu kahteen erilliseen saliin ja toisen vieressä on leikkihuone. Näin lasten kanssa tulevat voidaan sijoittaa leikkihuoneen puoleiseen saliin ja rauhaa kaipaavat toiseen. Kolmen pienen lapsen isänä osaan arvostaa moista ratkaisua. Juttelimmekin aiheesta Kirstinin kanssa, jolla myös oli pari lasta ja ihmettelimme, miksi paremmissa ravintoloissa on hyvin harvoin lapsille ohjelmaa. Suomessa ainakin lasten leikkihuoneita löytyy lähes poikkeuksetta ainoastaan ketjuravintoloista tai vastaavista, jotka eivät minua kauheasti houkuttele, kun kulinaristisia elämyksiä olen hakemassa.

Loman alkajaisiksi piti saada lomalle lentävä lähtö ennen reissua. Tuli mieleen, että uusi Palace on vielä testaamatta, niin mikäpä sen mahtavampi tapa aloittaa loma kuin nauttia pitkä lounas uudistuneessa Palacessa. Ravintola ehti olla hyvän tovin jo kiinni, mutta Royal Ravintolat eivät halunneet yhden Helsingin ja koko Suomen gastronomian kehdoista vaipua unholaan ja siksi se avattiin viime marraskuussa uudelleen. Avauksen aikoihin käytiin kovaa arvuuttelua uudesta keittiömestarista ja ennen lanseeraustilaisuutta oli toimittajien harhauttamiseksi tehty muutama nerokas vedätys someen, ettei salaisuus paljastuisi liian aikaisin. Kauhanvarteen ja köökin kuninkaaksi tuli vahvasti ennakkokaavailuissakin mukana ollut Hans Välimäki ja sous chefiksi Eero Vottonen. Tuo kokoonpano aiheutti innokasta liikehdintää gastronomisissa piireissä ja nostatti myös omia odotuksia, kun perjantaina alkuiltapäivästä hissi kiipesi kohti Etelärannan kymmenettä kerrosta.

Sali oli melko täynnä sinne saapuessamme, mutta meille oli varattu mukava ja tilava ikkunapöytä. Tämä oli hyvä juttu, sillä mukanamme oli puolen vuoden ikäinen herrasmies vaunuissa. Pienen kaverin kanssa ravintoloissa käydessä usein jännittää millainen äänimaailmailma paikassa on. Jos häntä sattuu kovemmin harmittamaan, tämä voi aiheuttaa kohtuuttoman metelin ja häiritsee muiden(kin) ruokailua. Palacen pehmeät pinnat imivät hienosti hälyä ja vielä kun pikkukaveri veteli päiväunia Palaceen mennessämme, niin tilanne tämän suhteen vaikutti oikein hyvältä.

Lounas aloitettiin samppanjalla, kuten Palacessa ehdottomasti kuuluukin. Ensimmäinen ruokalaji tuli melko pian alkumaljojen jälkeen ja se sisälsi kaksi tapasmaista suupalaa, joista toinen oli ohuen ruiskuorisen tacon sisällä olevaa tuorejuustoa, kurkkua ja minttua ja toinen skonssin muodossa ollut savustettua lohta ja taimenen mätiä. Vaikea sanoa kumpi näistä oli parempi, kun molemmat olivat niin hyviä ja asettivat heti alkuun riman korkealla. Toisena ruokana tuli vanhan maailman fine diningin ”pakollinen" foie grass, joka tarjoiltiin keiton muodossa, jossa liemenä oli sherry vinegrette -pohja. Annos oli aika yllättävä ja maksan rasvaisuus tasoittui hyvin tämän liemen kanssa.

Tämän jälkeen alkoi menun kalaosuus. Ensimmäisenä annoksena oli ruijanpallas-sashimia Islannista. Palacen keittiössä pyritään, että aina on paikalla joko päämesu Hans tai sous chef Eero ja tällä kertaa vuorossa oli Eero, joka tuli viimeistelemään annoksen ja teki tilliöljystä, omenamehusta ja islantilaisesta wasabista kastikkeen pöytämme vieressä. Islantilainen wasabi kuulostaa melko erikoiselta ja Eero selittikin löytäneensä vain reilu viikko sitten tämän työmatkallaan Islannissa, jossa oli alettu wasabia viljelemään. Hän olikin heti tuonut sitä pienen pötkön mukanaan ja testien jälkeen oli maahantuonti jo saatu järjestymään ja annos Palacen listalle. Tehokasta toimintaa!

Kala itsessään oli hienostuneen mietoa ja kastike toi hieman vahvuutta annokseen, mutta silti tämä annos ei tarjonnut kovin vahvoja makuja, vaan ennemminkin hienostunutta keveyttä. Huomasinkin kahden seuraavan annoksen aikana, että tässä kalaputkessa oli ilmeisesti tarkoituksellisesti aloitettu hieman kevyemmistä mauista ja menty kohti vahvempia.
Kahden ensimmäisen kala-annoksen kanssa muuten tarjoiltiin Saint Aubin Premier Cru ”En Remilly” -valkkaria, joka oli todella onnistunut valinta molempien annosten kanssa. Niin ja tämä toinen annos oli siis langustiinia Norjasta ruskitetun voin ja kyssäkaalin kanssa, jonka sisällä oli tartar langustiinista. Annokseen oli vielä saatu langustiinista tehty emulsio mukaan. Huhhuh, tämä oli kaltaiselleni rapujen ystävälle annos, josta parempaa en ole kovin usein eläissäni syönyt. Vielä tätä kirjoittaessanikin syljen eritys kasvaa kun muistelen annosta.

Tässä kohtaa juoma vaihtuu piemontelaiseen Roagna Langhe Rossoon ja odotinkin siirtymistä liharuokiin, mutta kalakimaran päätti meriantura, jossa oli kaviaaria Varkaudesta ja pieniä perunakroketteja. Viini oli oiva valinta hieman vahvemmalle merianturalle ja jos edellinen annos kohosi yhdeksi parhaista syömistäni, niin ei tämäkään kauas siitä jäänyt.

Samalla viinillä jatkettiin viimeinen annos ennen jälkkäriä, joka oli karitsaa huhtasienien ja parsan kanssa. Tämäkin annos oli todella onnistunut niin makujen kuin viinin parituksen suhteen. Karitsan jälkeen oli vuorossa vielä pari jälkkäriä, joista oma suosikkini oli raparperia jogurtin ja seljankukkien kanssa. Ei toinenkaan jälkkäri todellakaan huono ollut, mutta raparperiannos oli todella herkullinen ja tasapainoinen suoritus.

Ruokailu alkoi olla paketissa ja olin tullut melko myöhäiselle lounaalle aika nälkäisenä. Reilussa parissa tunnissa vedetty kahdeksan ruokalajin lounas oli juuri sopiva annoskooltaan. Vatsa tuli täyteen, mutta ähky ei päässyt yllättämään. Ruoan päälle joimme kahvit ja kahvin kanssa tuli vielä pieni makea macarone sekä Suomen gastronomian ja Palacen suuren miehen, Eero Mäkelän muistolle tehty lakkaparfait.
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että vanhassa Palacessa en koskaan ehtinyt käymään. Jostain syystä se ei koskaan oikein houkutellut vaan mieleen tuli enemmän Etelärannan herrojen pönötys puvut päällä Palacessa ylihintaisten lihapatojen ääressä. Konseptin uudistuksen myötä Palace haluaakin eroon juuri näistä mielikuvista ja vaikka puitteet ovat edelleen hienot, ei ravintola tavoittele pelkästään pukukansaa viettämään pitkiä ja ehkäpä kosteita lounaita, vaan toiveena on, että kaikki kulinaristit löytäisivät paikalle. Itse en ole pukuherra enkä pönötä, mutta viihdyin silti oikein hyvin ja suosittelen vierailua muillekin. Jos ei ole aikaa useamman tunnin lounaalle, niin Palace tarjoaa myös nopeamman kolmen ruokalajin lounaan, jonka ehtii hyvin syödä normaalin lounastunnin aikana. Tai no, ehkä siihen ei ihan 30 minuuttia riitä, mutta lähelle kuitenkin.

Varaa pöytä Palaceen tästä

Ville/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Kaunis kevätviikonloppu Helsingissä ja ei sovittua ohjelmaa. Mikäs parempi tapa ottaa pieni irtiotto arjesta kuin lähteä yöpymään hotelliin meren äärelle. Tähän pikaiseen pakoon arjesta tarjosi meille loistavan mahdollisuuden Hotel Rantapuisto Vuosaaressa. Hotelli sijaitsee kotoa ja myös Helsingin keskustasta vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä, mutta kun kohteeseen saapuu niin tuntuu kun olisi ajanut kauemmaskin luonnon helmaan ja samalla 30 vuotta ajassa taaksepäin. Aikamatkan tunne tulee siitä, että hotelli on toiminut aikanaan Suomen Yhdyspankin koulutuskeskuksena ja rakennusten ulkonäköön ei ole juuri tehty muutoksia. Tuli siis hyvin nostalginen olo, kun hotellin respaan saavuimme. Vastaanotto hotellin oli hyvin iloinen ja tunsimme itsemme odotetuiksi vieraiksi.

Huoneemme sijaitsi merisiivessä ja oli luokitukseltaan superior, joka lienee tarkoitti tässä tapauksessa hieman isompaa tilaa. Vertailukohtaa tähän meillä ei ollut kun muita huoneita emme nähneet. Mukana oli myös perheen kuopus, puolivuotias kaveri, joka vietti elämänsä ensimmäisen yön poissa kotoa. Oli siis mukava huomata, että toiveemme vauvansängystä oli toteutettu ja huone oli myös sen verran tilava, että se hyvin huoneeseen sopi. Huoneesta oli mahtava näkymä merelle, jota korosti kaunis keväinen sää.

Saapuminen hotelliin oli mennyt sen verran myöhäiseksi, että illallinen oli lähestymässä. Olimme varanneet pöydän hotellin ravintolasta klo 19.30. Ehdimme kuitenkin ennen dinneriä vähän käydä kävelemässä hotellin ympäristössä meren rannalla nostamassa ruokahalua. Ravintolaan saavuttuamme valitsimme alkudrinkiksi lakkakuohuva -drinkin varmistamaan hyvän ruokahalun. Drinkki toimikin yllättävän hyvin aperitiivina eikä maistunut liian makealta, mikä oli pelkoni. Rantapuiston ravintola, kuten muukin hotelli, sijaitsee kauniissa merellisessä miljöössä ja siksi soveltuu hyvin myös tunnelmallisen illallisen viettämiseen. Ravintolassa oli kohtuullisesti muita asiakkaita, mutta se ei ollut liian täynnä, mikä oli mukava, koska välillä 6kk kuopus ei jaksanut istua paikallaan ja katsoa kun muut herkuttelee.

Ravintolan ruokalista on sopivan suppea ja sieltä valikoin itselleni alkuruoaksi mustikkagraavattua siikaa. Tällä kertaa illan paras annos tuli heti kättelyssä. Siikapala vaikutti melko paksulta normaaliin graavikalaan verrattuna, mutta maku oli tarttunut tosi hyvin koko kalaan ja vaikka kalapala oli melko iso, niin olisin voinut syödä tätä enemmänkin. Seuralaiseni valitsi alkuun yrttimarinoitua nautaa ja savuaiolia, joka sekin oli todella onnistunut annos, mutta jäi väkisin hieman siian varjoon.

Pääruoaksi otin Rantapuiston pippuripihvin, joka mielestäni on yleisesti hieman tylsä valinta, mutta tällä kertaa teki mieli pihviä ja punaviiniä. Pihvi tarjottiin lohkoperunoiden, grillatun sydänsalaatin ja pippurikastikkeen kanssa. Pihvi oli oli juuri sopivasti paistettu mediumin ja medium miinuksen rajalle, kuten toivoin. Pihvin kanssa suositeltu Murdiviedron reserva sopi todella hyvin ja siksi sitä ehtikin mennä parikin 16cl kaatoa pihvin kyytipoikana. Viini oli myös todella hyvä hinta-laatusuhteeltaan ja maksoi vain 6,70 per 12cl. Seuralainen valitsi pääruoaksi burgerin, joka sekin sai hyväksynnän.

Annokset olivat aika reilun kokoisia ja siksi jälkkärin tilaaminen vähän arvelutti, mutta pakkohan ne nyt on blogikeikalla tilata ja päädyin valitsemaan listalta Rosmariinipannacottan. Se tarjoiltiin kauniista hillopurkista ja oli todella herkullinen versio tästä perinteisestä jälkkäristä, joka on yksi ehdottomia suosikkejani. Seuralaisen suklaakakku ja vadelma -annos oli myöskin kaunis ja herkullinen kokonaisuus. Jälkkäreiden jälkeen olo oli melkein turhankin täysi ja tässä kohtaa osasi arvostaa sitä, että ei ollut pitkä matka pyöriä hotellihuoneeseen lepäämään.

Aamulla nautimme vielä Rantapuiston monipuolisen ja aamiaisen ja sitä hieman sulateltuamme huoneessa, oli aika lähteä levänneenä ja hyvin syöneenä kotiin. Yhteenvetona voisi sanoa, että yö Rantapuistossa ja illallinen ravintolassa toimii hyvin nopeana irtiottona arjesta ja voin suositelle tätä ratkaisua muillekin. Alueen tarjonta ravintoloiden osalta ei ole kovin kummoinen ja siksi olisin kuvitellut näkeväni perjantai-iltana ravintolassa enemmän myös muita kun hotellin asukkaita. Sen verran varmaa ja tasalaatuista työtä ravintolan keittiössä tehtiin, että ehdottomasti etenkin paikallisten kannattaisi ravintolaa hyödyntää.

Ville/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Hieman päälle vuoden vanhaan Kampin Kortteliin avattiin hiljattain vähintäänkin mielenkiintoinen ravintola, Pobre Filipino. En ole tätä ennen päässyt kokeilemaan filipiiniläistä keittiötä ja tietääkseni Suomesta löytyy filipiiniläiseen keittiöön pohjautuvia ravintoloita vain kourallinen, joista jokainen sijaitsee Helsingissä.

Pobre luonnehtii itseään termillä 'new filipino kitchen' ja ravintolan tarina juontaakin juurensa aina vuoden 2013 Ravintolapäivä-tapahtumaan. Useiden pop-up iltojen rohkaisemana kokkiystävykset löysivät ravintolalleen mieleisen sijainnin Kampin Korttelista ja avasivat piskuisen ravintolansa ovet tammikuussa 2018. Tunsin palavaa halua testata uutuuden ja sain siihen mahdollisuuden heti ystävänpäivänä.

Pobrelle sanon kyllä! Saavuin ravintolaan ilman isoja ennakkoluuloja tai odotuksia filipiiniläisen keittiön ollessa tyhjiö tietämyksessäni. Pobresta poistuin tyytyväisenä ja kylläisenä. Juomalista on lyhyt mutta selkeä. Ruoka oli positiivinen yllätys kaikilta osa-alueiltaan, paitsi, että viisi ruokalajia hipoi yltäkylläisyyden rajoja ruoan ollessa aika tuhtia. Pääruokana testattu mereneläväkeitto oli erilainen mitä yleensä olen päässyt nautiskelemaan ja saa täyden kympin, tätä voisi syödä useamminkin! Kasvissyöjille on sopiva määrä varteenotettavia vaihtoehtoja, joka on nykyään jo onneksi melkein sääntö kuin poikkeus.

Pobren vahvuudet ovat pienen sympaattisen ravintolan tunnelmassa, palvelussa sekä palveluasenteessa ja ruoan puolesta ehdottomasti alkupaloissa, joista nautin erityisesti. Ruoan osalta ei harrasteta mitään ylimääräistä tai monimutkaista, eikä missään kohti esiinny turhaa kikkailua. Sama kaava toistuu ravintolan kaikilla osa-alueilla, tästä minä pidän.

Pobreen suosittelemme ehdottomasti pöytävarausta varsinkin viikonlopuille. Ystävänpäivänä ovelta käännytettiin lukematon määrä ihmisiä ovelta ravintolan ollessa täynnä läpi illan!

Suosittelen testaamaan:
Longganisa Dumpling
Lumpia Sariwa
Seafood Sinigang

Varaa pöytä Pobre Filipinoon

Kimi/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Pikkubistro Kattila on toiminut Tampereella reilun kolmen vuoden ajan. Pikkuhiljaa se on noussut yhdeksi Tampereen suosituimmista ravintoloista ja siksi nääsvillen reissun yhteydessä oli jo korkea aika mennä tutustumaan Kattilaan. Kyseessä oli tiistai-ilta ja pienehkö ravintola oli vähän yli puolillaan väkeä kun saavuimme paikalle. Olin päivällä jo aiemmin käynyt morjestamassa paikan ravintolapäällikköä, koska hän ei kyseisenä iltana ollut vuorossa. Kyselin silloin vähän kuulumisia ja ravintolapäällikkö vahvisti jo tuossa aiemmin kertomani seikan, että hyvin on Kattilassa riittänyt asiakkaita. Etenkin kesällä lounaita meni kuulemma useita satoja päivässä ja oli Kattilassa kokeiltu 24/7 keittiövuorojakin kun elokuun puolessavälissä Tampereella oli Tamperrada 2017 pintxokilpailu. Kattilan pintxo, jossa oli Napue-ginillä graavattua lohta, sitruunakaviaaria ja karpalokreemiä lakritsilimpun päällä, voitti ylivoimaisesti yleisöäänestyksen parhaasta annoksesta. Näitä annoksia oli mennyt viiden päivän aikana yli 3000 kappaletta ja siksi oli jouduttu misaamaan välillä kolmessa vuorossa.

Ravintola valitsi minulle alkuruoaksi muikkukukkoa punakaalisalaatin kanssa ja lisäksi mukana tuli pieni kannullinen kirkastettua voita. Täytyy sanoa, että annos oli melko yllättävä. Ravintolalla on jo nimessään sana bistro, jonka tyyliin tällainen ronski annos sopii hyvin. Itselläni odotukset paikasta olivat kuitenkin vähän lähempänä fine dining -ravintolaa ja siksi konstailematon muikkukukkoannos oli hieman yllättävä. Kukko oli kyllä todella hyvää. Reilu loraus kirkastettua voita kukon ja päälle ja a vot sanoisi savolainen. Kaverille tuotiin alkuruoaksi punajuurikeittoa mascarpone vaahdolla joka näytti maistuvan oikein hyvin. Muikkukukon kaverina minulle tarjoiltiin Rhônelaista Les Grandes Vignes -alkuviiniä. Natuviinit ovat viime aikoina alkaneet maistua minulle yhä enemmän ja tämäkään ei tehnyt poikkeusta ja sopi hyvin kukon pariksi.

Pääruokaa ennen minulle kaadettiin edelleen ranskalaista viiniä. Tällä kertaa kyseessä oli Mas Becha Barrique rouge 2015, joka on sekoitus Syrahista, Grenachesta ja Mourvedrestä. Kyseessä on hyvin täyteläinen ja runsas viini, joka antoi odottaa pääruoaksi jotain riistaa tai pihviä. Eteeni kuitenkin tuotiin porsaanpotka, jossa oli kyytipoikana karpalotuorejuustolla täytetty uuniperuna ja katajanmarjakastiketta. Annos oli todella hyvä jatkaen ronskia bistrolinjaa ja myös punaviini pehmeine tanniineineen oli oiva valinta potkalle. Itse porsasta oli selvästi maltettu kypsentää tarpeeksi pitkään matalalla lämmöllä sen mureudesta ja mausta päätellen. Nappiannos! Seuralainen sai pääruoaksi paistettua pyhäjärven siikaa, joka sekin sai varauksettomat kehut.

Alku- ja pääruoka oli tullut melko reipasta tahtia ja molemmat annokset olivat reilun kokoisia, joten lähellä oli, että olisin jättänyt jälkiruoan väliin. Jälkikäteen voi sanoa, että onneksi en jättänyt. Minulle tarjoiltiin nimittäin tarte tatin vaniljajäätelöllä, joka on ehkä suosikkijälkkärini. Vyötä tosin piti löysätä yksi pykälä, mutta kyllä tarte tatin ja koko illallinen oli pienen ähkyn arvoinen.

Koko kolmen ruokalajin dinneri meni läpi reilussa puolessatoistatunnissa. Kattila on nimensä mukaisesti aito bistro. Annokset ovat runsaita, hyvistä raaka-aineista taidolla valmistettuja ja kohtuuhintaisia. Paikassa on myös hyvä viinilista, jota osataan hyvin yhdistellä eri annoksiin ja palvelu sujuu varmasti ja ystävällisesti. Yhteenvetona annan siis vahvan suosituksen vierailla Kattilassa, mikäli se on vielä jäänyt testaamatta.

Ville/TableOnline

Pikkubistro Kattila Aleksis Kiven katu 13, Tampere
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/pikkubistro-kattila

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Aurajoen rantaa myötäilevä Linnankatu on mielestäni jokilaivojen lisäksi Turun parasta antia. Katu on laadukkaiden ravintoloiden helminauhamainen keskittymä, jonka varrelta löytyy varmasti jokaisen makuun sopiva ravintolaelämys. Ensimmäistä kertaa päädymme upean ja aurinkoisen loppukevään sunnuntai-iltapäivän kunniaksi joen alajuoksulla sijaitsevaan Göraniin, jonka nimen syntyhistoriasta Cityn ravintolatutkassa kirjoitettiinkin jokin aika sitten.

Ravintola toimii Forum Marinumin tiloissa, josta löytyy myös merenkulkuun liittyvä valtakunnallinen erikoismuseo. Saliin on sijoitettu yli kymmenen metriä pitkä purjevene, Daphne ja ravintola onkin nimetty nykyisin aluksen pitkäaikaisen omistajan ja arvostetun kirjailijan Göran Schildtin mukaan.

Viikonloppubrunssit ovat olleet viime aikoina todella suosittuja, joten olimme varanneet pöydän etukäteen. Halusimme nimittäin olla varmoja, että pääsemme testaamaan yhden Turun kehutuimmista brunssipaikoista!

Paikalle saapuessamme on ravintola jo mukavan täynnä ja iloinen puheensorina täyttää tilan. Huomaan ilokseni asiakkaiden ikäjakauman olevan laaja, joka kertoo paikan miellyttävän kaikenikäisiä ruokailijoita. Ravintolasalin sisustus on maltillisen merihenkistä, lukuun ottamatta tuota uljasta venettä ja henkilökunnan rentoja asuja.

Henkilökunta ohjaa meidät huomaavaisesti pöytään ja tuota pikaa pääsemme nauttimaan aperitiivistamme. Talon samppanja on ihanan runsas ja yllättävän hedelmäinen ja sopii täydellisesti tilanteeseen, kun tiedossa on paljon erilaisia makuja. Salissa vallitsee mukavan kiireetön tunnelma ja alkupalapöytä houkuttelee meitä valikoimallaan.

Pidämme erityisesti noutopöydän kalavalikoimasta, josta löytyy mm. useita itse maustettuja silakoita ja silliä. Oma suosikkini oli poikkeuksellisesti talon oma lasimestarin silli, vaikka yleensä sorrun ahmimaan sinappisilliä, jos sitä vain pöydästä sattuu löytymään. Erilaisten kylmien kalojen ja pienten suolaisten liha-annosten lisäksi valikoimassa on tänään mm. espanjalaista perunamunakasta sekä runsas salaattivalikoima. Kuten arvata saattaa, niin johan tässä käy kuten yleensä alkupalojen kanssa: kaikkea pitää maistaa ja osaa kahteen kertaan…

Göranissa brunssin pääruoka tarjoillaan lautasannoksina ja valitsemme sekä kala-, että lihavaihtoehdon, sillä haluamme tietenkin maistaa molemmat annokset! Valitsemani ankankoipi on fantastisen hyvää. Rapea pinta ja mehukas liha yhdessä suussa sulavien kasvislisukkeiden ja intensiivisen kastikkeen kanssa toimii erittäin hyvin. Annoksen omenapyree on mahtavan maukasta! Maistelen napakkaa, hieman mausteista unkarilaista Pinot Noiria ruuan kanssa ja en voisi olla tyytyväisempi.

Seuralaiseni kala-annos räjäyttää kuitenkin potin tällä kertaa. Kurnusimppu on paistettu täydellisesti ja vaalean kalan lihaisat fileet suorastaan lohkeavat maukkaan rapeiksi suupaloiksi. Annoksessa on hieno tasapaino suolan, makeuden ja happojen kanssa. ”Ihan perfecto!”, kuuluu pöydän toiselta puolelta ja minä kieriskelen annoskateudessa, vaikka oma vatsani pullottaa kuin juuri vadillisen kermaa latkineen kissanpennun.

Jälkiruokabuffet brunssilla on mainio ratkaisu. Valikoimassa on paljon pieniä ihania makuja ja voit ottaa juuri niin vähän tai paljon makeaa kuin mielesi tekee. Esillepano on kaunista ja annoksissa hauskoja yksityiskohtia.

Palvelu Göranissa on mitä parhainta läpi koko vierailumme ajan. Ruuan maistuvuutta tiedustellaan, juomia kaadellaan lisää ja hymy irtoaa jokaiselta pöydässä käyneeltä henkilökunnan jäseneltä. Vierailu Göranissa on todellakin vaivan väärti ja tuskin maltamme odottaa seuraavaa kertaa!

Lokakuun alun kunniaksi Göranin ovi aukesi samalle ruokailijakaksikolle jo toista kertaa. Ravintosaliin astuminen aiheutti miellyttävän déjà-vu-kokemuksen edellisestä kerrasta: ystävällinen tarjoilija oli heti ottamassa seuruetta vastaan, eikä pöytävarausta tarvinnut etsiä, vaan ruokailijat ohjattiin suoraan omalla nimellä varustettuun pöytään. Pöytään sai asettua rauhassa, juomatilaus tuli nopeasti ja brunssin antimet esiteltiin ammattitaitoisesti.

Alkupalapöytä oli taas lupauksensa ja nimensä mukaisesti kalapitoinen, ja viime kerran tapaan ykkösherkuiksi nousivat ihanat silakat - lopullinen ykkössija sitruunasilakan ja lasimestarinsilakan kesken jäi kuitenkin jakamatta, niin hyviä molemmat olivat. Alkupalapöytä oli kaloineen, salaatteineen ja pikkusuolaisineen runsas, mutta hyvin mietitty: täyteen ahdetusta ja monta eri lajia sisältävästä alkupalalautasesta ei syödessä tullut sekamelska, vaan kaikki sopi hyvin yhteen.

Jo alkupalan aikana sekä tarjoilija että kokki kävivät varmistamassa ruokailun sujumista, ja alkupalojen kirvoittamien vuolaiden kehujen johdosta kokki jopa hetken epäili, onnistuvatko pääruuat huipentamaan aterian ihanien kalaherkkujen jälkeen. Turhaan. Pääruuaksi tarjoiltu turska-annos kätki täydellisesti kypsennetyn ja ihanasti päältä rapean turskafileen alle perunaa, ruusukaalia ja kalaliemessä ryöpättyjä kaaleja ihanan pehmeällä ja sävykkäällä piimä-piparjuurikastikkeella hunnutettuna. Maut olivat tasapainossa, eikä lautasella ollut mitään liikaa tai liian vähän. Annos katosikin lautaselta alta aikayksikön, ja vei melkein kielen mennessään.

Runsaan alkupalapöydän ja pääruuan jälkeen jo valmiiksi sietokyvyn rajoilla lauleleva housujen vetoketju haastettiin vielä jälkiruokapöydällä, josta löytyi ihana kattaus erilaisia mousseja, suklaata, juustokakkua, mansikkakakkua ja karkkeja. Annokset ovat fiksusti tarjolla pieninä palasina ja shottilaseissa, joten kaikkia haluamiaan herkkuja pääsee maistamaan pienessä alku- ja pääruuan jälkiähkyssäkin.

Göran luottaa puhtaisiin ja selkeisiin makuihin ilman turhaa kikkailua ja annoksissa näkyi mukavasti myös vuodenaika syksyisissä lisukkeissa. Asiakkaista huolehtiminen on taitolaji, ja se Göranissa osataan – harvassa paikassa osataan niin luontevasti käydä kyselemässä ruuan maistuvuudesta tai aterian sujumisesta. Kun vielä hyvin toteutettu valaistus tuo paikkaan kodikasta tunnelmaa ja ilmapiiri on kiireetön ja rento, on samaan nippuun saatu kaikki loistavan sunnuntain ainekset.

Saaristolaispöytänä markkinoitua kattausta kannattaisi ehkä voimakkaammin markkinoida brunssina, koska Turun tarjonnassa on varmasti tilaa kalapainotteiselle brunssille, jonka kylkeen lasi kuohuviiniä tai samppanjaa sopii kuin hansikas käteen. Ilmapiiri ja kodikkaan lämmin tunnelma rauhoittavat istumaan ja nauttimaan sunnuntaitunnelmasta: tämän ruokailijaduon brunssiin hurahti 2,5 tuntia kuin siivillä.

Göranin kaltainen brunssi tarjoaa tavanomaisten iltatilaisuuksien rinnalle myös mainion vaihtoehdon syntymäpäivien tai muun merkkipäivän juhlistamiseen: sunnuntaiaamupäivä hyvän kuohujuoman ja ruuan parissa Turun jokirannan upeissa maisemissa ja kiireettömässä tunnelmassa!

Kipsukka/TableOnline

Ravintola Göran Linnankatu 72, Turku
Lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/goran

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Story Kortteli on We are Groupin operoima kahvila/ravintola/viinibaari Kampin Korttelin ravintolamaailmassa. Ennen kuin mennään tarkemmin Storyyn, niin pitää mainita muutama sana Korttelista. Kauppakeskuksissa sijainneet ravintolat eivät ole perinteisesti olleet Suomessa kovin laadukkaita ja sellaisia joihin haluaisi nopeaa lounasta kummempia tarjoiluja mennä nauttimaan. Kuulin ensimmäistä kertaa Kampin korttelin suunnitelmista joskus kesällä 2016. Ajatuksena siis oli avata kauppakeskukseen ravintolamaailma, jossa olisi mukana tasokkaita ravintoloita ja jotka olisivat auki myös illallisella. Äkkiseltään tämä tuntui melko haastavalta projektilta, koska kuten todettua, normaalisti kauppakeskusravintolat ovat food court –tyylisiä pikaruoan keskittymiä. Tästä johtuen ensimmäinen ajatus hankkeesta itselläni oli, että mitähän tästä tulee. En ollut epäilyksineni yksin, sillä kuulin muutamankin tunnetun ravintoloitsijan kieltäytyneen kunniasta kun heitä oli pyydetty avaamaan ravintola Kortteliin.

Onneksi ennakkoluulotonta porukkaa löytyi ja etunenässä raflamaailmaa oli ideoimassa We Are Group ja sen toimitusjohtaja Anders ”Andu” Westerholm. Andun avustuksella paikkaan löytyi mukava kattaus erilaisia ja hyvätasoisia ravintoloita. Hyvä suunnittelu, tyylikkäät puitteet, tasokas ravintolavalikoima ja onnistunut markkinointi on tehnytkin vastoin pieniä epäilyksiäni Korttelista menestyneen hankkeen.

Itsekin on tullut jo käytyä testaamassa useimmat Korttelin mestat, mutta tällä kertaa vuorossa ollut Story Kortteli oli uusi kokemus. Storysta on hyvä tietää ensimmäisenä sellainen seikka, että siellä ei ole perinteistä pöytiintarjoilua vaan tilaukset tehdään tiskiltä. TableOnlinesta löytyvissä kommenteissa tämä nimittäin aiheutti jonkin verran hämmennystä. Storyssa tämä ei kuitenkaan mielestäni ole ongelma ja sopii hyvin paikan konseptiin ja tunnelmaan.

Illan suunnitelma oli nauttia hyvää ruokaa ja juomaa ennen illan keikkaa Hartwall Arenalla. Menimme siis paikalle jo klo 17 ja kuvittelin, että siihen aikaan ravintolassa tuskin on kovin montaa ihmistä paikalla. Jälleen olettamukseni meni pieleen ja paikka oli melko lailla täynnä. Siis tiistai-iltana klo 17! Totesin, että olipa hyvä, kun olin tehnyt pöytävarauksen. Vaikka paikka oli täynnä, ei tiskillä mennyt kuin pieni hetki ennen kuin pääsimme tilaamaan. Nopea vilkaisu listaan riitti tekemään päätöksen alkuruoan suhteen ja voittajaksi valikoitui Sinisimpukat, lämmintä perunasalaattia ja aiolia.

Tämä annos löytyi Story Classics –otsikon alta. Menun muut otsikot ovat Weekly specials, Burgers etc ja Something sweet. Myös pääruokani löysin klassikoista ja baby back ribsit oli valintani. Seuralainen valitsi pääruoaksi Story burgerin. Lisukkeeksi otettiin lisää perunoita ja cole slawta. Perunoita oli muuten senverran reilusti jo tuossa simpukka-annoksessa, että aivan turhaan tuli tilattua lisää.

Tilauksen jälkeen meidät opastettiin pöytään ja kiva oli kulkea tupaten täynnä olevan ravintolan läpi hyvillä näkymillä varustettuun ikkunapöytään. Kortteli sijaitsee kauppakeskuksen viidennessä kerroksessa (ja Bar Con kuudennessa) ja sieltä on hyvät näkymät Narinkkatorin yli kohti lasipalatsia. Vaikka alkupalaksi tilatut simpukat tulivat melko nopeasti, oli oma alkujuomaksi ja alkupalan pariksi tarkoitettu Pfaltzin alueelta tullut Weingut am Nil -riesling päässyt jo hupenemaan melkein loppuun, joten toinen mukillinen oli tilattava simpukoiden kaveriksi. Storya operoiva We Are Group harrastaa myös viinin maahantuontia ja siksi ei ollut yllätys, että Storysta löytyi hyviä ja kohtuuhintaisia viinejä. Viini toimi hyvin yhteen simpukoiden kanssa ja simpukat olivat mukavan tuoreita ja maukkaita. Simpukoita oli iso kulhollinen ja alkuruoaksi yhdelle hyvin runsas ja kahdelle jaettavaksi juuri sopiva.

Pääruoaksi tilaamani baby back ribsit olivat keitetty mukavan ylikypsiksi, kuten pitääkin, ja liha irtosi luusta helposti. Ribsit olivat myös mukavan tahmeita bbq-kastikkeesta, jossa oli muuten mukana mm. omenaa, joka toi mukavaa kosteutta ja makeutta annokseen. Hyvä valinta oli siis tämäkin. Ribsien kanssa minulle suositeltiin San Cassiano Valpolicellaa, joka oli myöskin suunmyötäinen ja ribsien kaveri. Valpolicella nyt muutenkin on useimmiten oman suunmyötäinen ruoasta riippumatta, mutta nyt viinin melko vahva hedelmäisyys sopi hyvin ylikypsän ja hieman mausteisen kylkirivin kanssa yhteen.

Myös seuralaisen Story burger oli juuri sellainen mitä hyvän burgerin tulee olla ja sai siis hyväksynnän. Lisukkeeksi oli tilattu cole slawta, joka on hyvin yleinen burgerin ja ribsien lisukkeena ja toimi oikein hyvin myös tällä kertaa. Storyn annokset ovat hyvin kohtuuhintaisia ja runsaita, joten rahoille saa hyvin vastinetta, vaikka olisi vähän isompikin nälkä. Pääruoan jälkeen olo alkoi olla jo hieman tukkonen, mutta keikan alkuun oli vielä melko paljon aikaa, joten päätimme juoda virkistävät kahvit ja jakaa Storyn jäätelön. Niin ja Calvadosta piti tietty maistaa pikkutilkka kahvin kanssa edistämään ruoansulatusta runsaan aterian päälle.

Ruokailusta jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli ja täysi vatsa. Story on sijainnut perinteisessä miljöössä Vanhassa Kauppahallissa jo useamman vuoden ja on saanut siellä uskollisen asiakaskunnan. Saman konseptin tuonti moderniin "kauppahalliin" Kampin keskuksen ravintolamaailmaan ei ole täysin riskitön, mutta vaikuttaa korkean käyttöasteen perusteella olleen menestys. Myös oma subjektiivinen havainto tukee Storyn hyvää suorittamista. Kynnys kahvilamaiseen ravintolaan on hyvin pieni ja paikalla olikin paljon ihmisiä pelkän viinilasin äärellä. Ilahduttava asia Storyssä on myös laajat aukioloajat. Aamiaista on tarjolla maanantaista lauantaihin, lounas arkisin, brunssi on vuorossa sunnuntaisin ja a la carte menu on tarjolla päivittäin lauantaisin kello 12 alkaen ja muina päivänä klo 15 alkaen. Pöytävaraukset ovat mahdollisia kaikkiin kattauksiin, mistä myös voi Storylle antaa kiitosta.

Ville/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Varaa Kuori sekä muut Food & Fun 2017 ravintolat TableOnlinesta.

Viime vuoden loppupuolella Turkuun avattiin Kauppahallin Roots Kitchenin sisarravintola Kuori. Ravintolan takana on vahva naiskaksikko Marjaana Pohjola sekä Katariina Vesterinen, joiden unelma kunnollisesta illallisaikaan toimivasta kasvisravintolasta oli muhinut pitkään mielessä.

Ideasta toteutukseen ei ollut helpoin tie kuljettavaksi, kuitenkin tarpeellinen sellainen. Turussa oli kova kysyntä kasvisruokaan, joka huomattiin jo muutamien toimintakuukausien aikana. Samat kasvot kävivät jatkuvasti nautiskelemassa Kuoressa niin lounaalla kuin illallisella. Kaksikon uurastus on noteerattu lyhyessä ajassa usealla tavalla. Ylistävät palautteet, blogikirjoitukset sekä tuplavoitto viimeisimmässä Cityn Suuressa Ravintolaäänestyksesä on vain pieni esimerkki kunnollisen kasvisruokaravintolan tarpeellisuudesta Turun ravintolaskenessä.

TableOnline on yksi pääyhteistyökumppaneista vuoden 2017 Food & Fun tapahtumassa, jossa Kuorikin on edustettuna. Kävin testaamassa Kuoren illallisen itse Food & Fun mestarin, Jouni Kurun kanssa ja täytyy sanoa, että molempien odotukset olivat eritäin korkealla. Nappasimme Kuori Menun sijaan vähän rennomman Street Food maistelumenun, joka osottautui aivan täydelliseksi valinnaksi.

Alkupalat saapuivat pöytään osittain jaettavina annoksina ja olivat ehdottomasti illallisen parasta antia. Street Food menun ainoa kompastuskivi oli mielestämme itse pääruoka Portobello slider. Vaikka pääruoka olikin hauska ja hyvä annos, poikkesi se paljon Street Food tyylistä ollen eri linjassa alkupalojen kanssa. Tuhti annos jäi myös mauiltaan ja kekseliäisyydeltään kauas alkupaloista. Alkupalojen olisin toivonut jatkuvan loputtomiin.

Kuori kokonaisuutena ei pettänyt oikeastaan millään osa-alueella. Palvelu, miljöö ja ruoat, varsinkin alkupalat, olivat enemmän kuin olin toivonut. Minun on pakko takertua vielä siihen pieneen seikkaan, joka Kuoren tyyppisissä ravintoloissa askaruttaa varmasti moni kaltaisiani lihansyöjiä. Ovatko Kuoren annokset täyttäviä ja mikä tärkeintä, poistuuko ravintolasta tyytyväisenä vai pitääkö illallisen jälkeen käydä tyydyttämässä lihalliset himot esimerkiksi mättösnägärillä tai kebabbilassa? Ei missään nimessä! Kuoren annoksiin on laitettu mukaan paitsi rakkautta, mutta paljon suunnittelua, harkintaa, sekä ammattitaitoa. Proteiinintarve täyttyy ja safkassa on selkeiden makujen lisäksi purutuntumaa. Muistutamme myös, ettei Kuori ole vegaaniravintola vaikka huomioikin erikoisruokavaliot ennakkoon ilmoitettuna.

Eli nyt ennakkoluulot sikseen ja suunnatkaa Kuoreen! Seuraavalla kerralla testaan varsinaisen illallismenun, mutta en mitenkään voi uskoa että se päihittää Street Food illalliskokemukseni.

Jos haluat testata Kuoren Food & Fun tapahtumassa, suosittelen varauksen tekemistä TableOnlinen kautta hyvissä ajoin. En usko, että sisään käveleville asiakkaille löytyy juurikaan tilaa, jos ollenkaan.

Erityiskiitos Jounille kuvista, ruokaseurasta, sekä mahtavasta alkavasta Food & Fun yhteistyöstä!

Teksti: Kimi / TableOnline
Kuvat: Jouni Kuru / Food & Fun, poislukien City-palkintokuva

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Yhteensä kuusi päivää kerrallaan auki oleva vegaaninen pop up -ravintola ( V e ) tuo herkuttelijoiden ulottuville jotain mitä on vaikea löytää Helsingistä tai jopa koko Suomesta; mahdollisuuden illallistaa täysin vegaanisti. Ruoan suurkuluttajana sekä ravintola-alan ihmisenä en ole rajannut syömistäni trendikkäästi kasvisruokaan saati veganismiin. Täysin vegaaninen illallinen kiehtoo jo pelkästään sen haasteellisuuden vuoksi.

( V e ), tämä hakukoneiden kauhu on Walesista kotoisin olevan Christopher Dare oman elämänsä Frankensteinin hirviö, joka avattiin Runeberginkadulla sijaitsevan Soupin tiloihin varsinaisen ravintolan ovien sulkeuduttua. Illallisten sarja jatkuu vajaan tusinan verran, joista viime perjantaina testaamani kulki nimellä '(Experimental vegan pop-up) Menu 2'. Ravintola on perjantai-illaksi varattu täyteen, joka ei sinäänsä ole ihmeellistä ollessaan vain 18 asiakaspaikkainen. Kaikki muu sitten onkin sitä ja vähän enemmän.

Kahdessa kattauksessa tarjoiltu illallinen oli itsessään hyvin suoraviivainen, 35 euroa maksava kokeilunhaluinen neljän ruokalajin maistelumenu tarjoiltiin erittäin pelkistetyllä ja rennolla otteella. Tarjolla ei valitettavasti tällä kertaa ollut alkoholivaihtoehtoja ja tästä varoitettiinkin etukäteen Christopherin letkeään tyyliin, This is a alcohol free event, if this is an issue please arrive drunk to avoid dissapointment.

Alkoholittomat cocktailit, eli mocktailit, jättivät hieman toivomisen varaa vaikka moscow mulen mocktailversio juotavaa olikin. Keskustelimme ennen ja jälkeen illallista Christopherin kanssa eri vaihtoehdoista ja totesimme samalla alkoholilupien hankkimisen olevan kannattava vaihtoehto tulevaisuutta varten. Jos kuitenkaan alkoholilupia ei hetkeen ole tulossa, ehdotin cocktaileihin ja pullotettuihin hiilihapollisiin juomiin panostamisen sijaan jonkinlaista alkoholitonta juomapakettia, mehuja tai erilaisia hedelmä-/marjasiidereitä. En ehkä nosta toiveita ihan liian korkealle, Christopher on tekemisissään aikamoinen perfektionisti, aikaa kuluu järkyttäviä määriä erilaisten reseptien uudelleenkeksimiseen ja esivalmistelemiseen. Aina voi toivoa.

( V e ) oli ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, vaikkakin isoruokaisena maistelumenu jäi minulle vähän lyhyeksi. Hinta toisaalta oli lähinnä vitsi, 35€ on korkeintaankin kohtuullinen korvaus neljän ruokalajin erikoismenusta, joka vaatii näin paljon testaamista, mielikuvitusta sekä valmistelua. Seuraavaa menua varten Christopher lupasi hieman tuhdimpia annoksia, sekä yhden ruokalajin lisää. Menu 3 on saanut nimekseen 'The Hangover menu', joka itsessään jo kielii vähän ruokaisammasta kokonaisuudesta.

Menu 2 illalliset jatkuvat perjantai 14.4. asti ja pienen odottelun jälkeen päästään nautiskelemaan seuraavaa pop up iltamia 25.-27. toukokuuta sekä 1.-3. kesäkuuta. Tsekkaa seuraava setti ja osta illallisliput TableOnlinesta: The Hangover menu, menu 3 ( V e ).

- Kimi TableOnline

TableOnline.fi- Löydä ravintola makusi mukaan - on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Wistub Alsace sijaitsee upealla paikalla Tammerkosken varrella, Laukontorin kupeessa. Pieni sympaattinen ravintola muistuttaa tunnelmaltaan ja sisustukseltaan ravintolaa, joka voisi yhtä hyvin sijaita pienessä ranskalaisessa kylässä. Näin perinteikästä tyyliä voi luonnehtia jopa tylsäksi, kuitenkin Wistub Alsacelle se sopii kuin nenä päähän.

Joulukuussa 2016 12-vuotta täyttänyt Wistub Alsacen keittiön keskeinen filosofia pyörii käsityön ympärillä. Kaikki tehdään itse, mukaanlukien kastikepohjat, kakut, leivät. Lisäksi suurin osa viineistä tuodaan maahan itse ja tämä ilmenee helpoiten viinilistaa tutkimalla, se on pyhitetty suurimmaksi osaksi Alsacelaisille viineille, mainiota! Ruokalista muuttuu fiiliksen ja raaka-aineiden mukaan, väkisin mitään ei pidetä listalla jos se ei tunnu hyvältä.

Wistub Alsacen omatuontiviinien sekä käsityön lisäksi talon erikoisuutena on tarte flambée, eräänlainen alsacelainen pizzaa. Näitä myytiin Cityn SYÖ!-viikoilla aivan huikeita määriä ja niitä saatiinkiin valmistaa niin paljon, että kokit valmistivat niitä unissaankin. Itse olen testannut nordique tarte flambéen, jota voin ehdottomasti suositella omalta osaltani, sillä varauksella että jos odotat saavasi rasvaista kebab-pizzeria tyyppistä safkaa, tulet pettymään ja hyvä näin.

Keskiviikko-iltana Tampere on kokonaisuudessaan erittäin rauhallinen ja olenkin tyytyväinen ravintolavalintaani. Wistub Alsace on pitkään pyörinyt mielessäni alsacelaisten viinien sekä blinien takia.

Olen syönyt Wistub Alsace illallisenkin jälkeen blinejä, heikkona hetkenä eksyin ketjuravintolaan ja vaikka hinta oli aika lailla samaa, oli laatu aivan eri maailmasta. Kaiken lisäksi Wistub Alsace tarjoaa enemmän blinejä ja täytteitä käytännössä samaan hintaan. Ja se laatuero, huh!

Wistub Alsacen blinit olivat täydellisen kuohkeita sekä paistopinta aivan uskomattoman rapsakka. Testasin blinejä molemmilla, hyvinkin perinteisillä lisukkeilla: savuporo-tuorejuustomoussella sekä lohenmädillä ja en osaisi päättää kumman valitsisin jos blinit pitäisi tilata vain yksillä lisukkeilla.

Valitsin pääruoaksi päivän kalan, kuhaa Längelmävedeltä. Wistub Alsacen annokset eivät ole järin kauniita, eikä se olekaan tarkoitus. Annosten presentaatio seuraa visusti ravintolan konstailematonta linjaa, maku puhuu puolestaan. Wistub Alsace pyrkii tekemään maalaisranskalaista ruokaa ja pidättäytyä mahdollisimman kaukana fine dining leimaan liittyvästä kikkailusta.

Annoksessa on kahta juuresta, juuriselleripyrettä sekä puikulaperunaa, rohkea veto mutta toimiva. Taas kerran kypsennys sekä paistopinta on vedetty vimpan päälle. Annosten ollessa kikkailuvapaita, näyttelevät viinivalinnat tärkeää osaa Wistubin illallisella, suosittelenkin kuuntelemaan tarjoilijan ehdotuksia viinivalinnoissa. Pääruoka ei ole tajuntaa räjäyttävä kokemus eikä aiheuta sen kummallisempaa WAU -elämystä, näin on hyvä. Annoksen saapuessa pöytään saa juuri sitä mitä on tilannutkin siinä muodossa kuin mitä odottaa saattaa. Yllätyksille näin perinteikkäässä paikassa ei ole sijaa.

Seuralainen testasi ankanrintaa, kypsyys jätetty pinkiksi totta kai. Annos sai ylistystä osakseen, samalla todettiin annoksen jatkavan samaa maltillista linjaa ulkonäöllisesti. Tällä kertaa annos oli täynnä punaista punaisen seassa. Vaikka olin tyytyväinen pääruokaani, jouduin myöntämään potevani vähintäänkin lievää annoskateutta, ankka näytti uskomattoman mehevältä!

Jälkiruokina tarjoillut leivonnaiset ovat gluteenittomia sekä leivottu paikan päällä. Testailimme seuralaisen kanssa jälkkäreitä sekä jälkkäriviinejä ristiin. Leivonnaiset olivat uskomattoman maukkaita sekä juuri sopivan kosteita. Olen maistanut lukuisia gluteenittomia leivonnaisia, yleensä niissä on jotain valittamista normaaliin verrattuna, tälläistä ei Wistub Alsacen jäkkäreissä ollut havaittavissa. Kirpeä sitruunaleivos greippien kera veti tällä kertaa pidemmän korren. Raikas sekä sopivan kirpeä jälkiruoka oli hyvä päätös illalle.

Wistub Alsacen keittiöstä vastaa Leea Tepponen, tuttu mm. Ravintola C:stä, joka valittiin Suomen Gastronimien Seuran vuoden ravintolaksi vuonna 2011. Leealle fine dining on tuttua, sitä hän ei Wistub Alsacessa kuitenkaan halua toteuttaa. Ruoan tulee olla erinomaista laatua mutta konstailematonta ja helposti lähestyttävää. Asiakkaan tulee nauttia herkkullisista annoksista miettimättä mitä lautasella on tai onko tarvetta käydä snägärin kautta illallisen jälkeen.

Wistub Alsace on ehdottomasti testaamisen arvoinen. Talon erikoisuus tarte flambée sopii mainiosti kevyen pistäytymisen merkeissä muutaman kohtuuhintaisen viinilasillisen kera. Pitkää illallista varten lyhyt ja selkeä ruokalista tarjoaa hienoja makuelämyksiä varsinkin kun testailee ravintolan hintalaatu-suhteeltaan sopusuhtaista viinilistaa. Ravintolan perällä on 12 paikkainen kabinetti, joka soveltuu kokouksiin, perheillallisiin tai vaikka viinitastingeihin.

- Kimi / TableOnline

Wistub Alsace lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/wistub-alsace

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.