Riittää, että vanhempi kysyy, oletko varmasti syönyt, ihmettelee pukeutumistasi tai tarjoaa pyytämättä neuvoja. Hetkessä rauhallinen aikuinen vastaa ”joo joo”, ärsyyntyy kohtuuttoman paljon tai vetäytyy puhelimensa ääreen.
Moni tunnistaa ilmiön etenkin palatessaan lapsuudenkotiinsa. Kyse ei välttämättä ole huonosta käytöksestä tai siitä, että kaikki aikuisena opittu katoaisi heti eteisessä.
Tutut ihmiset ja ympäristö voivat yksinkertaisesti herättää vanhat roolit eloon.
Lapsuudenkoti painaa vanhaa nappia
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että muisti ei toimi irrallaan ympäristöstä. Paikat, hajut, äänet ja tutut rutiinit voivat nostaa esiin juuri niihin liittyviä muistoja ja tunnetiloja.
Ilmiötä kutsutaan kontekstisidonnaiseksi muistiksi. Tutkimuksissa asioiden on havaittu palautuvan helpommin mieleen silloin, kun ihminen palaa ympäristöön, jossa muistot ovat syntyneet.
Lapsuudenkoti on täynnä tällaisia vihjeitä. Keittiönpöytä, oma vanha huone ja vanhempien tutut sanavalinnat voivat palauttaa mieleen muutakin kuin yksittäisiä tapahtumia.
Ne voivat aktivoida myös vuosien varrella opittuja tapoja reagoida.
Siksi vanhemman tavallinen kysymys voi tuntua huomattavasti ärsyttävämmältä kuin saman kysymyksen esittäminen jonkun muun suusta.
Jokaisella on perheessä oma roolinsa
Perheissä roolit syntyvät usein jo varhain. Yksi on vastuullinen suorittaja, toinen kapinallinen, kolmas sovittelija ja neljäs perheen kuopus, josta muut pitävät huolta vielä aikuisenakin.
Vaikka ihmiset muuttuvat, roolit eivät välttämättä päivity samaa tahtia.
Psykologisen tutkimuksen mukaan ihmisellä voi olla eri ihmissuhteissa hieman erilainen käsitys itsestään. Tietyn läheisen ihmisen läsnäolo voi aktivoida juuri kyseiseen suhteeseen liittyviä ajatuksia, tunteita ja toimintatapoja.
Tätä kutsutaan relationaaliseksi minäkäsitykseksi.
Työpaikalla määrätietoinen johtaja saattaa siis muuttua vanhempiensa ruokapöydässä puolustelevaksi lapseksi. Kyse ei ole näyttelemisestä, vaan siitä, että eri ihmissuhteet tuovat ihmisestä esiin erilaisia puolia.
Myös vanhemmat palaavat vanhaan käsikirjoitukseen
Aikuinen lapsi ei ole tilanteen ainoa osapuoli, sillä myös vanhemmat voivat palata huomaamattaan tuttuun kasvattajan rooliin.
He saattavat kommentoida aikuisen lapsensa ruokailua, pukeutumista, rahankäyttöä tai parisuhdetta samalla tavalla kuin vuosia aiemmin.
Hyvää tarkoittava neuvo voi kuulostaa lapsen korvissa viestiltä siitä, ettei tämä osaa päättää asioistaan itse.
Tästä syntyy tuttu kierre. Vanhempi neuvoo, aikuinen lapsi tiuskaisee ja vanhempi alkaa ohjata entistä enemmän, ja pian molemmat käyttäytyvät juuri niin kuin ennenkin.
Vanhempien koti toimii ikään kuin näyttämönä, jolla jokainen muistaa vanhan vuorosanansa.
Teini tulee esiin hyvästä syystä
Mutta miksi lapsuudenkodissa palataan juuri teini-ikään?
Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että teini-iässä suhde vanhempiin muuttuu. Nuori harjoittelee itsenäisyyttä, kyseenalaistaa sääntöjä ja puolustaa oikeuttaan tehdä omat päätöksensä.
LUE MYÖS: Psykologit: lapsettomuuden valinneita yhdistää yksi vahvuus – tunnistatko sen itsestäsi
Jos samat itsenäisyyteen liittyvät aiheet nousevat esiin myöhemmin, myös niihin liittyvä puolustusreaktio voi palata. Kysymys ”oletko ajatellut asiaa loppuun asti?” ei välttämättä kuulosta neutraalilta, vaan samalta epäilyltä kuin 15-vuotiaana.
Reaktio syntyy usein nopeasti, ennen kuin aikuinen ehtii arvioida, oliko kommentti todella arvosteleva. Siksi oma voimakas ärtymys voi tuntua jälkeenpäin jopa nololta.
Taantuminen voi tuntua myös hyvältä
Vanhaan rooliin palaaminen ei aina tarkoita riitelyä. Vanhempien luona voi olla helpottavaa antaa jonkun muun laittaa ruokaa, huolehtia käytännön asioista ja kysyä, onko kaikki hyvin.
Hetkellinen vastuusta luopuminen voi tuntua turvalliselta, etenkin jos oma arki on kuormittavaa. Siinä ei ole mitään väärää, kunhan kumpikin osapuoli viihtyy tilanteessa.
Ongelmaksi vanhat roolit muuttuvat silloin, kun vierailut päättyvät toistuvasti riitoihin tai jättävät pitkäksi aikaa mitätöidyn, ärtyneen tai ahdistuneen olon.
Vanhan kierteen voi katkaista
Jos et halua antaa16-vuotiaan version itsestäsi hoitaa koko keskustelua, ensimmäinen askel on huomata hetki, jolloin teinimäinen reaktio käynnistyy.
Ennen vastaamista voi pysähtyä ja kysyä itseltään, reagoiko nykyiseen kommenttiin vai kaikkeen siihen, mitä samanlaiset kommentit ovat aiemmin merkinneet.
Omasta päätösvallasta voi muistuttaa ilman vastahyökkäystä. Esimerkiksi ”ymmärrän, että haluat auttaa, mutta päätän tästä itse” pitää keskustelun nykyhetkessä.
LUE MYÖS: Miksi perheen nuorin on aina hauskin, charmikkain ja vähän vastuuton – tiede selittää
Myös tapaamispaikan vaihtaminen voi auttaa. Kahvilassa, kävelyllä tai aikuisen lapsen omassa kodissa vanhat roolit eivät välttämättä aktivoidu yhtä voimakkaasti kuin lapsuudenkodissa.
