Menit terapiaan, koska halusit muutosta.
Istuit tuolissa viikosta toiseen, puhuit, kuuntelit, teit parhaasi.
Silti mikään ei oikeastaan muuttunut.
Jos kokemus kuulostaa tutulta, et ole yksin – etkä ole epäonnistunut.
Tutkimusluvut yllättävät
Psykoterapiatutkimuksen pioneeri, Brigham Young Universityn professori Michael J. Lambert on osoittanut tutkimuksissaan, että 35–40 prosenttia terapia-asiakkaista ei hyödy hoidosta.
Viidestä kymmeneen prosenttia voi jopa voida huonommin kuin ennen hoitoa.
Tavallisessa käytännön terapiatyössä tilanne on vielä heikompi, sillä yhdessä laajassa tutkimuksessa vain noin kolmannes asiakkaista osoitti selvää paranemista.
Nämä luvut eivät tarkoita sitä, että terapia ei toimisi, vaan sitä, että se ei toimi automaattisesti.
Menetelmä ei ratkaise niin paljon kuin luulisi
Yksi psykoterapiatutkimuksen toistuvimpia havaintoja on, että eri terapiamuodot tuottavat keskimäärin samankaltaisia tuloksia.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykodynaaminen terapia ja interpersoonallinen terapia eroavat toisistaan menetelmällisesti, mutta niiden vaikuttavuustutkimusten tulokset eivät eroa tilastollisesti merkittävästi.
Jos menetelmä ei selitä eroa, mikä sitten selittää?
Tähän tutkijat ovat löytäneet yllättävän vastauksen.
Terapeutin ja asiakkaan välinen suhde
Wisconsinin yliopiston psykoterapiatutkimuksen professori Bruce Wampold on kirjoittanut aiheesta laajasti.
Hänen mukaansa terapeuttinen allianssi – luottamus, yhteisymmärrys tavoitteista ja tunne siitä, että terapeutti todella kuuntelee – on johdonmukaisesti vahvin yksittäinen ennustaja hoidon onnistumiselle.
295 tutkimuksen meta-analyysi vahvisti yhteyden: mitä vahvempi tämä allianssi on, sitä paremmat tulokset saavutetaan.
Kriittisintä on terapeutin osuus, sillä terapeutit, jotka muodostavat johdonmukaisesti parempia alliansseja, saavuttavat parempia tuloksia riippumatta menetelmästä.
Miksi terapia ei sitten onnistu?
Lambertin arvion mukaan terapian lopputulosta selittävät neljä tekijää.
Terapian ulkopuoliset tekijät, kuten sosiaaliset suhteet ja elämäntapahtumat, selittävät noin 40 prosenttia tuloksesta.
Terapeuttinen allianssi selittää noin 30 prosenttia.
Asiakkaan omat odotukset ja motivaatio selittävät noin 15 prosenttia, ja varsinainen terapiamenetelmä selittää vain loput 15 prosenttia.
Toisin sanoen ulkoiset olosuhteet ja ihmissuhde terapeutin kanssa ratkaisevat yhdessä 70 prosenttia lopputuloksesta.
Keskeyttäminen on yleisempää kuin luullaan
Meta-analyyttinen tutkimus 146 tutkimuksesta osoitti, että keskimäärin 35 prosenttia terapia-asiakkaista keskeyttää hoidon ennen sen päättymistä.
Valtaosa keskeyttää jo kahden istunnon jälkeen.
Syyt vaihtelevat: terapeutin ja asiakkaan välinen suhde ei toimi, menetelmä ei sovi tai asiakas ei koe tulevansa kuulluksi.
Terapian epäonnistuminen on harvoin yhden osapuolen vika, vaan useimmiten kyse on huonosta yhteensopivuudesta.
Jos terapia ei toimi, se ei tarkoita, että sinä olet rikki
Terapiatutkimus viittaa siihen, että kaksi asiaa kannattaa arvioida ennen kuin luovuttaa kokonaan.
Ensimmäinen on terapeutti itse: jos yhteistyö terapeutin kanssa ei tunnu toimivalta, uuden terapeutin etsiminen auttaa todennäköisemmin kuin terapiamuodon vaihtaminen.
Toinen on rohkeus sanoa ääneen, mitä kokee – myös terapeutille itselleen.
Lambertin tutkimukset osoittavat, että kun terapeutit saavat jatkuvaa palautetta asiakkaan voinnista, huonosti etenevien tapausten tulokset paranevat ja terapian keskeyttämiset vähenevät.
Joskus terapia ei auta siksi, ettei oikea terapeutti ole vielä löytynyt.
