Artikkeli sisältää juonipaljastuksia.
Sarja ehti nauttia kriitikoiden arvostusta Yhdysvalloissa jo vuonna 2017, mutta jäi käytännössä pimentoon pieneksi kuihtuneen Audience Networkin ansiosta. Vasta nyt, kun Netflix on nostanut sen valikoimiinsa myös Suomessa, on alkanut kuulua se pulahdus, joka syntyy, kun jokin vuosia piilossa ollut helmi putoaa vihdoin suuren yleisön käsiin.
Suomalaiset ovatkin havahtuneet siihen, että Stephen Kingiltä on jäänyt yksi yllättävän tiukka rikossarja katsomatta. Ei yliluonnollista, ei käveleviä varjoja eikä kosmisia hirviöitä. Vain kaksi miestä, jotka ovat liian älykkäitä ja liian rikki antaakseen toisilleen hetkenkään rauhaa.
Rikos, joka ei päästä irti
Sarjan sydän on eläkkeelle pakotettu murharyhmän konkari Bill Hodges, jonka näyttelijä Brendan Gleeson nostaa tavalla tai toisella koko tarinan painopisteeksi. Hodges on mies, joka ei ole koskaan lakannut syyttämästä itseään vuosia aiemmin tapahtuneesta joukkosurmatapauksesta. Kun tapaus nousee uudelleen pintaan ja alkaa vainota häntä uhkaavilla viesteillä, hahmo ikään herää kuin viskinsekaisesta horroksesta. Eläkkeellä ryypiskely vaihtuu pakkomielteiseen ajojahtiin.
Tätä keskiluokkaisen elämänkulun tavallisuutta vasten asetetaan Brady Hartsfield, nuori mies, jonka sisäinen pimeys on suorassa ristiriidassa sen vaatimattoman, jopa hajuttoman elämän kanssa, jota hän elää elektroniikkaliikkeessä ja äitinsä kellarissa. Sarja tekee selväksi, että Brady ei ole vain pahis; hän on huolellisesti rakennettu painajainen, joka toimii kuin kylmä logiikanpala väärässä koneessa.
Mr. Mercedes on taattua Kingiä elementteineen: pellejä, piinaa, keskiluokkainen lapsuus, jossa on jotain hieman vinksallaan. Sarja onnistuu olemaan yhtä aikaa arkinen ja karmiva. Se tutkii, mitä tapahtuu silloin, kun pahuus ei synny myyteistä vaan tavallisista ihmisistä, jotka kulkevat samoilla kaduilla kuin me.
Kolmen kauden tarina, joka pysyy kasassa
Sarjalla on yksi vahvuus, joka erottaa sen monista nykypäivän loputtomasti venytetyistä rikosdraamoista: se kertoo yhden kokonaisen tarinan, eikä yritä jatkaa elämäänsä väkisin.
Lue myös: Kun ruoka ei riittänyt: järisyttävä apinakoe, joka muutti käsityksemme kiintymyksestä
Kolme kautta kattavat koko Bill Hodges -trilogian, ja lopputulos on eheä. Tarina kulkee määrätietoisesti kohti päätöstään eikä huku ylimääräisiin sivuraitoihin.
Ohjaaja Jack Bender, joka tunnetaan muun muassa Lost-sarjan ohjaajana, luo Mr. Mercedes -sarjaan hiljaisen, painostavan tunnelman.
Juuri siksi sarja erottuu monien muiden King-sovitusten joukosta. Siinä ei heruteta halpoja säikähdyksiä eikä vilautella yliluonnollista vain siksi, että se kuuluu kirjailijan maineeseen. Tässä tarinassa pahin hirviö on se, joka kykenee hymyilemään töissä ja tekemään murhia illalla.
Kulissien takaa
Kuvauspaikaksi valittu Charleston antaa sarjalle unenomaisen, epämukavan rauhallisen sävyn. Sarjan tekijät ovat kertoneet halunneensa välttää karkeaa korostamista ja turhaa paisuttelua. Heidän tavoitteenaan oli rakentaa jännitystä vähäeleisesti, antaa tilaa dialogille ja hengitykselle ja käyttää hiljaisuutta yhtä tehokkaasti kuin musiikkia. Tässä he onnistuvat erinomaisesti: sarja on jännittävimmillään silloin, kun ruudulla ei tapahdu ulkoisesti juuri mitään.
Lue myös: "Olet liian pitkä naiseksi" – pituus tabuna, josta ei puhuta
Stephen King vieraili kuvauksissa useaan otteeseen ja seurasi lähietäisyydeltä, kuinka hänen kirjojensa hahmot heräsivät eloon. Hän kehui sarjaa nimenomaan sen tiiviydestä ja uskollisuudesta tunnelmalle, ei niinkään kirjaimellisesta toistosta. Hän on myöhemmin todennut, että sarja jäi aluksi vähälle huomiolle vain siksi, että kukaan ei osannut etsiä sitä oikeasta paikasta. Nyt, kun se on helposti saatavilla, myöhäinen menestys on alkanut näyttää väistämättömältä.
Easter eggsit ja cameot
Mr. Mercedes sisältää yhden repliikin, jonka voi lähes kuulla vilkuttavan katsojalle. Kohtauksessa Brady puhuu kameralle ja fantasioi tekojensa tuomasta suosiosta.
Kingin fanit eivät voineet olla huomaamatta kun Bradley sanoo yhtäkkiä monologinsa keskeltä:
"Joku kirjoittaa minusta kirjan jonain päivänä. Psykologit profiloivat minua. Ehkä yksi kauhun mestareista kirjoittaa romaanin."
Stephen King tunnetaan lukuisista pienistä sivuosistaan elokuva- ja televisiosovituksissa, mutta Mr. Mercedes sisältää yhden hänen erikoisimmista esiintymisistään.
Ensimmäisen kauden kuudennessa jaksossa hänet nähdään mielikuvituskohtauksessa dinerin tiskin takana, kuolleena kokkina, jonka kaulasta törröttää veitsi. Kyse on näkykohtauksesta, jota Brady kuvittelee työpalaverinsa keskellä.
Lue myös: Vasenkätisen check-lista: 5 asiaa, joita oikeakätiset eivät tajua
Se on poikkeuksellinen esiintyminen Kingin uralla, sillä yleensä hän vilahtaa ruudussa elävänä ja humoristisena sivuhenkilönä. Tällä kertaa hän on osa painajaista.
Kingin cameo kuvattiin hänen omien sanojensa mukaan jännittävissä tunnelmissa. Hän ei ole näyttelijäksi luontainen esiintyjä, ja ajatus liikkumattomana makaamisesta kameran edessä oli hänelle epämiellyttävä. Lopputulos on kuitenkin yksi sarjan puhutuimmista yksityiskohdista ja äärimmäisen Kingille ominainen ele: hänestä tuli kirjaimellisesti osa oman tarinansa ruumiita.
Jos Mr. Mercedes on mennyt sinulta ohi, nyt on oikea aika korjata vahinko. Tämä on sarja, joka on kuin Twin Peaks, mutta ilman tanssivia kääpiöitä Kingin mestaroimana.
