Kävimme siis Wäiskin päiväpervoilussa. Koska kunto oli mitä oli, niin Gendal haki meidät autolla. Oltiin vähän myöhässä. Doris ilmoitti olevansa kanssa.
Wäiskillä oli tuttuja ja tuntemattomia naamoja. Luentojakin oli. Olin sopinut yhteisen naistuttumme kanssa, että hän esittelee meidät eräälle puhujalle. Puhujalla oli mielenkiintoinen esitys jota en kyennyt kommentoimaan, koska kesken esitystä Topimax (se saatanan epilepsialääke) alkoi potkia mun aivojen puhekeskusta raudoitetulla maiharilla hampaisiin… joten kun esittelyjen aika tuli (heti esityksen jäkeen) niin olin mukavan luonnoton stiffie… jipii vittu, että oli helppo tilanne.
Olen usein miettinyt kun ihmiset kysyvät minulta miten kykenen puhumaan sadoille tai tuhansille ihmisille ilman mitään kynnystä? Mitä kynnystä? Siis nousee lavalle ja alkaa puhua siitä asiasta mistä aihe, ihan samalla tavalla kuin vaikkapa työpaikan lounaspöydässä tai puhelimessa. Minulla ei ole koskaan ollut mitään kynnystä puhua yhtään kenellekään yhtään mistään yhtään missään, paitsi nyt. Voi mooses, että elämä osaa opettaa nöyryyttää.
Oikeasti en välitä mitä minusta joku ajattelee. Minun ei tarvitse tehdä positiivista vaikutusta joka kerta, itse asiassa teen Pupunden harmiksi liiankin usein tahallaan negatiivisen vaikutuksen ihmisiin, ensitapaamisella… nämä siis eivät koskaan halua tavata minua ja ovat vakuuttuneita siitä, että olen täysi idiootti ja Pupunden mielestä aivan vääristä syistä, minun mielestä täysin oikeista syistä. No kuitenkin nyt ei tullut mitään muuta ensivaikutelmaa kuin järkytys. Ihmiset järkyttyy kun yritän änkyttää ja mokeltaa jotain ja mun puhekeskus tilttaa… vittu että se ärsyttää.
Paineltiin Kaisaniemen uuteen Thai buffeen syömään. Kiskaisin niin paljon chiliä vahingossa, että naamaria poltti ja se jotenkin helpotti. Pupunde kertoi, että uusi tutkimus todisti Chilin kapsasiinin helpottavan koviin kiputiloihin… hahaa vahingosta viisastuu.
Sit mentiin takaisin Wäiskiin ja löydettiin Doris. Se oli etsiskellyt meitä. Mentiin katselemaan sidontakoulua jota olin odottanut munapystyssä 3kk ja ehdotin et kokeillaan. Mut sit tapahtui jotain kummaa. Pupunde ja Doris paineli laiturille ja Pupunde pillitti kuin pelle Hermanni ja mä jäin seisomaan keskelle Wäiskiä tyhmänä ja yksin kuin idiootti, siis jälleen kerran. Gendal oli lähtenyt leffaan ruuan jälkeen.
Pyörin tunnin …ja katselin mitä myytävänä oli. Löysin jotain todella mielenkiintoista, kumisen Buddha kasvonaamarin. Sain sen 4€ joten minun oli pakko ostaa se (siinä taisi olla aika paljon kaveri alea). Sitten kun tuo kortisoni tekee minusta läskin kortisonibuddhan, niin voin maalata itseni kumimaalilla ja mököttää nurkassa naamari päässäni suurena rakkauden kumisena Buddhana.