Blogi

Siis mun lääkitys Topimax nostettiin viime ke –to välisenä yönä 75mg/vrk. Torstaina olin pihalla kuin lumiukko. Perjantaina paheni vaan. Perjantaina yönä olin alkanut selittelemään tästä ahdistavasta tunteesta rinnassa kuinka tuntuu kuin joku seisoisi rinnan päällä. Pupunde oli ihan kauhuissaan. Sitten olin kertoillut ihan vakavalla naamarilla kuinka onnessani olin, ettei meillä ole nyt aseita asunnossa kun haluisin päättää tän tähän. Niin kuin mitä vittua? En tunnista itseäni lainkaan. Mä jos kuka EN OLE itsetuhoinen.

Lauantaina Pupunde sitten järkevänä soitti mun lekurille ja sopivat heti laskevansa mun annokset 50mg/vrk. Samana lauantaina Pupunde veikin mut ulos täältä ja päädytiin miittiin Kaisikseen.

Sunnuntaina Gendal ja kump. vei mut Särkänniemeen.

Tänään heräsin ja tuntui kuin olisin herännyt pahasta unesta. Nyt yks mun kaverin faija soitteli mulle ja kyseli tästä kaverista, kun se oli joutunut hoitamaan sen pakkohoitoon. Kundi on vanha nisti ja ratkennut taas. Sen faija halusi selvitellä sen liikkeitä viime viikoilta. Oli hieman omatkin liikkeet hukkasessa, mut vakuutin et mun lääkkeillä poika olis kuollut.

Elämä on joskus mustaa kuin hyinen vesi vaikka aurinko paistaa.

Parinmuodostus on vaikeutunut koko ajan. Alussa oli kylä. Asukkaita oli 20 tai 200. Jokainen tunnettiin nimeltä. Oma arvo asteikossa oli helppo määritellä, Ville perii enempi peltoa kuin minä mutta Antti ei jaksa uida niin pitkälle kuin minä. Samoin nuo potentiaaliset puolisoehdokkaat olivat aika yksinkertaisesti kartoitettu. Maijalla on kauneimmat hiukset, Helena perii eniten metsää mutta Maaria antaa varmasti.

Nyt miljoonien Internetin käyttäjien maailmassa, maailma ja sen asukkaat ovat yhden klikkauksen päässä. Ruudulta tulee informaatiota paremmista ja paremmista paikoista ja yhä suuremmista odotuksista. Me itse emme ole valmiita koskaan. Milloinkaan emme ole siellä missä pitäisi. Olemme alati matkalla istuessamme kotona muttemme koskaan perillä. Me emme kykene enää määrittelemään itseämme suhteessa 400-miljoonaan kilpailijaan parisuhdemarkkinoilla ja sen arvoasteikoilla. Olemme niin kilpailun lannistamia ettemme voi edes aloittaa.

Toisen arvottaminen. Jos arvostat rakastasi arvostat itseäsi – sanoo kiinalainen sananlasku, vai oliko se intialainen? No kuitenkin. Puolisoa ei kykene enää määrittämään samalla tavalla kuin kyläyhteisössä. Meillä on runsauden pula. Speeddating-koukuksi sitä kutsutaan. Siitä saa egoboostia kun saa yhä useamman ja useamman ihmisen huomion sillä silmällä. Arvostammeko enää sitä mitä meillä on ulottuvillamme halutessamme kaikkea sitä mitä merten tuolla puolen.

Mitä me oikeasti tarvitsemme? Aikaa. Rauhaa. Hiljaisuutta. Mielestäni tämä on liikaa pienille aivoillemme ja pähkinän kokoisille rauhasillemme. Olemme dinosauruksia fotonin nopeudella kehittyvässä yhteiskunnassa. Muutumme kohta itse niin kovin kaipaamaksemme öljyksi.

Meidän piti lähteä jo aamulla Särkänniemeen, mutta Gendal soitti, että ne olivat jäänyt PiccuPocan (en ole varma mikä sen nikki on Cityssä mut Gendalin pikkusisko, toi oli sen nikki muualle) kanssa katsomaan Iron Maidenin konserttia Tampereelle ja sitten nukkuivat pommiin. Joten aikataulu mätti. No kuitenkin nyt oli kiire saada lapset lastenhoitajalle ja aikuiset takaisin Tampereelle pitämään aikuistenhauskaa ilman kakaroita kintuissa hidastamassa (ja mehän ei Pupunden kanssa kakarapäiville edes osallistuta).

Vastoinkäymisiä. Saatiin hirveällä taistelulla kakrut pakattua yhden päivän tarpeisiin (miten ne voi tarvita niin paljon leluja ja vaatteita 9 tunnin elämiseen?) ja siirrettyä ne lastenhoitajalle ja sitten tankkaamaan ja prkl! Juoksin itse kiskalle hakemaan nikotiini purkaa niin sillä välin Gendal oli ajatuksissaan/unenpöppörössään tankannut dieselautoon 95-oktaanista. Onneksi auto oli hänen eikä mun niin mun ei tarvinnut viedä häntä lähimetsään ja lopettaa niskalaukauksella.

Sitten tilaamaan hinausautoa ja vara-autoa. Koska olimme kohdassa Nurmijärvi ja oli heinäkuun sunnuntai, niin odotuksen luvattiin olevan piiiitkä kuin ikuinen kadotus ja kiirastuli päälle. Jossain kohtaa älykäs Pupunde kysyi ”onkohan joku määrä jolloin se ei enää haittais vaikka sitä olisikin siellä?”… johon mun lääkityssä päässä alkoi raksuttamaan ja kysyin Gendalilta et paljonko se oikein tankkas ja se vastas, että tasan 2,25L - vittu mä rakastan tuota blondia jolla leikkaa aina oikeassa kohdassa! Tunnen aika paljon ihmisiä joten soittelin parille autoinsinöörille ja tarkistelin. Sain tietää ettei 50 litran tankissa tuollainen määrä bensaa hetkauta menoa vielä suuntaan eikä toiseen jos kierrokset eivät nouse älyttömiin. Ja tankki täyteen dieseliä ja matka jatkui. Aikataulu t-1 … eli oltiin vasta tunti myöhässä (mut skipattiin syöminen).

Päästiin Särkänniemeen ja ostettiin rannekkeet. Tai siis minä ja Pupunde ostettiin koska jos on ollut edellisenä päivänä lasten kanssa niin extravrk maksaa vaan 10€. Käytiin vain vuoristoradoissa ja niihin verrattavissa olevissa laitteissa, sekä Delfinaariossa ja pieneläintarhassa (Pupunde vaati). Mulla kun EI ole epilepsiaa mut mun Hortonin neuralgiaa hoidetaan epilepsialääkkeillä, niin nyt kun en ole vielä tottunut näihin lääkkeisiin niin olo on vähän kumma. Nuo vuoristoradat tuntui huomattavasti tehokkaammilta näissä epilepsialääkkeissä kuin ilman. Siis ero on ihan mittava. Parhautta oli Tornadon eka penkkirivi, se oli orgastista. Oikeasti olen saanut joskus huonompaa seksiä (nimiä mainitsematta). Kävin sitten Tornadossa 7 kertaa. Gendal kävi 10. Sillä ei ollut edes epilepsialääkitystä… Voi olla et se on kivaa silti.

Älä pelkää en kirjoita vieläkään, kysymättä lupaa. Kuulen tätä pyyntöä kuitenkin yhä useammin ja useammin. Viimepäivien aikana enemmän kuin kahdenkäden sormin laskettavan usein. Mesetän, spostaan ja tapaan ihmisiä joka päivä. Sosiaalinen verkostoni on laaja, kerroksellinen ja monisyinen.

On väistämätöntä, että jossain yhteyksissä saatan viitata tapahtumiin joissa on ollut mukana osapuoli joka pyysi ”älä koskaan kirjoita musta sun blogiisi”. No voi kyynel , en kuitenkaan kirjoittanut susta vaan tapahtumista joita tapahtui mulle, mun elämästäni ja suhtautumisestani siihen.

Tätä blogimerkintää ei aiheuttanut mikään yksittäinen insidentti vaikka tiedän muutamankin joka niin ajattelee. Vaan nämä kaksi viikkoa on taas ollut täynnä … ”kiva blogi sulla, mut älä kirjoita musta” pyyntöjä. Viimeisen vuorokauden aikana sain niitä seitsemän (Vittu 7!).

Vietän Cityssä muutaman viikon vuodesta. Muuten blogaan pariin muuhun paikkaan, toiseen ammatillisesti ja toiseen silkkaa vittumaisuuttani. Sinne jälkimäiseen puran mieleni mustimmat nurkat. Mutta kuitenkin. Tämä City-blogi on terapiablogi ja tyhjennän/deletoin sitä tasaisin väliajoin. Kyllä tiedän, mitä nettiin kirjoitan sitä ei ikinä, ikinä, ikinä saa sieltä pois. No onpa onni, että osaan harkita järkevästi mitä kirjoitan itsestäni ja muista :p

Mietintö joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vain. Voiko joku olla liian hyvä? Onko kateuden taakka elämässä liian suuri? Voiko olla liian pitkä, laiha ja kaunis naiseksi? Onko nainen naiselle peto?

Joka tapauksessa mallitytöllä on ehkä tietoa joka ei ole yleisessä jaossa. Tällä tarkoitan tietoa siitä, että on olemassa muita parempia ihmisiä.

Ajatusleikki. Mitä jos onkin olemassa sinua kauniimpia, älykkäämpiä, parempia sängyssä, rikkaampia, mukavampia, hauskempia, seurallisempia, sosiaalisempia ja kaikki samassa paketissa? Sinä et näe heitä, sinä et tapaa heitä, sinä et liiku samoissa suihkuseurapiireissä, koska sinä et kuulu heihin.

Luin joskus, että jos joku menisi ääneen tai muuten julkisesti tunnustamaan olevansa onnellinen ja/tai elävänsä onnellisessa, pitkässä ja vakaassa parisuhteessa, niin hänet sidottaisiin kolmensepänpatsaaseen ja kivitettäisiin Aleksanterinkadun katukivillä kuoliaaksi, koska tämä on Suomi.

Eli tietoisena, todella tietoisena itseäsi paremmista ihmisistä ja tietoisena omasta paremmuudestasi 99% koko ihmiskunnasta voisi olla aika temppu mielelle. Kukaan ei pelkää varasta niin paljoa kuin varas. Kukaan ei epäile petosta pahemmin kuin petollinen mieli. Onko tuo parempi kuin minä? Missä suhteessa? Jatkuvaa mittailua, jatkuvaa arvostelua, jatkuvaa pisteytystä ja pisteytys perusteiden pohtimista.

No ajatellaan asia toisinpäin. George Clooneyn näköinen mies, haluamallasi seksuaalisella suuntauksella, haluamillasi lahjakkuuksilla. Hauska ja rento, ei vanhoja suhteita roikkumassa hihassa (asunut ulkomailla) kämppä ydinkeskustassa ja toinen jossain kaukana. Kiinnostuu sinusta aidosti. On rahaa ja hyvä työ jota tekee normaalin verran. Hän on korkeasti koulutettu ja poikkeuksellisen älykäs. Kauanko kestää ennen kuin saat alemmuuskompleksin hänen seurassaan? Siis ihan sama kuka olet, vaikka George Clooney itse.

Pointtini. Ennen ajattelin, että on tasoja ja niillä tasoilla ihmisiä jotka sopivat yhteen. Sitten muutuin kommunistiksi ja rikoin tasoja. Sitten menin sekaisin ja enkä enää ajatellut yhteensopivuuksia. Nyt olen sitä mieltä, että vain jotkut ihmiset saavat pitkäaikaista seuraa, sopivat. Toiset ovat liian hyviä ja toiset liian neuroottisia, liian huonoa ei olekaan.

Alusta. Eli alussa oli tarkoitus koostaa lauma perverssejä ihmisiä joilla on toistensa puhelinnumerot ja rohkeus soitella toisillensa tarpeen ilmentyessä ilman mitään sitoumusta. Tämä meni pieleen koska sairastuin ja kuka nyt sairasta ihmistä kuuntelee, vaikka idea olisi kuinka hyvä. Joten minulle jäi läjä perverssien ihmisten puhelinnumeroita jotka eivät vielä tunne toisiaan.

Kului vuosi pari. Eräs erittäin kaunis, älykäs, aikuinen nainen otti yhteyttä. Kutsuttakoon häntä nimimerkillä Red, koska hänellä on pitkät punaiset hiukset. Hän on tunnettu Cityssä ja muutenkin joten ennen kuin hän itse blogaa tästä niin lupasin olla paljastamatta hänen todellista identiteettiä tai nikkiä. Hän oikeastaan ottanutkaan yhteyttä minuun vaan hän minun kautta halusi puhua Pupunden kanssa. Mikäs siinä sehän oli idean periaate ja henki, olimmehan tutustuneet häneen juuri projektin puitteissa.

Hänen asiansa oli aika yksioikoinen. Hän pervoilee kundikaverinsa kanssa ja he kaipaavat lisämaustetta leikkeihinsä. Pupunde kuulemma käy mainiosti. Red ei tunne muita pervoja (eivät biletä, eivät rieku, eivät chättää) ja lähiössä ei voi mennä kysymään hiekkalaatikolla, että kuule Mirja nyt kun ollaan oltu naapureina jo 10 vuotta niin miten olisi pienet ruoskaleikit? – ihan ymmärrettävää.

Tästä yhteyden otosta on siis jo yli kuukausi. Tätä homma gimmat plänäs keskenään koko tän ajan. Enkä tiedä kuinka tarkkaan. Pidin tarkoin huolen etten sotke näppejäni siihen. Ei kuulu mulle enkä likaa toisten leikkejä (paitsi mielessä kyllä kävi eräs pikku juttu mistä lopussa lisää). Kuitenkin sairastuin tässä välissä ja Pupundesta tuli mun hoitsu, joten näytti sitten hetken siltä, ettei gimmojen jutusta tule mitään.

Kuitenkin keskiviikkona kun sain sovittua et meen Malorumin kanssa Lahteen niin Pupunde sai sovittua et se tiputetaan samalla Redin luokse leikkimään. Joskin Redin kundikaveri oli kanssa kipeä joten siitä tuli 100% girl on girl juttu. Onneksi Redin kundi asuu erillään joten gimmat sai rauhassa tehdä tuttavuutta.

En tiedä likaisia/kauniita yksityiskohtia mutta tiedän, että Pupunde oli onnellinen noin 6 tuntia myöhemmin tullessamme kotiin. Hän otti mukaan sinne kaksi kassillista leluja joista muuten tiedoksenne yksikään ei ollut dildo. Suurimman suosion on aina saanut Shungan Female Orgasm Enhancing geeli joka on kuulemma nimensä veroista mutta varsin kallista. Tultuaan kotiin Pupunde raiskasi minut. Sain siis välillisesti Redin antaman seksuaalisen latauksen Pupunden kotiin tuomana. Kiitos tästä Red.

Joidenkin mielestä voisi olla väärin ”hylätä” sairas mies kotiin ja lähteä leikkimään seksileikkejä toisten kanssa, mutta Hellou! tämä lääkitys tekee mulle sellaisen tunnottomuuden muurin, että tarvitsen jotain terästä kovempaa kikitystä saadakseni jotain iloa irti elämästäni… joten tämä sopi tilanteeseen kuin nyrkkisilmään… ”suolaa haavoihin” kuten Pupunde sen niin osuvasti sanoi tarkoittaen ”balsamia haavoihin” ;) senat sakaisin silläkin raukalla.

Mutta nyt se tärkein. En osallistunut tähän millään tavalla. En ehdottanut tätä. En suunnitellut tätä. En aikatauluttanut tätä. Enkä oikeastaan tiedä edes mitä tapahtui. Tämä on kahden naisen täysin itsenäinen ja autonominen tilanne. En tiedä jatkosta. Tämä on oikeastaan minulle se kikki tässä, ihmiset ympärilläni liikkuvat itsenäisinä ilman mitään kontrolliani. Ilman mitään osallistumistani, vailla huomiotani.

Sitten se loppu vitsi. Ajattelin ensin sotkea pelin ja jättää Redille ”käyntikorttini” eli lataa Pupunden sisään lastin just ennen lähtöä :D sillai kun Red ”mussuttaa mattoa” niin sitten yllättäen ”Hellou!” Scy lähettää terveisiä suoraan kasvoillesi. Mutta jätin sen vain idea tasolle… olen vain tällainen, se on huumorintajuni, sairas sellainen.

iPhone on elämys jossa on puhelin. Puhelin tässä elämyksessä ei ole pääasia eikä edes kovin hyvä. Kuitenkin tämä elämys kutkuttaa minua ihan vääristä paikoista. Tämä on kaunein esine mitä omistan (Minin jälkeen). Tämä esine tuntuu ihanalta kämmenelläni. Tätä esinettä on aivan mieletön hipelöidä. Se on jonkinlaista masturbointia, synnillistä (kyllä, minä olen Linux-mies joka on käännytetty Microsoft-leiriin, tämä on todellakin häpeällisen paheellista).

Tämä on verrannollinen thaihierontaan. Oikea thaihieronta ei sisällä ”happy endingiä” ja se joka sisältää ei ole oikeata thaihierontaa. Eli tämä ei ole oikealla tavalla teknisesti toteutettu. Tästä laitteesta puuttuu kopio/leikkaa/liimaa toiminnot täysin. Siis ajatella tuo toiminto joka on ollut kaikessa tietotekniikassa sitten bitti-Aatamin ja bitti-Eevan purtua palasen tuosta omenasta jonka kuva on iPhonen takakannessa.

Tästä puuttuu oikea flashsoitin. Minua siis jekutettiin. Youtube konvertoidaan omaan ohjelmaansa eikä esitetäkään suoraan. Eli toisin sanoen voin katsoa ”mukayoutubesta” kuinka suloiset pikkukanit pomppivat, mutten voi katsoa Ylen Areenalta uutisia. Voin katsoa kuinka Miss USA kompuroi lavalla, mutten voi katsoa Redtubesta kuinka MrJohnson survotaan jälleen kerran kakkoseen mitä ihmeellisimmin tehostein.

Sitten viimeinen niitti joka todistaa ettei tämä ole oikea thaihieronta. Tämä ”puhelin” ei löydä numeroita SIM kortilta! Siis oikeasti ei löydä. Joten tämä on se kujalla sijaitseva ”thaihieronta” jossa käyn yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka tiedän ettei minun pitäisi. Vaikka tiedän että minulla on kotona monta oikeata puhelinta (ainakin 8 älypuhelinta), käytän tätä saadakseni hetkellisen happy ending elämyksen. Tämä on teknologialla huoraamista ja vittu että se tekee hyvää!

Ajattelin jälleen kerran tänä aamuna kaunista mallinaista jolla ei ollut itsevarmuutta (kts aiempi blogi).

Mietin tämän henkilön turvarakenteita ja roolimalleja lapsuudesta nykypäivään (en voi tietenkään tietää niistä juuri mitään mutta voi pohtia niitä yleisellä tasolla) ja tulin siihen tulokseen, että heikolta näyttää.

Vaikka perhe olisi ehyt, niin isolla todennäköisyydellä molemmat vanhemmat käy työssä ja äiti hoitaa tämän lisäksi taloutta. Ensimmäinen -1 piste nimeltä "ylisuoriudu" ruumiisi, rakkautesi ja läheistesi kustannuksella. Onko tämä äiti ollut tämän tytön rinnalla kertomassa naiseudesta? Onko heillä ensinkään naiskulttuuria? Miten tämän äidin supersuoritus turvasi tämän tytön kasvun nuoreksi naiseksi?

Oliko tämä nuorinainen koulussa hyvä? Oliko hän koulussa niin hyvä ettei häneen kiinnitetty enää mitään huomiota? Toinen - piste. Peruskoulusta lukioon ne vaikeat huomion hakuiset nuoret miehet vievät opettajien ja opetushenkilöstön ajan, tarmon ja resurssit tauotta, keskeytyksettä ja väistämättä. Ehkä tämä tyttö tiesi noiden nuorten olevan huonoa seuraa ja ymmärsi olla hiljaa ja pysyä poissa heidän huomiokeilastaan. Hän saattoi jopa selvitä yli nuo vuodet traumatisoitumatta, hyvin arvosanoin vain lievä syömishäiriö seuranaan.

Hän siis on kaunis (tämä on totinen totuus) mikä on selkeästi kolmas -piste. On pyydetty jo muinaishistoriallisissa teksteissä ettei jumalat rankaisisi lasta ja tekisi tästä poikkeuksellisen kaunista. Tämä kun vaikeuttaa elämää niin kovin monella tavalla. Kuka suojelee kaunista lasta? Ei kukaan pyyteettä. Kaikki haluavat kauneudesta osansa, jokainen on kateellinen ja katkera. Oi sitä vihan määrää joka tämän lapsen päälle syyttä sataa.

Seksi. Neljäs - piste. Miten tämä nuorinainen voi ymmärtää olevansa kohde. Onko hänelle kukaan yhtä kohde kuin hän itse on? Tai ymmärtääkö hän koko objektin käsitteen. Onko hänellä ystävättäriä jotka eivät ole hänelle kateellisia? Toivon, että hänellä on todella hyvä sydänystävä tai kaksi joiden kanssa hän voi jakaa tunteitaan. Toivon, että hänellä on tukiverkosto, joka auttaa häntä kun hänellä on ongelmia peilin kanssa. Toivon, että hän tapaa jonkun joka näyttää hänelle sekä rakkauden, että orgasmin.

Tässä kohtaa tämä nuori nainen alkaa saavuttaa aikuisuuttaan ja naiseuden kukoistustaan ja huomaa olevansa mallimaailmassa. Häneltä vaaditaan paljon. Häneltä vaaditaan kauneutta jota ei ole. Laihuutta joka on kuolemaksi. Häntä kohdellaan huonosti tai erittäin huonosti. Siitä hyvästä hän saa tilalle rahaa. Kuka lohduttaa rikottua tyttöä/naista? Hän on vaatepidike.

Mies. Mies kaunis kuin karkki tai komea kuin Adonis. Suustaan hyvä. Lahjakas monin tavoin. Arvostettu yhteisön jäsen. Omaa paljon ystäviä.

Hänen elämänsä on ihan toinen, hän ei ole koskaan yksin. Mies kuuluu maailmalle. Kenelle kuuluvat tytöt?

Jatkan tästä vielä...

Hain tänään iPhonen. Puhelin olisi ollut haettavissa jo julkaisu aamuna mutta kuten kaikki tietävät olin kipeänä joten siirsin sen hakemista kunnes voin paremmin.

Tämän sen vuoksi, että puhelin oli Lahdessa. Siis oikeasti kaikki mustat 16G iPhonet pääkaupunkiseudulta myytiin alle tunnissa ja olin mattimyöhäinen tässä tapauksessa vaikka olinkin varauslistan kärkisijoilla. En vain ehtinyt ihan ekaan aaltoon. Joten minulle myytiin lähin puhelin joka oli siis Lahdessa. Tämä oli siis kauan ennen sairastumistani.

Kun varsinainen haku sitten tuli eteen eli tänään niin lähdin Malorumin kanssa matkaan. Malorum ajoi minun Super Minillä minut Lahteen. Malorumin ehto kuskina olemiselle nähdä Pupunden uudet tissit!!?? Jotka se olisi nähnyt muutenkin mutta sen piti tehdä taas asiasta suurempi kumpi se onkaan.

Malorum on minulle kuin pikkuveli. Ei siis fyysisesti pienempi missään suhteessa (ehkä sillä on pienempi kieli) mutta koska se on nuorempi ja kokemattomampi ja koska koen aina pitäväni sen puolta, sekä opettavani sitä mun "opettavaisilla eläintarinoillani".

Matkatessamme Lahteen juttelimme niitä näitä kuten ennen muinoin. Ihan kuten vanhoina hyvinä aikoina kun yhdessä ajelimme ristiin rastiin pitkin Suomen maanteitä. Kaksi kaverusta "karkumatkalla", turbo lauloi ja moottoritie valui alta. Haimme ipöllön puhelimen ja suuntasimme takaisin kohti kotia. Näimme poliiseja matkalla mutta meitä ei pysäytetty.

Kun pääsin kotiin iPhonea oli kokeiltava. Prkl vittu stna! 15 minuuttia ennen kuin tajusin miten siihen saa SIM kortin sisään! Sitten hakemaan netistä käyttöohjetta ja jotain rekisteröimisohjelmaa!!

Vasta tämän jälkeen alkoi todellinen käyttö- josta blogaan sitten vasta toisten. Nyt väsyttää huh!!

Ohessa iPhonella otettu kuva meistä

Olimme sunnuntaina kaupungilla. Hengailimme ostarilla kavereidemme kanssa. Minulla oli hyvä päivä ja olin tuttujeni ympäröimä.

Tapasin vanhan tuttumme. Erään mallikundin. Siis tämä kundi tekee työkseen ihan muuta kuin on malli, mutta hän on myös miesmalli. Hänen kainalossaan oli kuin ollakaan naismalli.

Nauroimme ja juttelimme. Imimme jäätelöä ja jauhoimme paskaa. Meni varmaan pari tuntia. Tarkkailin tuota pariskuntaa koska en pystynyt olemaan äänessä läheskään niin paljon kuin olisin normaalisti ollut. Toisaalta minun ei tarvinnutkaan kun mukana oli Gendal, Levitator ja Pupunde tämä pahamaineinen mootoriturpatrio.

Kuitenkin rennosta tunnelmasta huolimatta tämä malligimma tunsi olonsa varmaan vaivautuneeksi, koska hän kaivautui kundin kainaloon kuin kesäinen punkki. Huomasin hänen mulkoilevan Pupundea murhaavan omistavin elkein. Ensin ajattelin näkeväni omiani. Sitten ajattelin tarvitsevani optikkoa, mutta jälkeenpäin muutkin läsnä olleet huomauttivat asiasta.

Sitten kun ohitse käveli eräs pieni söpö intialaisen näköinen tyttö jolla oli kuppikoko toiselta planeetalta, huomasin kundin silmien vaeltavan. Niin muuten huomasi malligimmakin ja minun ilokseni läimäytti tätä kundia suoraan takaraivoon! Oi Miten herkullista sosiaalipornoa keskellä ostaria. Siis tämä (175cm 60kg alusvaatekatalogeista kaikille teille runkkareille tuttu) mallinaaras on niin epävarma itsestään ettei kestä, että sen kundikaveri kiikaroi jonkun toisen böönan tötteröitä!

Voiko olla ettei maailmassa ole tasapainoa parisuhteessa ellei sitä erityisesti tee siihen? Onko naisen epävarmuus itsestään myötäsyntyistä? Miten toi voi olla mahdollista, toi jäi mun mieleen ja on mietityttänyt mua sen jälkeen… päivin öin… tulen blogaamaan tästä paljon.

P.S. Jos olet tämän tarinan kundi ja luet tämän ja haluat jostain syystä pelastaa liittosi tuon gimman kanssa niin ÄLÄ KERRO TÄSTÄ BLOGISTA SILLE GIMMALLE! se on AIVAN liian epävarma lukeakseen itsestään jonkun hurupellen blogista.