Kesän pimeys

Böö. Te jotka haluatte treffata mut tms niin menkää jonoon tohon alle. Pyrin treffaamaan ilmoittautumisjärjestyksessä. About yks per viikko tahtia.

Olin istuskellut muutaman tunnin penkillä heitellen haikuja Post it -lapuille. Koska minulla oli vaaleansiniset Dr Martensit se yks tuli sanomaan että "nice shoes" ja koska sanoin että puhun kyllä suomeekin se alko puhumaan suomeks ja koska sanoi olevansa valokuvaaja otin laukustani vaaleanpunaisen Lomo-kamerani ja näytin ja koska se oli humalassa se lähti näyttämään yhteen kauppaan sen ottamaa kansikuvaa ja koska siellä ei sitä lehtee ollu mentiin yhteen toiseen kauppaan ja koska sillä oli tupakat lopussa ja koska en polta se kyseli kadulla vaikka keneltä vastaantulijalta tupakkaa ja koska sillä oli jotain asiaa jollekin kaverilleen niin se halus soittaa sille ja koska sen puhelimesta oli akku lopussa se halus lainata minun puhelinta ja koska annoin sen puhua niin kauan kuin halus valittamatta mitään se halus maksaa siitä mulle mutta koska sillä oli pikkuhilukolikoita vain 35 sentin verran se haluskin tarjota mulle kahvit siitä hyvästä ja koska se yks kahvila oli siinä matkan varrella ennen sitä toista kahvilaa jonne oltiin menossa niin mentiinkin sinne ja koska sillä ei ollukaa rahaa tarjota mulle kahvia niin maksoin sen tais olla kaks euroa itse ja tiskin toisella puolella oli nainen tai tyttö, koska en kysynyt sen ikää en osaa sanoa, eikä sillä niin väliä, siellä se oli, ja se kysyi otanko maitoo ja sanoin että joo ja se otti kylmäkaapista jossa oli läpinäkyvää muovia oleva ovi alahyllyltä tölkin punaista maitoa ja lirutti siitä maitooni kahvia ja kyseli että vieläkö, vieläkö, ja sama sokerin kanssa. Ja siinä kun katselin sen ravistelevan kahviini sokeria, hehkein ranneliikkein, ei tuntunut kuin se olisi joku työntekijä ja minä joku asiakas, vaan että kuin olisin jossain samassa keittiössä sen kanssa, ja sitten kun ollaan kahvit juotu voitas lähtee jonneki ulos käppäilemään jotain rantapolkua tai muuten vaan hypätä sohvalle syleilemään ja halailemaan ja muuta hauskaa. No, sitten peräydyin kahvini kanssa sivupöydälle, ei siinä koko isossa paikassa muita pöytiä ollutkaan, eikä tuolejakaan missään. Se kahvi oli vitun hyvää. Humalainen sälli istahti alas patterille ja soitti jollekin entiselle rakkaalleen, ja kertoi miten hyvä sitä aina oli panna ja muuta. Koitin pidättää nauruani purskahtamasta samalla kun ryystin pahvimukista kahvia, silmät puolittain sen kahvilan naisen suuntaan. Olin onnellinen. Kun humalaisen puhelimesta loppui akku niin se alkoi kysellä minulta montako naista olen tänä vuonna pannut, ja muuta vastaavaa. Koitin vastailla melko hiljaa ettei kukaan muu kuulisi. Nyt mietin miten pystyi olemaan sellaisena koleana toukokuun päivänä niin kotoisa olo, absurdissa tilanteessa ihan tuntemattoman ja sekavan ja kuulema uskovaisenkin jäbän seurassa, kahvilassa jonka seinät oli lasia, eikä tuoleja ja pöytiäkin vain yksi, sekin jotain ihme metallia. Ne oli huippuja hetkiä. Ja voi vittu se kahvi oli hyvää, ja se kahvilan nainen vielä parempi.

Muita naisia tältä vuodelta:
- pizzerian punafarkkuinen nainen elokuussa, jonka vetskariin tuijotin miettien että tulisi hyvä kuva
- kaupan punanahkatakkinen nainen lokakuussa joka jäi pörräämään puoli tuntia ostoksensa tehtyään
- ison ruokamarketin punafarkkuinen nainen syyskuussa joka katosi kylmätiskien välistä karkkihyllyjen taakse
- saman ruokamarketin vähän aiemmin nähty mustaotsatukkainen nainen, joka vaikutti eräältä toiselta muttei voinut olla
- baarin lyhyehkö nuorehko blonditukkainen nainen kesäkuussa joka ei paljoa piitannut juttelemaan tulevista sälleistä, katseli vain eteensä
- baarin noin 168-senttinen noin 20-vuotias seinään nojailija nainen heinäkuussa, samalla kohtaa kuin edellinen
- Rautatieaseman Otto-automaatin englantia puhuva nainen tammikuussa, jolle neuvoin että kortti pitää tunkea syvälle
- Rikhardinkadun kirjaston edestä kulkeva nainen tammikuussa jolla oranssi takki, punaiset housut, vaaleanpunainen huivi
- K-marketin kassanainen joka toi vaihtorahoja jollekin toiselle taustalla kun itse olin kassalla maksamassa ostoksiani, taisi olla heinäkuun kymmenes
- Tiimarin nainen, joka oli sulkemassa ja ehdin shoppailla vain ovimagneetin
- Alkon kassanainen, jolla niin lempeä ja lämmin ääni, syyskuussa
- 2.7 upea kaula-aukkoinen nainen ja upea takataskuinenkin, kun treffiläiseni kohosi jo portaita puistoon, ja mietin pitäisikö ottaa kuva, onnistuisiko salaa, molemmilta
- ja kymmeniä muita joita pulskahtelee mieleeni käydessäni nukkumaan, mutta ei se mitään, koska kaikki on kestettävä sillä - -

Realisti sanoisi sinkku. Pessimisti sanoisi rakkaudeton luuseri. Optimisti sanoisi gigolo.

Realisti sanoisi puolivartalo. Pessimisti sanoisi neliraaja-amputoitu. Optimisti sanoisi torso.

Realisti sanoisi potenssirajoitteinen. Pessimisti sanoisi kastroitu. Optimisti sanoisi mezzosopraano.

Realisti sanoisi sinkkuäiti. Pessimisti sanoisi yh. Optimisti sanoisi M.I.L.F.

Realisti sanoisi "Millos nähään?". Pessimisti sanoisi "Jos haluaisit vaikka kenties joskus nähdä minua ehkä niin olisi ihan kiva." Optimisti sanoisi "Millon tulet panemaan?".

Realisti sanoisi olakrez. Pessimisti sanoisi mulkku. Optimisti sanoisi ;)

Realisti keittäisi kahvia. Pessimisti keittäisi kahvia. Optimisti keittäisi kahvia.

Ihmettelin vähän kun oli 11-12 7 vierailijaa Vieraskirjassa. 10 minsaa tossa koitin etsiä missä ketjussa mun nikki on mainittu mutta enpä löytänyt. Sitten muistin että laitoin päivällä blogimerkinnän. 10:30. Näköjään "Naapurista heruu" on tosi magneettinen otsikko - yleensä blogimerkintöjen jälkeen näkyy 2, joskus 3 nikkiä vieraskirjassani. Nyt siis ainakin 7, oikea lukema varmaan 10-12, koska tossa näkyy vaan 10 edellistä niin se alin oli vieraillut 11:00. Siinäpä olisi ollut aihetta olla sisäpiiriläinen: olisi nähnyt sen yhdennentoista ja kahdennentoista. Ja mahdollisesti päässyt heruttelemaan niitä. Mutta toisaalta, ei noissa nykysissäkään ollut ketään kiinnostavia, miks sitten vesirajan alapuolella. Ja olisihan he voineet heruttaa minua.

Herumisotsikkojen kuninkuuskilpailut siis menossa. Mitenköhän tälle flaksi laulaa?

Mutta asiasta puolenteentoista.

Eli "Nainen kuin pipari".

Jos leikitään että mies on juoma ja nainen ruoka niin eikö olisi ensin hyvä tietää onko itse raanavesi vai Pirkka-kokis vai Moët et Chandon Brut Impérial vai Presidentti-kahvi vai kokkelipiimä, jotta voisi tietää minkälainen nainen itsesi kanssa sopii yhteen.

Kun sitten tiedostaa olevansa vaikka joku XO calvados niin ei ehkä tule treffattua tai lähestyttyä tai heruteltua niitä naisia jotka vaikuttaa kaurapuurolta, esim.

Ja vaikka tietäs olevasa punaviini, ja tietäs miten täyteläinen ja hapokas ja kypsynyt ja notkea ja minkämaalainen punaviini olisi jne, ja tietäisi että sen kanssa joku pipari ois kova sana, niin ei sillonkaan välttämättä heti iske. Voi olla että ekat piparit mitä kokeilee eivät olekaan tarpeeksi mausteisia, tai koostumus on väärä. Pipareissakin riittää sen verran valinnanvaraa että voi kestää kauan että löytyy kunnon match. Ja kyllä sen sitten tietää kun maut käyvät yksiin. Ja voihan olla että käy läpi kymmenet piparit kunnes tajuaa että ehkä pitäisikin siirtyä koklaamaan raakoja lanttuja.

Ja vaikka se bueno yhdistelmä napsahtaakin kohdalleen niin sitä taas ei tiedä kauanko sitä jaksaa maistella. Maut ja mieltymyksetkin vaihtuu. Ja piparien reseptit ja viinin aromit.

Tai entä jos oma tarjoilulämpötila sattuukin olemaan väärä juuri silloin kun kohtaa SEN piparin, eikä kumpikaan saa koskaan tietää että se olisi ollut jotain huikeaa jos olosuhteet vain eivät olisi sattuneet raiskaamaan kohtaloa hiilihangolla silmälumpioon.

Eli suomeksi: pitää tuntea itsensä jotta tietäisi mitä hakee.

Itse en enää voisi treffata naista jonka tuhmin kirosana on pissa.

Leikitään vaikka että olisin vaikka jonkunlainen irish coffeehen vivahtava triplaespresso vaikka. Jos tunnet itsesi esim vehnäpitkoksi tai tiramisuksi tai sacherkakuksi tai belgialaiseksi valkosuklaatryffeliksi et cetera niin paas heruttaen.

Olen asunut 7,7kk talossani ja ekaa kertaa tuli portaissa vastaan nainen (/tyttö, no kuitenkin: ei mummeli/miespuolinen) heinä-elokuun vaihteessa kun olin laittamassa paitaa päälle portaissa.

Sitten toista kertaa tiistaiaamuna alakerran keskimmäisen asunnon nainen poistui juuri kotoaan kun olin laskeutumassa portaita.

Keskiviikkonapa vasta hassusti kävi. Tulin kotiin 15:50 enkä ollut varma lähdenkö heti takaisin kauppaan tai ulos tai muualle, joten jätin oven raolleen. Kuitenkin riisuin kengät ja vähitellen unohtui se ovi ihan kokonaan. Katselinpa sitten tunnin pornoa vaikka päiväunet olisi vaan pitänyt vetää. Sitten kun lähdin niin ei viereiseen vaan sitä seuraavaan asuntoon oli juuri sovittamassa avainta nuorehko blondi. Asteikolla 1 viiva slurps suht slurpsihtava. Mutta olin niin mykistynyt siitä että olin ovi 10cm raollaan tiiraillut Snak-Boxia että en osannut edes tervehtiä. Jos joku vaikka olisi vilkaissut siitä ovelta niin olisi nähnyt suoraan kaiken. Koska ei mulla oo eteisen ja makuuhuoneen välillä mitään ovea.

Onneksi sentään tomusokeri loisti poissaolollaan.

Se jännä että jokainen noista naapurin heruteltavista tosi heruteltava. Yksi tosin saattoi olla vain jonkun kaveri, tai säätö, tai se edellinen vuokralainen siinä melkein mun viereisessä asunnossa.

Asiasta aasiin nimittäin jonkun mielestä lasi on puoliksi tyhjä ja jonkun mielestä puoliksi tyhjä mutta minusta siinä on 50% siitä nestemäärästä mitä siinä voisi maksimissaan olla. Mikä siis olen - prosentualisti?

No ei mulle oikeesti heru. Tervetuloa vaan avecit. Pistelemään oveja kanssani kiinni. Parantamaan epäherumatonta oloani. Jne. Et cetera. On mulla Pantteri-karkkejakin kahdenlaisia.

Pitkin mäkeä
vaahterien lehtiä
niin valtoimenaan.

Se hetki tarttui
minuun kuin valokuva
jääkaapin oveen.

Tänään tajusin,
rakkaus on kylähullu
jota en tunne.

[372]

Miksi naista joka liikkuu ruokakaupassa ostoksiaan etsien ja on muuten normaali mutta hänellä on huulipunan paikalla hammastahnaa pidetään kylähulluna, mutta miestä joka on maalannut kaikki vaatteensa ja ihonsa pronssimaalilla ja seisoo keskellä toria liikahtamatta kuin patsas ei pidetä kylähulluna? Koska jälkimmäisen jalkojen juuressa on hattu jossa on kolikoita, josta kaikki voivat päätellä että hän saa rahaa siitä mitä tekee.

Nainen työntää jättimäistä muovivaginaa ympäri kaupungin katuja. Hän on taiteilija. Hänelle maksetaan siitä sata euroa tunti. Hän on performanssitaiteilija. Häntä pidetään taiteilijana. Hän on taiteilija. Hän taiteilee.

Nainen puhuu itsekseen linja-autossa. Hänelle ei makseta siitä mitään. Tai kenellekään ei tulisi mieleenkään maksaa. Tai kenellekään ei tulisi edes mieleen että joku siitä hänelle voisi jotain maksaa. Kukaan ei ole nähnyt edes mitään julisteita että kaupungissa olisi joku performanssitaidefestivaaliviikonloppu menossa. Koska sellaista ei ole menossa. Naista pidetään kylähulluna. Paitsi jos joku huomaa hänen kädessään kännykän.

Entä jos nainen onkin performanssitaiteilija. Ei rahan takia, ei siis ns huora-taiteilija, vaan sisäisen palon taiteilija, elävä taiteilija. Hänellä on jotain sanottavaa, hänellä on joku viesti "yleisölleen", kaupungille, sen ihmisille. Hänellä on sisäinen palo tuottaa esityksiä, taidetta, elämyksiä.

Hän ei puhu itsekseen linja-autossa tai vieritä vesimelonia suojatien yli siksi koska hän haluaa kiihkeästi saada maksettua opintolainansa, tai voidakseen ostaa lapsilleen Bratzeja, tai koska hänen tekee mieli eräitä upeita punaisia korkokenkiä. Vaan koska hän haluaa tehdä niin. Hän haluaa tehdä mitä hän haluaa tehdä. Hän haluaa esittää mitä hän haluaa. Hän haluaa ilmaista sisällään vellovan ajatuksensa. Hän haluaa toteuttaa ideansa. Hän haluaa tehdä taidetta vaikkei kukaan siitä edes maksa hänelle mitään. Voitteko kuvitella.

Eikö sellainen jo lähentele kylähulluutta..?

Eikö hulluna pidetäkin juuri niitä joilla vaan on vitusti munaa..?

Parhaimpina tilataideteoksina pidän ns oikeita kylähulluja. Surkeimpina kylähulluina pidän ns oikeita performanssitaiteilijoita.

Tein eilen synopsiksen performanssiesitykseeni, jonka nimi on Noppa ja sanakirja.

1: kolke, sakka
2: vehnäjauho, kumpu

Myyn eniten tarjoavalle idean siitä mitä sanat tarkoittavat. 1 ja 2 yhteenlaskettuna voisi tarkoittaa vaikka että roikkuvat tyhjät viinipullot joissa on hiekkaa kolkkavat toisiinsa kuin tuulikello, kehässä, jonka keskipisteessä on iso kumpu jauhoja, jonka alla alaston ihminen. Esityksen kesto niin kauan kuin ihmisen päältä on tuuli puhaltanut kaikki jauhot pois, jonka jälkeen ihminen juoksee pakoon.

Blaah. Kylähullujen "esitykset" tulevat hiukan aidommin sydämestä ja mielestä. Esim mies joka astuu sovituskoppiin muutamien housujen kanssa (vain tietynlaiset kelpaavat) ja sovittelee niitä sitten, ilman että vetää esirippua kiinni. Pesee jopa Jopet shown tullen mennen. Jokaisella kadulla, jokaisessa kaupassa, jokaisessa kulkuvälineessä pitäisi olla kylähullu. Jotta ei tarvitsisi koskaan katsella televisiota tai surffata netissä tai lukea lehtiä. Voisi keskittyä maailmaan. Nyt useimmista linja-autoista ja useimmilta kadunpätkiltä ja useimmista kaupoista tuntuu puuttuvan suola. Kukaan ei tunnu erottuvan kenestäkään juuri mitenkään. Yhtä ja samaa tyhjien naamojen mautonta puuroa.

Jos siellä olisi niitä sattumia joukossa niin ehkä se vähitellen piristäisi aivoja näkemään eroavaisuudet niissä muissakin hahmoissa.

Keitänpä kahvit. 54 minsaa ja sitten alkaa BB.

Òlen tänä vuonna treffannut netin kautta 16 naista. Näistä yhdellä oli poikakaveri, joka liittyikin baariin mukaamme rellestämään.

Eli siis 15 sinkkunaista (tietääkseni).

Noista kaksi palasi piakkoin yhteen edellisen kumppaninsa kanssa. Toinen seuraavana päivänä, toinen ehkä noin viikko sen jälkeen kun olin hänet treffannut. Ja yksi noin kuukauden päästä herutti yhden ennestään tuntemansa miehen, jonka kanssa oli siihen asti ollut vain baaripuolituttu.

Eli treffaa minut niin johan osaatkin äkkiä arvostaa edellistä kumppaniasi, tai muita miehiä! Eli jos haluat suhteeseen, onko järkevämpää liikettä kuin treffata minut..?

Lisäksi vielä se yksi jolle ilmestyi Meseen noin kuukausi minun tapaamisen jälkeen sydän-hymiö nimensä perään. Ja viikko tuosta niin haljennutsydän-hymiö.

Niin ja se yksi joka kertoi vajaa kuukausi tapaamisemme jälkeen että on rakastunut.

Eli melko kovalla prosentilla kuitenkin, jos 5/15 sinkkunaisella on about kuukauden päästä minut treffattuaan suhde. Mitä muuta kikkaa käyttämällä pääset 33% todennäköisyydellä kuukaudessa suhteeseen? Oi sinkkunainen, kerropa se minulle.

Ja ilmiö ei rajoitu pelkästään tähän vuoteen. Esim ensimmäinen nettitreffaamanihan kurullisen suuluisassa tarinassa palasi yhteen poikakaverinsa kanssa palattuaan minua tapaamasta ja astuttuaan junasta alas. Siis törmäsi asemalla siihen.

Ja niistä 10 naisesta jotka eivät suhteeseen päässeet niin harvasta edes tiedän pääsivätkö vaiko eikö. Voisin tietenkin alkaa kyselyrumbaan niin saataisiin prosentteja ylemmäs.

Onko mitään kauniimpaa kuin %%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%?!

3%>

No heloutahellou.

Oiskos mulle avecia Tellukseen? Nainen.

Ei tarvitse olla omillaantoimeentuleva. Tietenkään. Useimpia maailman ihmisiä vituttaa ettei rahalla saa rakkautta. Miksi he sitten laittavat ilmoituksiinsa että "olethan omillaantoimeentuleva", eli suomeksi: mä en ala sun ruokia ja muita kuluja makselemaan.

Mä alan kyllä mielelläni lettuja paistelemaan naiselle. Tai vaikka ostan viinapullon per viikko ja pari paitaa ja muutamat hajuvedet ja kaikkee muutakin sekalaista. Pieni hinta lovesta.

Avechan tulee ranskan kielen sanasta joka tarkoittaa "kanssa".

Ja missä asioissa haluaisin avecin olevan kanssani. Harrastukset. Ympäristö. Paikat. Tapahtumat. Luonto. Syksy, talvi jne. Ruokapöytä. Keittiö. Kadut. Kassajonot. Henkinen yhteys. Tunteet. Päivä, yö, ilta, aamu, vaihdellen sekalaisesti ja tilanteen mukaan. Maisemat. Juhlat. Tilaisuudet. Hissit. Toisinaan vaikka missä noissa siis, about 15-20% vapaa-ajasta ensimmäiset puoli vuotta, sen jälkeen vaikka 20-30% seuraavat puoli vuotta. Se tekee noin 10-17 tuntia per viikko. Sen jälkeen vaikka enemmänkin. Mitä nyt vaan kumpikin sattuu haluamaan.

Jossain 1,5v kohdalla yhteenmuutto, viimeistään 3v kohdalla lapsia ja muuta. Jos haluat vauvojen putkahtelevan ulos sisältäsi vasta 5-10v päästä niin ota minuun yhteyttä henkisenä maailmakumppaninani. Ja iske mut 2v-7v päästä nurkan takaa. Paitti jos mulla on jo lapsia jonkun kanssa ja peli yhä toimii.

ps: en suostu vaihtamaan vaippoja silloin kun olen Cityssä heruttelemassa

Vain joka neljäs veneili vesiselvänä
01.10.2007 klo 14:46

Vain kolme neljästä veneilijästä todettiin viime kesän ruorijuopporatsioissa täysin vesiselväksi.
- STT

Siis 1/4 = 3/4 ?

Olisiko tarpeeksi hotti otsikko: Vain 75% veneilijöistä puhalsi nolla promillea?

Vai entäs: 25% veneili känässä!

Tahi: Vain neljäsosa eli neljännes eli joka neljäs eli yksi neljästä veneilijästä elikkäs 25% eli kakskytäviis prosenttia oli matkalla City-miitistä toiseen!