Naisasioideni menemisistä tulee mieleen Katri Valan Rukous: "Tahdon leimuta! Tahdon palaa korkeana! Vain päivän ja yön! Loppukoon kaikki sen jälkeen, kunhan ruumiini on ollut tuli, jonka lieskat ovat taivasta hiponeet suurina, kauhistuttavina, ihanina! Palaa tahdon, palaa, palaa! Tuhlata vuosien voiman silmänräpäyksessä! Vain päivän ja yön, Jumala!"
Eka tapaaminen on aina paras. Toka tapaaminen on aina toiseksi paras. Kolmas tapaaminen on aina kolmanneksi paras. Neljäs tapaaminen neljänneksi paras, viides viidenneksi. Kuudes tapaaminen on jo melko harvinainen. Kymmeneen tapaamiseen on päässyt vain neljä. Vaikka ei se minusta huonosti ole. Tosin ne ketkä on, niin tapaamiset 15 tai 20 tapaamisesta eteenpäin on sitten olleet kaverimielellä lähes kaikki ja tyystin. Ainakin toisen osalta.
Aina uuden naisen kohtaaminen saa tekemään runoja. Aina kun homma lopahtaa huomaan että runoja ei tule enää lainkaan.
Ihastuessa/rakastuessa aivoissa tapahtuu kemiallinen prosessi, joka saa vaikka mitä kytköksiä syntymään ja kaikenlaista liikkeelle. Kun ihastus on ohi, ei aivoissa jyllää enää mitään. Kaikki (en tiedä mikä/mitkä) on kulutettu. Aivan kuin nainen ei olisikaan joku kenestä pitää ja välittää ja olla hyvä ja antaa paljon kaikenlaista upeaa, vaan vain joku mikä laittaa aivoihin vauhtia. Saa syttymään. Puhaltaa henkiin inspiraation tulipatsaan. Inspiraatiohan tarkoittaa sisäänhengittämistä. Aivan kuin happi sitten vaan loppuisi, naisessa ei olisi enää mitään hengitettävää, tulipatsaalle ei olisi enää ruokaa. Ja sitten vaan lopahtaa ja lerpsahtaa.
Lähes aina saman kaavan mukaan, 1-2 kuukautta ja tönts.
Tässä edellisen (/nykyisen, paha sanoa) ihastuksen aikana tehdyt runot:
12.11
13.11
26.11
29.11
30.11
30.11
9.12
11.12
12.12
9 runoa 30 päivässä siis. 2.11 sain tietää tuosta naisesta, huomasin saapuneen viestin. Tapaamiset oli 21.11 ja 5.12.
Nyt 27 päivään 0 runoa. Tilastojen valossa näyttää että nainen ei enää innosta minua mihinkään. Tosin onhan siitä edellisestä tapaamisestakin aikaa.
Edellinen naisasiani "kesti" 14.6-25.8 (=eka ja viimeinen romanttinen tapaaminen).
Tässä sen aikana tehdyt runot (siis kaikki - ei vain hänestä tai meistä tehdyt):
19.6
26.6
24.7
24.7
4.8
4.8
4.8
4.8
9.8
11.8
13.8
17.8
19.8
23.8
72 päivässä siis 14 runoa. Tai 65 päivässä jos lasketaan ekan ja viimeisen runon aikavälin mukaan.
Tuon ja seuraavan naisasian välillä tein runoja vain täten (2 ekaa säettä mukaanliitettynä):
4.9
En lähetä enää tekstareita numeroosi
En käy enää kanssasi My Little Pony -ostoksilla tai Siwassa vähän ennen yhdeksää
9.9
Sinulla oli samanlainen lakana kuin sillä josta minun ansiosta tuli pornotähti.
Itse kerroit, en olisi osannut enää yhdistää.
26.9
Minä pidän blogia
Sinä pidät blogia
26.8-1.11 eli 68 päivässä 3 runoa. 2 ekaa jälkipolttohommia, loppukäsittelyä, ehkä hieman nostalgiointiakin. Kolmas kertoo toivomuksesta erään naisen suhteen; en olisi halunnut mailata, vaan blogien avulla hoitaa tutustumisen. Mutta hän ei blogia pidä. En olisi jaksanut lähetellä pitkiä vastausmaileja tosi pitkiin maileihin, vaan mieluummin avautua samoista asioista blogiini. Jonka olisin voinut tehdäkin, ja vain copy-pastettaa hänelle merkinnät, hieman muokaten Juuri Sinulle Tehtyyn mailimuotoon, mutta tuohon en kehdannut ruveta.
Yhteenvetoa:
72pv -> 14r
68pv -> 3r
40-50pv -> 9r
Naisasioiden aikana siis tuli runo noin viiden päivän välein. Naisasioiden välillä 23 päivän välein. Yli 4 kertaa enemmän siis kun on joku ketä nähdä ja ajatella ja josta saada aiheita.
Ja runous on lempiharrastukseni. Eli nainen/naiset ovat minulle hyvin tärkeitä. Ja toisaalta: en tee mitään naisella kenestä en saa aiheita/ideoita/innostusta runoihin. Ainakaan romanttisessa mielessä. Toisaalta jos saan, niin en voi olla pitämättä hänestä. Vaikka syynä olisikin se että hän on esim niin vittumainen että vuodatan tuskaani runoihin.
Ja valokuvaus on toinen. En usko tekeväni mitään naisella josta en saa/halua ottaa kuvia. Jos pidän hänestä romanttisesti, haluan ottaa 5-10 kuvaa hänestä joka kerta kun näen häntä. Jos en saa, en voi olla enää hänestä romanttisesti kiinnostunut.
Nämä tähän vuodatetut kaksi naisasiaa ovat vain esimerkkejä. Runojani selaamalla ja tilastoja laatimalla huomaisi että sama kaava on toistunut muulloinkin.
Nyt 3-4 edellisen päivän aikana en ole tehnyt edes yhtään haikua tai tankaa. Ei ihme että su-ma-yönä olinkin netissä selaamassa naisia monta tuntia. En itse silloin tajunnut miksi niin, mutta nyt tajuan että syynä oli tyhjyys joka johtui siitä etten ollut tehnyt yhtään runoa yli vuorokauteen. Jotenkin sisäisesti tiedän mikä sellaiseen auttaa. Uusi ihastuminen, tms. Ja ihastumiseen auttaa se että on yhteydessä ja selaa naisia netissä. Se jotenkin mahdollistaa sen.
Tunnen olevani kaksi sellaista ankeaa puoliksi poltettua tulitikkua ristissä, ja jossain kuukauden tai kahden päässä on tilanne jossa olenkin joku metsäpalo. Tällä hetkellä tilanne on laiha, mitätön, mutta vähitellen risuja kekoon kantamalla, pakosta vähitellen taas jotain tapahtuu. Mikä tulee silloin olemaan tyyli, lähestymistapa. Mikä volyymi, mitkä tuhot, millaiset vokaalilieskat ja konsonanttiroihut. Se kiinnostaa hirveästi. Kuka. Mistä päin. 1 vai 2 kuukautta. Vaikka tiedän että 2½ on maksimi. Se ei haittaa, koska jo se yksi tapaaminen on minulle uusi alku. Saan riehua tulipatsaana ja nuolla taivasta.
Välillä vaan ihmettelen että mitä vittua ne naiset minusta saa. En pane ainakaan. En koskaan pane ekalla 10 tapaamisella. En pysty. En halua. Ei kiinnosta. Ei tee mieli. Se ei ole mitä naiselta haen. Orgasmit. Saan isomman nautinnon muualta. Orgasmit voin saada itse. Keskekseni. Tai netin parissa. Ja onhan Baywatchikin keksitty.
Epäilen että naiset odottavat minulta parisuhdetta, seurustelukumppania, poikakaveria, edes jonkunlaista mahdollisuutta avioliittoon, perheen perustamiseen jne. Sellaiseen vakaaseen turvalliseen blaablaa-sontaan. Mutta miksi yrittää minusta jotain sellaista? Juuri minusta? Vaikutanko minä joltakin perinteisten perhearvojen kannattajalta?
Ehkä ne naiset vaan eivät ole tajunneet miten tärkeitä runot ja valokuvaus ja muutenkin taiteet ovat minulle. Vaikka olisivatkin Citystä ja voisivat tätäkin blogia selailla. Ja on se melko selvä asia jokaisella sivustolla. Harvinaisen selvä. Ei millään sivustolla näe kenenkään listanneen yhtä monta elokuvaa tai runoilijaa tai lisänneen yhtä monta valokuvaa jne.
Edellisestä kahdesta naisesta sain sellaisen kuvan että he tarvitsivat miespuolista tuttavuutta joka olisi myös henkisesti heidän sielunkumppani tai jotain sellaista. Mutta toisaalta, voiko kukaan olla minunlaisen ihmisen sielunkumppani? Haluaisinpa nähdä naisen, tai edes naisen laatiman blogimerkinnän, jossa on mitään tämän merkinnän suuntaisia ajatuksia.
Mitä siitä tulisi jos kaksi minunlaista ihmistä kohtaisi toisensa. Etenkin eri sukupuolia olevat jotka pystyisivät vieläpä lisääntymään?
Jostain syystä ajatus tuosta saa mieleeni Fight Clubin ja Tohtori Outolemmen loppukohtaukset.