....

ketä mä oon. oon jo liikaa antanu vihjeitä itestäni julkiseen maailmaan. sen on loputtava. ei saa rikkoa omia periaatteitaan.
mun periaatteet on vähintääkin arvelluttavia. ei ees julkaisukelposia. eikä se olis hyvä idea. tulis taas astetta vähemmän anonyymiks.
mä oon eläin, toimin täysin vaistojen varas.
usein se ei vie mua mihinkään, mutten suostu lankeemaan tässäkään asiassa tavanomaiseen. mua ei kiinnosta erottua, mut tiedän etten o osa mitään suurta. ihmiskuntaan kuulunen kuitenkin , vaik oon yrittäny en o peukaloist päässy eroon. usein mulla on suuri tarve sanoa asioita. mun päässä vilisee niitä niin paljon, suurinosa täysin omaan käyttöön. mut seassa joskus joku kirkaskin. se et ne asiat tulee sieltä sellasina eikä muunneltuina , on niin kauan ku muistan aiheuttanu mulle erilaisii konfliktei. kipu kasvattaa, kärsivä kehittyy. joskus ihmisen parhain ominaisuus on myös se paskin.
mut sen kaa eläminen on ainoo keino .